Sillin pirulaiset ne vain sätkyttelivät suolavesissä ties missä aallokoissa kunnes päätyivät trooliin. Päädyn troolin kannalle, sillä en usko kenenkään virvelöivät tai mato-ongella nyppivän niitä vesistöistä… joskaan varma ei voi olla koskaan. Sillit katiskassa? Nou nou. Siis pysykäämme troolissa. Siitä sitten sillit (ovatko suolaisia jo trooliin kauhottaessa? ;D) pukataan puhkottavaksi, ällö sana mutta lienee ammattisanastoa. Tuon jälkeen päätynevät suolaliemeen… no olkoon nyt herrantähden sillin elinkaari tässä.

Hypähtäkäämme sen sijaan allekirjoittaneen köökkiin, josta tapaamme Talonmiehen joulupuuhissaan nimittäin tekemässä lasimestarin silliä. Lasimestarin? Missä lasitehtaassa lasimestari on joutoaikoinaan sillireseptin tehnyt, katsotaanpa kuukkelista.

Ruotsistahan se on peräisin kuten arvata saattaa. ”I början av förra seklet utvecklades de sillsmaker som vi ännu äter idag; glasmästarsill (1910-tal)…” Tomaattisilli näki päivänvalon 20-luvulla ja sinappisilli 30-luvulla.https://www.slu.se/ew-nyheter/2019/4/sillkronika/

No tässähän lasimestari John Karlsson eli Glas-Kalle, purjehduskisan osallistuja ja sittemmin yksi järjestäjistä onkin omassa persoonassaan. Kehitteli sillin liemen 1900-luvun alussa ja sitä myöden koko silliherkun. Kuva on napattu alla olevasta blogista.

Lasimestarin sillin ohjeiden muunnokset eli modifikaatiot ei kovin kummoisia pysty olemaan, mutta tässä on Talonmiehen versio. Tekee sillin aina suurella pieteetillä. Yhtä suurella pieteetillä sen sitten joulunpyhinä syö, kun muut eivät oikein innostu siitä. Alkuvuosina teki sillin kokonaisista elikoista (yök) sisäelimineen kaikkineen, sittemmin on ryhtynyt käyttämään valmiita sillifileitä. Yksi file jäi nyt yli ja taidan laatia siitä uunisilliä. Muistelen Wanhan Waimon joskus kotona tehneen sitä. Ei kyllä ollut kaksinen ruoanlaittaja, joten nykyiseen kokkiini saan olla merkittävästi tyytyväisempi 😀

###

Oikein hyviä sillinliemiä lukijalleni! Ryhdyn nyt tutkailemaan hieman kirjallisuutta tässä takan lämmössä – oi loma tää suloinen! Sitten on aika ryhtyä veivaamaan lapsenlapsen sukkaa joulupukin konttiin. Edelliset sukat kävivät heti liian pieniksi. Kavio tuolla orivarsalla nimittäin kasvaa niin nopeasti, että hyvä kun hokit saa kenkiin, niin jo on kopara venynyt. (Kyseessä siis lapsi, terminologia vain putkahti esiin entisestä elämästä.)

Kuulumisiin! *<<-0

Klara