politiikka – Klara Saken kirjoittaa

Hyvä Lukijani,

istun tuulettimen äärellä verannalla. Terassilasit on auki ja aurinkoa varjostamassa roikkuu vanha lakana osittain edellisen talonomistajan virittämässä koukussa, osin itse kattolaudotukseen kyhäämässäni naruntekeleessä. On naisia, joilla kauniit kukka-amppelit koristavat takapihaa, vieressä sievät puutarha-asetelmat kukkapenkkeineen, liljojen varret kurottavat kauniisti taivaankaareen.

Sitten on niitä toisenlaisia. Mustikanvarvut ovat jo aikapäiviä muuttaneet kehäkukka-asetelmaan, pihlajan tekeleet sojottavat sinne tänne keskeltä maksaruohojen valtakuntaa, kuivahtanut tuija retkottaa talonkulmalla. Niin se menee, kun ei ole intressiä tuolle saralle. Hyvä puoli tämä: meillä on yhtä lukuunottamatta samanlaiset naapurit. Nurmikkonsa leikkaavat ja muutoin häipyvät viikonlopuiksi teille tietymättömille. Sitten on se yksi rivitalon päätyasuja, jonka piha on tip top. Vaan olinko kuulevinani auton uumenista tavaroita purkaessa, että raivosi pihalla hiljaiselle hissukalle naisystävälleen? Semmoista se on, kun päivät pääksytysten nurkissaan nysvää, kantaa selvästikin koko rivitaloyhtiön pihavastuita ja viilaa laatoituksen saumoja. Hermot siinä kiristyisi itse kullakin. Sanoin Talonmiehelle, että naisystävän roolissa olisin lyönyt luun kurkkuun, että turpa kiinni tai se turpoo kiinni. (Mua niin säälittää seinänvierustoja kulkeva, arka naisystävä, joka suorastaan säikähtää, jos hälle sanoo PÄIVÄÄÄÄÄ! Yksinäiset naiset piru vie ottavat kenet vain näköj… hoh hoijaa meikäläistä.)

###

Istun ja ihmettelen, konsultoin jaloissani helteen raadoittamaa Rakkia, jotta mille aletaan. Lähdetäänkö mökille vai mitä tehdään? Se nostaa laiskasti päätään, katsoo minua tiskiveden värisillä silmillään, laskee päänsä takaisin pielukseen ja huokaa raskaasti. Talonmies reuhtoo palloa ruohikoista (helteessä!), mutta vain koska olen viisaampi, istun tässä saunamaailmassa. Mitä olen saanut aikaan? Minäpä kerron.

###

Luin joku viikko sitten yhdestä aviisista erään kollegan kommentteja. Niistä kuumenin sen verran, että sen jälkeen olen pyörittänyt vastinetta päässäni. Ajoin autolla yli 700 kilometriä pähkäten siihen sanoitusta. Tänään sitten tartuin näppäimistööni ja ryhdyin antipatiaani purkamaan. Uurastin kolmisen tuntia. Viilasin tekstiä, muotoilin uudelleen, tein lisäyksiä, jotka seuraavassa tarkastelussa poistin lisätäkseni ne kohta uudelleen toisen kappaleen loppuun. Ja sitä rataa. Kun juttu oli mielestäni valmis, ajattelin lähettää sen lehden toimitukseen. Sitten liike pysähtyi. Päätin poiketa tyylistäni ja ottaa aikalisä koiralenkillä.

Koiralenkillä puhuttelin itseäni näin sanoen: aattelepa, minkä puhurin keskiöön joudut. Sinunko pitää olla totuudenpuhuja tässä(kin) asiassa? Etkö vihdoin voi oppia toimimaan kuten niin monet toimivat? Siis, että annat olla, annat jonkun muun sotkea sormensa, ottaa kuraa kasvoilleen ja joutua tomaatinheiton kohteeksi. Nääs niinhän ihmiset toimivat: painavat päänsä, ovat kuin eivät olisi kuulleetkaan, katsovat kelloa, tutkivat kännykkäänsä ja huomaavat: hitsit, munhan pitikin lähteä.

###

Ai politiikastako? Ai uudesta hallituksestako?

No, katsotaanpa mitä siitä tulee. Kuten Ruben Stillerin keskusteluohjelmassa toimittajat Haapala ja Junkkari sanoivat, niin yksimielisiä ollaan, että maan talous on saatava kuntoon! Siis naapuria rokottamalla. 😉 Totuuden nimissä on sanottava, että olen huolissani niistä ihmisistä, jotka eivät (enää) ole työkykyisiä esimerkiksi mielenterveyssyistä, mutta jotka vielä kulkevat virallisissa tilastoissa pitkäaikaistyöttömien ryhmässä. Nämä joukot pitäisi läpikäydä, järjestää heille eläke ja sitä kautta terveydentilaansa ja toimintakykyään vastaava asema yhteiskunnassa. Nyt he joutuvat sosiaaliturvansa leikkauksen kohteeksi. Maksan kunnolla veroja ja silti koen, että verorahojani saa käyttää näiden huono-osaisten auttamiseksi, ettei kenenkään kadulle tarvi pakkaseen lähteä. Koiraveronkin voisi laittaa ihan hyvin meille hyväosaisille kaupan päälle. Oli koiraa tai ei. 🙂

###

Koira makaa härskinä sillinä tuossa edelleen, eikä ole veroista tietävinään. Se pitäisi ilmoittaa Ruokavirastoon 10 euron ilmoituskustannuksella, mutta sillä ei ole rahaa. Täytynee auttaa. Koirat nähkääs syödään myöhemmin. Ruokavirasto ilmoittaa koska grillinritilät on kuumennettu ja on aika kattaa pöytä.

###

Huh, kyllä tämä helle nyt kuumentaa aivosoluja ihan liikaa. Taidanpa siirtyä kuulemaan Talonmiestä, joka juuri astui ovesta sisään monta tuntia kolopallokentän pannulla tiristyttyään.

Oikein hyvää juhannusviikkoa! toivoo Klara

Hyvä lukijani. Olen ollut kiireinen, lentänyt kauas naapurimaahamme Ruotsiin, sortteerannut wanharouvalle soveltuvia köyhäintaloja, säälitellyt yksinäistä lähimmäistä ja kuunnellut äänikirjana Ian McEwansin Torakkaa. (Tein juuri asiasta pitemmän tekstin, mutta jokin salaliitto taustalla täytyy olla, koskapa sivusto tarjosi ainoaksi vaihtoehdoksi tekstin viemistä roskakoriin.)

Torakka on mielenkiintoinen! Kas, kävi niin, että ollessani tiistai-iltana lenkillä, ryhdyin kuuntelemaan tuota Torakkaa. Se osoittautui enemmän kuin ajankohtaiseksi! Torakka nimittäin herää ullakkohuoneesta ja havaitsee muuttuneensa ihmiseksi. Eikä keneksi tahansa, vaan pääministeriksi. Hän ajautuu siitä sitten hallituksen kokoukseen, jossa eletään kriisitunnelmissa: pääministeri on saanut epäluottamuslauseen. 😀 Apuun tulee naispuolinen liikenneministeri (!). Kysymys: kirjoitetaanko Suomen poliittista historiaa etukäteen Englannissa? Kyllä olisi sitten helppo uskoa, että joku juoni tässä takana kyllä on.

Vanhustenhuolto on taas tullut perin tutuksi. Epäilenkin, että olen siinä ”Hankalat Omaiset”- joukossa, joiden soittoa sekä pelätään että toisinaan hieman porukalla huvittuneena odotellaankin:

”Noh, se soitti taas (hekottelua, silmien pyörittelyä)… No, mitä sillä nyt tällä kertaa oli asiaa?” (kahvihuoneporukka räjähtää nauramaan)

Ei haittaa yhtään. Olkoon miten on, niin taistelen silti eteenpäin, jotta entinen pikku-Lotta saataisi edes joltisestikin turvaan. Sillä hän kulkee kädet tiukasti rollaattorin sarvissa kiinni ja hortoilee kaduilla tavatakseen edes jonkun, joka vaihtaisi kanssaan pari sanaa. Ja kävi sitten niinkin, että meni hissiin ulkomaalaistaustaisen nuorenmiehen kanssa ja menetti rahansa ja pankkikorttinsa. Valvontakameraanhan tuo kaikki tallentui, mutta poika oli jo tiessään. Nyt on mitta täynnä ja mummo saatava kauemmaksi kaupunginvaloista. Edessä on kova ruljanssi, kun mummokin on niin pirullisen äkäinen ja vastahankainen kaikkeen. Kovan on elämän elänyt sotaorpona ja huolehtinut pikkusiskostaan kun nuori leskiäiti on liehunut kylillä hakemassa rakkautta suuren surunsa lohdutukseksi. Ymmärränhän minä – ja otan vastaan osan sotatraumoista, jotka muokkasivat mummon luonnetta. Eikä voi sanoa, että vanhuus ja dementia olisi luonteen säröjä yhtään pehmentänyt, päinvastoin. Näitä sodan traumatisoimia tyttölapsia ei veteraanitunnuksin muisteta, eikä kyörätä valtion maksamiin kuntoutuksiin. Sanon tämän sarkastisesti hymyillen näin itsenäisyyspäivän aattona.

Kysymys: voisiko näitä vanhoja, sotalapsuuden kärsineitä naisia muistaa edes kunnon vanhushuollolla! (Vanhusten tilanne on tässä maassa häpeällisellä tasolla, sanon omasta kokemuksesta.)

@@@

Vaan olipa meillä poliittista kohinaa pienessä Suomessamme! Kuunneltuani pyörälenkeillä radiota ja seurattuani sivukorvalla Talonmiehen huudattamaa televisiota ei voi sanoa muuta kuin, että hoh hoijaa. Ensin valitaan tajuttomuudesta juuri herännyt selkeästi vielä sairauslomalainen pääministeriksi, hän lupailee kaiken maailman vappusatasia ja tuhansia lääkäreitä terveyskeskuksiin ja sekoilee puheissaan niin, että tulee ulosheitetyksi. Areenalle astuu torniolainen pikkutyttö, joka on varastanut äitinsä korkokengät ja ostanut henkkamaukalta kahisevan hameen joiden turvin hän rompostelee hömpsyisessä tukassaan televisiotenttiin debatoimaan jääpuikkokatseisen vastinparineitosensa kanssa. En sano, että möhömahainen ukonmölli olisi sen vakuuttavampi poliittinen eläin, kunhan vaan soitan suutani. Sanalla sanoen: ihan sekavaa settiä. Missä käsissä tämä maa oikein makaakaan, kun presidentin pikkurouvakin säälittelee eläimiä, jotka niin toivoisivat saada elää-äää-äää! (Niinku kalat ja äyriäiset ja kaikki joilla on silmät… ja Lennu-koira.)

Näihin tunnelmiin näin itsenäisyyspäivän aattona,

teidän Klara

Avainsana: politiikka

Tervehdysviestejä akvaariosta

Torakoita, vaeltelevia sotaorpoja ja äidiltä varastettuja korkokenkiä