Hyvä Lukijani,

asetuin kirjoituspöytäni ääreen edetäkseni piuhaa pitkin luoksesi. Kuvittelen, keitä piuhan päässä istuu: mukavia, leppoisia ihmisiä, joilla on hyvä huumorintaju ja ymmärrys elämän kaikkinaisesta kirjosta. Osa on ehkä nettituttuja ajalta, jolloin lapseni ylioppilasjuhlia varten etsin kakkureseptiä. Löytyi Charlotte russe-kakkuresepti Marttojen sivuilta ja silmään osui keskustelupalsta. Siellä sitten olikin liv i luckan kuten svedut sanovat. Monta hauskaa keskustelua on jäänyt mieleen.

Charlotte russea ei enää Marttojen sivulta löytynyt, mutta toiselta saitilta löytyi. Varoiksi laitan, jos jollakulla alkoi jo kakkuhammasta kolottaa 😀 https://www.myllynparas.fi/reseptit/charlotte-russe

Tämä blogialusta tarjoaa myös mahdollisuutta kysyä asiaa tekoälyltä (AI, artificiell intelligence). Kokeillaanpa … oho, tulee koko resetti. Näyttää epäsuomalaiselta ja vähä-älyiseltä, artificiell non-intelligence. Tekoäly on hyvä renki, mutta helekkarin huono isäntä, jos horinoitaan kritiikittä nielee. Vanhana kyylänä en niele kritiikittä kenenkään puheita. En edes omiani.

###

Kun meillä on nyt uusi tulokas perheessä, niin työmatkalta palattuani kysäisin kuulumisia. Huutaa kuulemma illat naama punaisena raivoissaan. Äitinsä mietti mahako vaivaa vai mikä huudattaa. Isälleen kuulemma vain naureskelee.

Päätin tarttua ohjaksiin ja tilata lapsen (:D) luokseni. Oitis käynnistyi auto lapsen kotipihassa, äiti ratissa ja laps kaukalossa takapenkillä. Kurvasivat pihaan, lapsi tykötarpeineen sisään, äiti ulos ja mummon hoito saattoi alkaa. Nostin turvakaukalon terassille, kun nukkui vielä. Eipä aikaakaan, niin parkui kitapurje lepattaen. Laps sisään ja kurkistus kaukaloon: oho, olikin sisävaatteissa (mummotason hoitoa! 😀 ). Turvakaukalon pussi hämäsi muoria. Onneksi oli sentään myssy päässä. Koppa sisään, laps olohuoneeseen jatkamaan uniaan.

Sitten siirtymä ruokailupuolelle: imaisi kerralla maitopullollisen ja lisää halusi. Meni kolmatta desiä, eikä tullut hikikään. Poika on potra, joten aloin aavistaa iltahuuteluiden taustaa. Tiedustelu neuvolalääkärinä toimivalle: onko tosi, ettei soseita ennen kuin on 4 kk? Siis tiettynä päivänä klo 10.58 alkaen :D. Neuvolasta oli sanottu, että soseita saa antaa vasta kun on 4 kk. Lupasi, että kyllä voi antaa.

Tarkistin asiaa varoiksi vielä kahdelta kaverilta.

1. Maallikko, järkipäinen) kertoi antaneensa salaa banaania 2 kk iästä.
2. Toinen aikanaan tk:n neuvolalääkäri minun lisäkseni. Meidät terveydenhoitaja hyväksyi neuvolaa pitämään, kaikkia ei ottanut. (Totta joka sana!) Taisin rima heilahtaen päästä. Tämä th halusi äideille ja lapsille määrättäväksi lääkkeitä oman käsityksensä mukaan. Tarvitsi niihin sen ainoan henkilön, jolla Suomen lain mukaan on oikeus kirjoittaa reseptejä, siis lääkärin. En kuitenkaan suostuneet haluamiaan reseptejä kirjoittamaan ja tuli vähän kärhämää. Sittemmin yksi toistuvasti pyytämistään lääkkeistä poistui käytöstä sydämen johtumishäiriöriskin vuoksi ja yksi toinen oli aivolisäkkeeseen vaikuttava lääkeaine. Lääkkeiden moninaisten mekanismien ja elinvaikutusten ymmärtäminen edellyttää ymmärrystä ihmisen fysiologiasta aina solutasolle saakka. Sitä kaikkea opiskeltiin ensin kaksi vuotta teorialaitosten puolella ja sitten neljä vuotta sairaalan puolella. Vieläkin joutuu kirjoista katsomaan, tarkistamaan, lukemaan ja funtsimaan, jos vähänkään eksoottisempi lääke tulee eteen, jotta ymmärtää mihin kaikkeen ja miten se vaikuttaa ja mitä voi seurata, jos potilaalla on jokin muukin lääke tai jokin muu sairaus taustalla.

Yhtä kaikki: lapsi söi, leikki helistimillä, joita ei löytynyt kuin vanhemman arkunkantajan eli ensimmäisen lapsenlapsemme lelulaatikosta Duplo-puolelta (kauppaan mars!). Enshätiin otettiin soveltuvaa taloustavaraakin avuksi :D.

Ai että huusiko? Ei. Koska kanniskelin häntä mukanani touhuillessani. Ymmärrän hyvin, että vanhempansa eivät tähän ihan pysty joutuessaan tekemään muutakin kuin viihdyttämään lasta. Laps on niin virkeä, tutkivakatseinen, tuumaileva ja asioita seuraileva, että iltasella voi jo olla ylikierrosten provosoimaa itkuakin, kun nokosia lukuunottamatta tiitterästi maailmaa koko päivän ihmettelee. ❤ – Loppukaneetti: lapsi oli mummolassa kaikkinensa seitsemän tuntia ja pitkin hampain palautettiin kotiinsa. Hiljaista oli, kun kotiin palattiin.

###

Täällä alkaa nyt päivällistarjoilu köökin puolella, sieltä keittiö jo huutelee. Joten toivotan hyvää pyhäpäivää ja kuulumisiin!

Klara