Hyvä Lukijani,

hevosreissu heitetty, samoin haaveet pulkkaretkestä. Alkoi sataa kaatamalla silkkaa vettä kostoksi komeista pikkupakkaspäivistä ja lähdön venyttämisestä hevosia ihailemassa. Hevoskavereiden luota lähtiessä oli päivä jo venähtänyt puoleen, mutta aurinko paistoi. Keli vaihtui sitten kertaheitolla vesisateeksi.

Mikäli tuolloin ajoit erästä itärajan tietä, saatoit havaita tienposkessa auton, jonka vieressä oli joka suuntaan tiiraava, keski-iän ylittänyt muori. Se olin minä tutkailemassa pilvilauttain kulkua ja huokailemassa voimavaroja. Puskeako ahkion kanssa vesisateeseen ja sinnillä vettyneeseen nuoskalumeen? Huoh ja huoh. Voimain puute iski siipeen. Muttei ollut porukka kaikkein voimaantuneinta hevostilallakaan. Ovat hevosia myöten sydämellistä sakkia, mutta rajansa heidänkin voimavaroillaan. Työssäkäynti, tallin pito ja hevosista huolehtiminen on melkoinen giljotiini. Yritin olla avuksi.

Mihin ratkaisuun pysäköidyn auton vieressä päädyttiin? No järkiratkaisuun, joka ei ole tyypillisin toimintamallini. Läksin ajamaan kotiin.

###

Asiasta toiseen: pilvessä on ruuhkaista. Tarkoitan pilvipalvelu Dropboxia, jossa ovat käytännössä kaikki kuvani, videot, ammatilliset aineistot ja mikä kriittisintä monivuotinen muistikirjani erikoisalan spesiaalitiedoista. Kun viikolla yritin toimipaikassa X katsoa muistikirjaa ja koputella nöyrästi pilven ovea, niin ilmoitettiin, että tyhjää täys, mene pois ja sulje ovi perässäs, punkt o. slut. Minä että häh! Enkö ole ollut mitä it-kuuliaisin digi-alamainen ja suorittanut nöyrästi viikottaiset riittini!

Iltamassa ryhdyin kauhunsekaisiin selvittelyihin: kuka putsasi tilini ja miksi!? Kävi ilmi, että pilvimuistini oli täyttynyt ja odotti lisätoimia. En ihmettele, olenhan tykittänyt sinne huolettomasti parinkymmenen vuoden ajan kuvat, videot ja runsaasti muuta materiaalia. Tätä varten aikanaan pilvitilin perustinkin. Silloin se oli uutta hottia, epäilyjä herättävää ja vähän paheksuttuakin: ”Pilvi? Mikä? Miten… en kyllä tuomm…vaarallistakin. Teknisestikään en osaisi.”

Selvittelyn lopputulos: ostin teratavun lisämuistia, nk. purukumipaikka. Hidas ja työläs vaihtoehto olisi ollut siivota koko sotku eli tehdä kuolinsiivous. Njääh! Lukijallenikin lienee tuttu tuo aina niin nokkela sananparsi: sen minkä taakseen jättää jne…. Jotta näin käy, kun antaa kaikkien kylvettyjen kukkien kukkia vaan. Mutta kuka hemmetti ne kitkee sitten, kun leviävät pitkin pihaa?

Siitä pääsen ehkä Lukijaakin kiinnostavaan seikkaan, nimittäin kuvamaistiaisiin. Siis hieman juotavaa ja suklaamaistiaisetkin, maltatkos odottaakaan!

Ennen kuin katan pöytää kerron kuvatiedoston mammuttimaisen, edessä olevan siivouksen päätavoitteen. Se on etsiä ja saada talteen kuva omituisesta kaivuukuopasta, joka löytyi yhtenä syksynä keskeltä erämaista rajaseudun aluetta pienen soraharjun rinteestä. Se oli jonkun eläimen pesäntekele, enkä ihmettelisi, jos olisi ollut karhun tekosia. Sijaitsi puujuurakon vieressä jyrkässä harjun kohdassa ja sitä kaivaessa oli lapsenpään kokoisia kivenmurikoita viskelty metrien päähän. Muistan paikan summittain, mutten yrityksistä huolimatta ole osunut siihen uudelleen. Idea on nyt lumien aikaan hakeutua lähiaikoina tutkimaan, näkyykö jälkiä niillä suunnilla. Karhut taitavat näihin aikoihin heräillä.

Alla on kuvaushaaskan kyttäyskopista ottamani kuva. Retkitoveri halusi sinne välttämättä joskus 2017 tienoilla. Kuva lie ollut täällä aiemminkin. Otso on tuossa lähestymässä betonirengasta, jossa on lohenperkkeitä. Jonkun karhuäidin poika se tuokin on ja sodassakin ollut, kun toinen korvalehti on ottanut osumaa.

Tässä kohtaa voimme siirtyä pöytään nauttimaan maistiaisia 🙂 Toinen tarjottava on itse tekemääni karpalolikööriä jonkun vuoden takaa. Toinen tuote on setti suklaapatukoita, joita sai Amerikasta ostaa ennen kuvassa olevan henkilön ensimmäistä virkakautta. Tuotiin tuliaiseksi lähisukulaiselle ja pidettiin juttua hyvänä vitsinä. No… Mutta mikäli suklaa maistuu kitkerältä, pahoittelen ja kehoitan ottamaan toisenkin palan, että saadaan nopeasti hoidetuksi. Tuote nääs happanee vanhetessaan 😉

Näihin terveisiin Teidän Klara