Värjöttelyä terassilla

Hyvä Lukijani,

päivät kuin unta vaan auringon toi tullessaan. Vai toiko? Istun koleassa iltamassa kotipirttini kuistilla kolmatta tuntia kaiken maailman kartat ympärilläni ja koitan päättää mihin ilmansuuntaan siirtyisin seuraavaksi. Vai lähteäkö siitä, että pysyy täällä, vanhaa teekkarisanontaa käyttääkseni.

###

Päiväkirjanomaisesti tuumin, että yhden yön taaperonhoitorupeama venähti lopulta kolmeksi, kun ei millään raatsittu vierottua silkkipäisestä kikattajasta. Että osaa olla hyväntuulinen lapsi!

No, lasta toki hoideltiin Talonmiehen kanssa Old School-tyyppisesti vähän suurin linjoin eli uitettiin iltaisin lihanhuuhtelusaavissa pakasterasia vesilelunaan. Muutoinkin annettiin leikkikaluiksi partikkeleita, joihin tunsi viehtymystä. Kuten teesiivilä, tyhjä Lidlin tuoremehupullo ja luumutomaattirasian kansi, jossa oli kolme tuuletusaukkoa. Niistä saattoi työntää pienen sormensa ja heilutella kantta sormen varassa. Mikä miraakkeli! Mikä heuristinen oivallus!Ja kirkuvan iloinen kikatus.

Missä vaiheessa kyky tomaattirasian kannesta löytyvään ilonpitoon katoaa ihmisestä?

###

Taatiaisen hoitorupeama otti voimille, myönnettävä on. Eihän mummoihminen osaa rentoutua, kun ihmistaimi laahaa lattian poikki sinne tänne. Lisäksi oli pidettävä silmällä Hurttaa, joka toki oli porttiensa takana huoneosiossaan, mutta oli sieltä möläyttävä välispiikkejään tottuneena kommentaattorina. Jokaisesta möläytyksestä suurenivat pienokaisen silmät ja suu vääntyi itkuun. Siinä oli mummon ja paapan sydän sykkyrällään joka kerta ja Hurttaan luotiin murhaavia katseita.

(Kuten Lukijani huomaa, on vasemmasta kammiostani vielä osa pienokaisen luona. Koitan palautua.)

###

Palaan aatoksissani takaisin Suomen kartalle ja makustelen vaikka tätä itärajan majavapatoa (kuva alla), jonka vieritse annan sieluni leijailla pitkospuita laahaten. Tässä on minimaalisen pituinen sillanpätkä, josta olen talttahampaan toilailuja seuraillut.

Lähtisikö lähipäivinä sinne? Jaossa on myös joitakuita eteläisiä kansallispuistoja kurkistusmielessä ja UKK-reittiä Tuntsan seuduilla, Kemihaaraa. Lemmenjoen karttakin on vieressäni. Pulmana on muutama käytännön seikka, joista keskeisin on sateliittipaikannin. Se pitäisi yksinliikkujan käydä valmistajan nettisivuilla päivittämässä, jos Tuntsaankin yksikseni päätyisin (olen kyllä kerran jo ollut, mutta paikannin oli silloin kuosissa). Mutta missä heikkarissa ovat tunnukset? Ne pitäisi ensin löytää. Siinäpä se päivä jos toinenkin menisi.

Uudet kävelysauvat sentään tulivat. Laitoin postipojalle ovikellon viereen maalarinteipillä lapun: ”Hei posteljooni, saat jättää paketin oven ulkopuolelle. Kiitos paljon!” Ja siinä se paketti oli, kun pelikentältä palattiin. Rakastetaan näitä meidän postipoikia! Milloin raahaavat koiranruokasäkkiä, milloin mitäkin paketinrepaletta ja plim plom, siellä iloisena ovat oven takana. Ollaan juoksutettu heille joululahjoja 😀

Kauan eläköön Suomen Postilaitos! Vaikka kovilla onkin Posti ollut mediassa. Miksi kiitoksissa aina pihtaillaan!? Marinoissa sen sijaan ei säästellä yhtään. Kumma homma! Tomaattirasian kannet niille vinkujille sormiin, josko jotakin iloa siitä edes saisivat. (Itse sen sijaan en vingu ikinä mistään, koska olen hyvä ja mitä hienosieluisin ihminen.)

###

Nyt Lukijani miettii, onko enää missään mitään rajaa. Vastaan heti ja ykskantaan: ei.

Sitä aattelin eilenkin kaivaessani pölykerroksen alta esiin joskus lahjaksi saamani haitarin. En todellakaan ole mikään lassepihlajamaa, kaikkea kanssa. Saa hyvällä omatunnolla sanoa, että hanurinsoitossa olen nollataitoinen (…mutta syy on tietenkin vain Rakissa, joka aloittaa kurkku suorana ulvomisen jo ensimmäisten akordien kohdalla.)

Nyt oli tarkoitus soittaa ja videoida kaverin tulevaa syntymäpäivää varten ”Minä soitan harmonikkaa ihmiset on kummissaan! Taidan viettää juhlapäivää jälleen huo-men-na!” Jostakin syystä, joka ei tullut tietooni, harmonikka suostui soittamaan vain ”Oi Suomi katso sinun päiväs koittaa!” Epäilen, että härveli on hakkeroitu.

Ratkaisin asian siten, että soitin pätkän harmonikan pakottamaa sävelkulkua, kiitin ja pokkasin. Ja vaihdoin soittimeksi pillini, jonka soittotaito on paremmin hyppysissä. Soittelin sillä Dimmalimm-sarjasta osan Intermezzo. Se on kaunis kappale, jonka on säveltänyt islantilainen Atli Heimir Sveinsson (1938-2019). Ehkä mainostin kappaletta jo V:n hautajaissoittokappaletta pohtiessani? Jaoinko ehkä linkinkin? No, kappale löytyy kyllä youtubesta. Upea.

###

Take home message ja ulttima paroola: ota irti kaikki, mitä kustakin elettävänä olevasta päivästä irti saat. Sillä katso: on tuleva aika, jolloin tuuli puhaltaa, laskusillat nostetaan ja seisot loittonevan paatin kannella huiskuttamassa nenäliinalla pienokaiselle. Hän seisoo tomaattirasian kansi edelleen kiinni miehen kouraksi kasvaneessa kädessään ja vilkuttaa: hyvää iäisyysmatkaa!

Sen pituinen se. 😀

Terveisin teidän Klara S

Päiviemme määrää ei kenkään tiedä

Hyvä Lukijani,

lopetan nyt j.V.k-laskemisen ja koitan ainakin osittain laskeutua takaisin elävien maailmaan.

Tänään V puetaan kuolinpaitaan, kammataan hiukset ja lasketaan arkkuun lepäämään. Hautaustoimiston Leijuva Nainen kysyi haluanko olla mukana arkuttamassa (hauturien ammattisanastoa). Kerroin luottavani hänet heidän käsiinsä. Olivathan hänet jo aiemmin tavanneet arkunmittausreissulla.

###

Mietittiin Talonmiehen kanssa saunan lauteilla sielun katoavaisuutta: minne menee, mistä tulee? Nyt juuri viereisessä huoneessa nukkuu ihmistaimi, jonka pääkopan sisään sielu on rakentumassa. Mistä se tulee? Toki neuroniverkosto kehittyy, aksonit kättelevät toisiaan, astrosyytit ulottelevat lonkeroitaan ja mitä kaikkea sitä aivokuodoksessa onkaan (glia-soluja?), mutta entä sielu? Ja minne kaikki kuollessa noin vain katoaa? On maa, jonne kaikki katoaa, on rauhan maa – vai miten se runo menikään? Katoaako sielukin johonkin mustaan aukkoon?

Talonmies esitti teorian, että olisimme eräänlainen koe-eläinjoukko, jonka kaukaisen galaksin asujaimisto olisi aikanaan laittanut tänne sikiämään. Juttu olisi karannut käsistä ja galaksilaiset nyt miettivät, miten tähän on tultu. Siis, kun täällä porukat vain tappavat toisiaan, jakautuvat leireihin ja sikiävät kuin rusakot. Osoitin teoriansa virheelliseksi: perustuu pelkkään testaamattomaan hypoteesiin. Kokeellinen näyttö galaksien väestä puuttuu.

Toinen saunaparlamentissa esiin noussut teoreema oli kysymys ihmissielun tarkoituksenmukaisesta hiipumisesta elinvuosien karttuessa. Aivorakenne hapristuu, sielun peili hurtuu ja muistihäiriön armollinen ote ottaa hellään huomaansa. (Talonmiehen vasta-argumentti: hänellä oli muistihäiriö jo kouluaikoina, opettajien mielestä.)

Kysymys sielun katoavaisuudesta jäi siis vastausta vaille.

###

Elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Älkäämme siis huolehtiko tulevasta, se tulee joka tapauksessa. Ja kun päivä on täynnä elämää ympärillä, saa olla kiitollinen. Pirtissä nukkunut pienokainen heräsi, huusi ruokaa, söi ja lähti äitinsä matkaan. Pienokaisen paikalla ollessa en juurikaan ehtinyt muistella V:tä lukuunottamatta kuolinilmoitustaan koskenutta viestiä sukulaiselta.

Kiitos Lukijani, kun olet kulkenut mukanani nämä pahimmat ensimmäiset viikot. Eilen itkin vain kerran, kun presidentinvaalin jälkeen mietin, mitä V kommentoi vaalituloksesta. Ja sitten äkkiä muistin, ettei häntä enää ole kommentoimaan, koskaan. Niin lopullista, niin lopullista.

Teidän Klara

Lastenhoitoa ja iltahuutoja

There’s always light in the darkness. Finnish proverb (näin luki australialaisessa kirjakaupassa näkrmässäni postikortissa)

Hyvä Lukijani,

asetuin kirjoituspöytäni ääreen edetäkseni piuhaa pitkin luoksesi. Kuvittelen, keitä piuhan päässä istuu: mukavia, leppoisia ihmisiä, joilla on hyvä huumorintaju ja ymmärrys elämän kaikkinaisesta kirjosta. Osa on ehkä nettituttuja ajalta, jolloin lapseni ylioppilasjuhlia varten etsin kakkureseptiä. Löytyi Charlotte russe-kakkuresepti Marttojen sivuilta ja silmään osui keskustelupalsta. Siellä sitten olikin liv i luckan kuten svedut sanovat. Monta hauskaa keskustelua on jäänyt mieleen.

Charlotte russea ei enää Marttojen sivulta löytynyt, mutta toiselta saitilta löytyi. Varoiksi laitan, jos jollakulla alkoi jo kakkuhammasta kolottaa 😀 https://www.myllynparas.fi/reseptit/charlotte-russe

Tämä blogialusta tarjoaa myös mahdollisuutta kysyä asiaa tekoälyltä (AI, artificiell intelligence). Kokeillaanpa … oho, tulee koko resetti. Näyttää epäsuomalaiselta ja vähä-älyiseltä, artificiell non-intelligence. Tekoäly on hyvä renki, mutta helekkarin huono isäntä, jos horinoitaan kritiikittä nielee. Vanhana kyylänä en niele kritiikittä kenenkään puheita. En edes omiani.

###

Kun meillä on nyt uusi tulokas perheessä, niin työmatkalta palattuani kysäisin kuulumisia. Huutaa kuulemma illat naama punaisena raivoissaan. Äitinsä mietti mahako vaivaa vai mikä huudattaa. Isälleen kuulemma vain naureskelee.

Päätin tarttua ohjaksiin ja tilata lapsen (:D) luokseni. Oitis käynnistyi auto lapsen kotipihassa, äiti ratissa ja laps kaukalossa takapenkillä. Kurvasivat pihaan, lapsi tykötarpeineen sisään, äiti ulos ja mummon hoito saattoi alkaa. Nostin turvakaukalon terassille, kun nukkui vielä. Eipä aikaakaan, niin parkui kitapurje lepattaen. Laps sisään ja kurkistus kaukaloon: oho, olikin sisävaatteissa (mummotason hoitoa! 😀 ). Turvakaukalon pussi hämäsi muoria. Onneksi oli sentään myssy päässä. Koppa sisään, laps olohuoneeseen jatkamaan uniaan.

Sitten siirtymä ruokailupuolelle: imaisi kerralla maitopullollisen ja lisää halusi. Meni kolmatta desiä, eikä tullut hikikään. Poika on potra, joten aloin aavistaa iltahuuteluiden taustaa. Tiedustelu neuvolalääkärinä toimivalle: onko tosi, ettei soseita ennen kuin on 4 kk? Siis tiettynä päivänä klo 10.58 alkaen :D. Neuvolasta oli sanottu, että soseita saa antaa vasta kun on 4 kk. Lupasi, että kyllä voi antaa.

Tarkistin asiaa varoiksi vielä kahdelta kaverilta.

Maallikko, järkipäinen) kertoi antaneensa salaa banaania 2 kk iästä.
Toinen aikanaan tk:n neuvolalääkäri minun lisäkseni. Meidät terveydenhoitaja hyväksyi neuvolaa pitämään, kaikkia ei ottanut. (Totta joka sana!) Taisin rima heilahtaen päästä. Tämä th halusi äideille ja lapsille määrättäväksi lääkkeitä oman käsityksensä mukaan. Tarvitsi niihin sen ainoan henkilön, jolla Suomen lain mukaan on oikeus kirjoittaa reseptejä, siis lääkärin. En kuitenkaan suostuneet haluamiaan reseptejä kirjoittamaan ja tuli vähän kärhämää. Sittemmin yksi toistuvasti pyytämistään lääkkeistä poistui käytöstä sydämen johtumishäiriöriskin vuoksi ja yksi toinen oli aivolisäkkeeseen vaikuttava lääkeaine. Lääkkeiden moninaisten mekanismien ja elinvaikutusten ymmärtäminen edellyttää ymmärrystä ihmisen fysiologiasta aina solutasolle saakka. Sitä kaikkea opiskeltiin ensin kaksi vuotta teorialaitosten puolella ja sitten neljä vuotta sairaalan puolella. Vieläkin joutuu kirjoista katsomaan, tarkistamaan, lukemaan ja funtsimaan, jos vähänkään eksoottisempi lääke tulee eteen, jotta ymmärtää mihin kaikkeen ja miten se vaikuttaa ja mitä voi seurata, jos potilaalla on jokin muukin lääke tai jokin muu sairaus taustalla.

Yhtä kaikki: lapsi söi, leikki helistimillä, joita ei löytynyt kuin vanhemman arkunkantajan eli ensimmäisen lapsenlapsemme lelulaatikosta Duplo-puolelta (kauppaan mars!). Enshätiin otettiin soveltuvaa taloustavaraakin avuksi :D.

Ai että huusiko? Ei. Koska kanniskelin häntä mukanani touhuillessani. Ymmärrän hyvin, että vanhempansa eivät tähän ihan pysty joutuessaan tekemään muutakin kuin viihdyttämään lasta. Laps on niin virkeä, tutkivakatseinen, tuumaileva ja asioita seuraileva, että iltasella voi jo olla ylikierrosten provosoimaa itkuakin, kun nokosia lukuunottamatta tiitterästi maailmaa koko päivän ihmettelee. ❤ – Loppukaneetti: lapsi oli mummolassa kaikkinensa seitsemän tuntia ja pitkin hampain palautettiin kotiinsa. Hiljaista oli, kun kotiin palattiin.

###

Täällä alkaa nyt päivällistarjoilu köökin puolella, sieltä keittiö jo huutelee. Joten toivotan hyvää pyhäpäivää ja kuulumisiin!

Klara