Hyvä Lukijani,

rääppiäiskaakkua tarjoillen toivotan hyvää ystävänpäivän jälkiaikaa. Montako nettisovelluksesta lainattua puolivirttynyttä ruusukimpunkuvaa singautit linjoille? No, vitsillähän minä. Sain Sveanmaalta Alla hjärtans dag-toivotukset ja sveduille aina samalla mitalla takaisin, eikö totta. Svedut on niin sydämellisiä kansankotilaisia, ettei niillä ole ystäviä. Niillä on vaan kaikkien sydämet. On sekin jotain 😀

Ja nyt kun olen saanut pilkatuksi rakkaat länsinaapurit (muita rakkaita naapureitahan meillä ei ole), niin siirryn päivän eli 15.2.26 Hesariin, jossa oli oivallinen elämänviisaus professori Soile Veijolalta Lapin yliopistosta. Laitan oikein omalle rivilleen. Se menee näin:

”Luksusta ovat asiat, jotka ovat itselle erityisen mieluisia ja arvokkaita, mutta joista vallitsee omassa elämässä niukkuus.”

Ai, että on laittamattomasti sanottu. HS-juttu käsittelee Lapin luksusmatkailua ja sisältää muitakin viisauksia. Menemättä niihin tyrkkään Lukijani mietiskelyn polulle: mitkä ovat oman elämäsi luksukset? Kirjaan tähän omiani. Niistä ei vallitse niukkuus, kun tarkasti katsoo, vaan ne on arjen luksusta, joka minusta on luksuksen syvin olemus. Siis tässä ja nyt, juuri tänään. Huomisestahan ei voi tietää.

Aamuluksus: heräsin klo 5.30 siihen, että joku liikkui talossa taskulampun valo päilähdellen. Kuulohavainnon perusteella paikansin hiippailijan olohuoneeseen, jossa kuulosti aukovan vitriinin ovia. Säntäsin paikalle viittä vaille hiilihanko kädessäni. Hiippailija osoittautui Talonmieheksi. Oli havahtunut ilmalämpöpumpun sinivalon vilkkumiseen ja ryhtynyt Man Style-tyyppisesti etsimään laitteen säätökapulaa. Kas kummaa, sitä ei oudoista hakukohteista löytynyt, joten jumiutui keskilattialle tuijailemaan lampulla eeskahtaalle: ”Ei löyvy, ei mistään, ei näy, ei missään ole.” Nappasin kapulan maljakosta, joka sattui olemaan likipitäen lampun valokeilassa. Saatiin tilanne hallintaan. – Arjen luksus: iän myötä kehittynyt kärsivällinen ymmärrys, kun pitkäaikainen elämäntoveri ei ikinä löydä mitään. Mistään.

Aamupäiväluksus: kykenemättä enää nukahtamaan hyppäsin vaatteisiin ja painelin metsiin. Mikä upea keli, mikä ilman raittius ja hiljaisuus! Arjen luksus: liikkuminen upeassa, raittiissa kelissä hiljaisessa metsässä!

Päiväluksus: jälkeläinen viestitti palautuneensa raskaasta työputkesta ja toivoo voivansa viettää vapaapäivänsä kanssani paikallisilla poluilla alkaen huomenna klo 8, loistava starttiaika. Samoja polkuja muistan kulkeneeni häntä vatsassani kantaen, hän sittemmin kantorepussa lastaan kuljettaen. Nyt talsitaan polulla peräkkäin. Arjen luksus: hyvät välit läheisiin.

Iltapäiväluksus: saan kirjoittaa Lukijalleni monenlaisten kiireiden jälkeen. Oliko kiireissä arjen luksusta? Oli. Sain auttaa mukavia potilaita mukavien työkavereiden ympäröimänä. Ja työmatkalla junassa ilahdutti kuinka me suomalaiset huolehditaan toisistamme, luotetaan toisiimme ja vedetään yhtä köyttä vähäeleisesti. Menemättä matkan yksityiskohtiin kerron asuvani pohjoisessa ja kulkevani paljon junassa, joka etenkin sesonkiaikoina pullistelee ulkomaalaisia turisteja ja pohjoiseen lomalle matkaavia etelänvareksia. Näillä spekseillä tulee joskus vastaan nk. tilanteita, joissa toista tarvitaan avuksi. Arjen luksus: suomalainen yhteishenki.

Yhteenveto luksuksesta: Luksus koostuu pienistä asioista, pienistä teoista ja mielenlämmittäjistä, mun näkökulmastani. Ja avautuuko iän myötä luksus-sanalle suorastaan toinen merkitys kuin nuorempana?

Tätä mietin nyt, kun mieleen palaa taannoinen jutustelu ollessani asiakkaana erään ammattilaisen näpeissä. Tämä mukava rupattelija on erityisen kiinnostunut retkisuunnitelmistani ja kyselee niistä tarkkaan. Huomaan aina olevani suu soukalla, etten anna syttöä luksuselämäkateudelle. Sillä luksukseltahan tämmöisen puolivilliä ja vapaata eläkeikää rellestävän vanhuksen elämä näyttää, kun sitä sorvilta päin tutkailee.

Vai mitä?

kysyy Klara