Sattumanvaraisia puheita

Hyvä Lukijani,

lopultakin on mahdollisuus järjestellä kirjaimia sattumanvaraisiin kombinaatioihin Autiotupamökin jyhkeän pöydän ääressä. Vieressä aukeaa jumalainen maisema. Mutta sen kerron vain näin luottoseurassa. Sillä kaikenlainen omistaan riemuitseminen masinoi kirveleviä, hapokkaita kateuden paluupalloja. Joillekin sieluille se vain yksinkertaisesti on liikaa. (Minä: ”Teille lämpimiä lomakelejä saaristossa! Niitä minäkin odottelen kajakin kanssa!” Paluupalloilija: ”Joo, mullakin on puhallettava kajakki.” Jep jep, on on. )

###

Kynsitulia pitelen. Ulkona 10.6 C, sisällä 20.4. Autiomökki: tupa, ulkokuistin keittosyvennys, pikkuruinen pukuhuone + sauna. Täyttää kaikki viritetyn autiotuvan kriteerit. 🙂

Tämä on ihan sielun paikka mulle. Meillähän on se toinenkin paikka, josta olen kirjoittanut. Se on nyt nollakäytöllä odottamassa loppunäytöstä taloudellis-rikosoikeudellisessa, täysin kotimaisessa draamassa. Tekisi mieli sylkeä yksi osapuoli kuin suuhun lentänyt kärpänen hampaiden välistä, lainatakseni erästä sotarikollista. Tuon torpan lisäksi tuli yksi osaomistussysteemi ennalta-arvaamattoman äkillisesti haltuumme: oikein mukavat osakkaat porukassa. Muttei torppiaan kannata missään luetella, sillä Jes.666:1 ”Kateuden paluupallo nasahtaa sille, joka omaisuuksiaan luettelee”*. Näin luottoseurassa uskallan kumminkin taustatiedoiksi kertoa, kun tekstini suoltuvat milloin mistäkin.

*Maininta kateudesta omassa sielussani. Esitiedot: vaihdoin taannoin kampaajaa, retki-ihmisiä. Omistaa kämpän Lapissa. Sekunnin murto-osan tunsin kateuden viillon. Kateus on inhimillistä, mutta niin häpeällistä, että siitä puhutaan yleisyyteensä nähden omituisen vähän. Muistaakseni Psykopodiaa- podcastissa oli tästä joskus jakso, jossa haastateltiin kateudesta kirjan kirjoittanutta.

###

Olen kuunnellut Jenni Haukion kirjan. En tiedä tohtiiko mitään arviointia millään foorumilla julkituoda. Tässä yhteydessä kuitenkin uskallan rohkeasti paljastaa (kuiskaa): hoh hoijakkaa. 😉

Ystäväni katsoi jonkun Jukan tv-satiiriohjelman, kehoitti katsomaan. Kun en juurikaan tv:lle aikaani anna, niin kuuntelin sen pyöräillessä. Jukka kiteytti kutakuinkin sen, mitä kirjasta ajattelin lukuunottamatta kohtaa, jossa Jennin egyptologia-innostus yhdistetään muumion löytymiseen 31-vuotiaana… Meni liian pitkälle. Salea ei muumioon rinnasteta. Hän ansaitsee rikkumattoman kunnioituksen.

Noo, jukat on jukkia.

###

Koska kuuntelen radiota intohimoisesti, on mainittava eilinen Politiikkaradion lähetys, jossa esitetty yksityiskohta sätkäytti meikäläisen autonratissa. Pyykkimuijatyyppisesti suutaan pieksänyt suunsoittajadosentti Tapio Bergholm Itä-Suomen yliopistosta totesi muun keuhkoamisen yhteydessä, että maamme on valmistautumassa sotaan (!). ”Niinkö on!” huudahdin itsekseni. Keskustelijoista toinen, Etlan tj Aki Kangasharju sen sijaan hoiti osansa tyylikkäästi. Näkemykseni on objektiivinen, koska ei ole minkäänlaisia intohimoja ay-politiikkaan. – Siskot ja veljet: sota on siis tulossa. Kerta dosentti-Tapio sanoi.

###

Sadealueet pyyhkivät tällä hetkellä torpan ylitse. Kattelin Ilmatieteen laitoksen karttaa, että kohta tulisi ehkä taukoa. Siinä vaiheessa syöksyn purteen ja lähden liipottelemaan.

Suunnitelmissa on meloa vesistöjä pitkin alueelle, josta syksyllä löysin karhunpesäksi olettamani kaivannon. Aion käydä tutkailemassa asustiko siinä joku vai jättikö sikseen, kun käppäilin ihmishajua tartuttamassa (en kuitenkaan ryöminyt kuoppaan). Ehdotin jälkeläiselle vähän niinkö tuosta noin vaan sivuhuomautuksena, ettet viittis käydä tsekkailemassa. Vastasi, ettei aio mihinkään karhupesiin lähteä kurkkailemaan. Höh, metsästäjä ja aseenkäyttökoulutettu. On siis mentävä itse. On mulla ilmakivääri. Ammun sillä ilmaan. 😀

###

Ostin eilettäin mökkieväät matkan varrelta. Kaupan hyllyssä oli tälläistä (kuva alapuolella). Ilahtuneena otin paketillisen, josta eilisen melontareissun jälkeisessä enkrujen romahdustilassa pistelin puolet. Nyt vilkaisin ravintoselostetta havaitakseni siinä olevan lähestulkoon saman verran kcal kuin maitosuklaassa. Rasvaa 36% kuin tuhdissa juustossa, mutta kasvisrasvaa. Joten valtimoverisuoniperäinen dementia ei ehkä niin todennäköinen ole. Painon olen saanut pidetyksi laihdutetuissa lukemissa, ei yllättäen vaikeaa, päin vastoin tuntuu olevan edelleen laskusuunnassa. Tulee ehkä tarkemmin mietityksi syömisiään ja kiinnitettyä etenkin rasvankäyttöön huomiota. Olen armoton voin ja suolan ystävä, mutta voin olen jättänyt käytännössä kokonaan.

###

Sataa, sataa ropisee. Vieressä on Haukion äänikirja, jonka aattelin kuunnella toiseen kertaan. Aukenisiko revanssilla muukin kuin äärimmäisen suojattua elämää eläneen, jossain määrin hieman kypsymättömän aikuisen äänenlaatu? Jörn Donnerilta on kirjastosta jo kertaalleen uusittu teos ”Elämänkuvia” ja aivan mainio Piritta Kantojärven ”Viiden tähden vaellus”, jonka ohjeella tein lounaaksi tortilloja.

Näyttää tuuli sen kun kovenevan ja vettä pukkaa, joten karhunpesäin tarkistukset siirtyvät tuonnemmas. Ryhdyn kirjallisuuden ääreen, josta sitten siirtymä saunanlämmitykseen.

Kaikkea hyvää! Klara

Kuva: Otettu viime (vai toissa?) viikolla metsiä päivät pääksytysten kulkeissain.

Klara på Vappen narrasi narratiivilla

Hyvä Lukijani,

glada vappen! (Hela natten bara vatten.) Tässä sitä istutaan köökinpöydän ääressä ja muistellaan lukuisia vappuaattoja, kun promillet oli päässä ja vappuhuiskat heiluivat. Huh huh. Talonmieskin muistaa vuotemme nuorina opiskelijoina. Silloin jo bailattiin yhdessä. Oli semmoinen räväkkä opiskelijaporukka, jonka kanssa keksittiin kaikenlaista hulluttelua. Porukka tapailee edelleen ja kaikki vielä hengissäkin, jesh! Those were the days, onneksi ohimennyttä elämää!

Tässä suvussa ei vappua nykyisin juurikaan juhlita. Useimmiten joku on töissä, nyt peräti kaksi. Molemmat paiskovat töitä yön yli. Sen lisäksi yksi hiihtää Lapissa ja yksi päihdevaivainen soittelee lisärahoitusta vappuelämälleen. Veljensä soittaa, että soittelee nyt hällekin ja älkää hyvän tähden antako sille rahaa. Luvataan. Ja mitäpäs me Talonmiehen kanssa muuta kuin vedetään skänät äänettömälle ja soitonestoa päälle. Loikoillaan sohvilla ja sanotaan toisillemme: se la vii ja bon vojaas. Mulle kyllä näyttää häneltä räpsyvän jotakin settiä. Pääsee jollakin sovelluksella laittamaan viestiä iPadiini, mutta minen piittaa. Veli on oikeassa: ei pennin latia siihen kaivoon. (Kirjoittaisin tapauksestaan kirjan, jollei samanlaisia stooreja olisi jo lukuisia. Asia on julkinen ja avoimesti käsiteltävä nyt, kun on faktat. Ei tarvitse ajatella mainehaittaa hänelle, kun asia on yleisesti tiedossa käyttäytymisensä pohjalta.)

###

Ilon lähteitä on löydettävä ihan arjesta vaan. Joko Lukijani kirjoitti vappupallonsa kylkeen asioita, joista arjessa iloitsee ja riemuitsee? Hyvä! Meikäläisen listaa tässä:

olen noussut koiran kanssa lenkille huumaavaan kevätaamuun kahtena aamuna klo 6. Oi linnut, oi ilman raikkaus! Ai että! Tässä on metsää lähellä, niin rämmin koiran kanssa aamusella pitkin vetistä suonreunaa. Rakki ei tykkää yhtään, kun tassut kastuu. Säntäilee kuljettimen päässä sinne tänne päästäkseen äkkiä pälkähästä. Piruparka 😀

ilonaihe: jokunen kunnon lapsikin on saatu aikaan veroja makselemaan

ilonaihe: loma lähestyy ja sitä myöten retki. Laskeskelin jo rinkan painoakin (kuva yllä). Aika hyvä, jos 12 kilolla selviän! (En usko ittekään, tuostahan puuttuu vessapaperikin ja siitähän jo tulee kolmisen kiloa 😀 Ensiapuvehkeet myös puuttuu, nyt huomaan.).
Lisäys edelliseen ilonpitoon: yhden disklousuren otan. Näetsen räntäsateeseen en lähde. Sitä kannattaa hyvissä ajoin murehtia, eikö totta 😀 Talonmies muistutti lomaviikkoja olevan niin, että siihen yksi kuiva jakso ajoittuu. Elän uskossa. (Miettii…) Vaikka onpa mennyt joskus retki pipariksi kesäkuun räntäsateiden takia. Jotta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Raotan salaisuuden verhoa: ruhoani ja kahtatoista rinkkakiloani (lue: lopulta kahdeksaatoista) ei näy kansallispuistoissa. Valmiin polun olen CalTopo-sovellukseen lataillut ja kartat tulostellut, jotta pääsen ihmisten ilmoille takaisinkin. Vaikka enpä tiedä haittaisiko eksyäkään. Muutun nimittäin vuosi vuodelta yhä epäsosiaalisemmaksi. Ehkä on lopulta hakeuduttava autiolle saarelle vaeltelemaan?

ilonaiheita lisää: jokunen lomapäivä. Taidan kaasuttaa päiväretkeilemään yhteen kansallispuistoon ja vihaamaan viattomia kanssakulkijoita. 😉 – Viime vuonna istuin siellä pikkulammen äärellä pusikoissa juomassa tsajua ja aattelin: aah, ihana rauha! Perhosiakin lenteli ja ilma oli kaunis. Niin eikö alkanut akkain kälätys kaikua ja kaksi pulleaa naisenpuolta pullahti polkua pitkin esiin. Pälättivät kuin megafoni olisi tungettu kurkkutorveen. (Metsissä kuiskaillaan, juntit!) Huokasin: voi minua ihmisvihaaja-erakkoa. – Yökuntiin en nyt mene, vaikka uusi underquilt* kaipaisi testaamista. Ehkä roikun takapihalla testaamassa. (Hahaa! Tarkkasilmäinen Lukijani huomasi ”riipparidiivailun”? Hyvä! Siis *= aluspeitto, laitetaan riippumaton alle estämään kylmyyttä. Mulla on ennestään yksi pirun painava, joten hommasin kevyemmän. Se on nähkäätten oikein untuvaakin (pullistelee ylpeänä).

Ainakin nämä on ilonaiheita. Mitä vielä?

Tänään wokkipannun äärellä kuuntelemani Psykopodiaa-podcast toi iloa. Jaoin sen kaverilleni ja jaan Lukijallenikin. Siinä puhutaan narratiiveista eli tarinoista, joilla itseä kuvataan toisille. Jotkut luonnehtivat itseään ”mitäpä sitä meikäläinen”-narratiivilla, vähättelevät. Toisessa laidassa ovat ne, joilla kaikki menee hienosti ja kulissit on kunnossa! Kaveri tykkäsi podcastista, joten suosittelen kuuntelemaan, jos maistuu. Laitan blogitekstin alaosaan linkin. (Ai mikä narraaminen otsikossa? Noo, narratiivilla vähän narrattiin, kun ei jaksettu yksiin vappubileisiin lähteä. Keksittiin excuse, pieni totuudenväistävä narraus-narratiivi. Anteeksi maailma!)

###

Omista kulisseista maalit vaan rapisee, kun Wanhaa Rouvaa en ole ehtinyt katsomaan aikoihin. Huomenna on mentävä. Hän on siirtynyt hoivaosaston puolelle palvelutalosta, hyvä niin. Ei enää tunne minua, mutta ilahtunee ylioppilaslakista ja karkkipussista, perso makealle edelleen. Pitäisikö ostaa munkit ja tarjota termarikahvit.

Laitan loppuun linkin lisäksi kuvan sukkakuivaamosta. Sen äärelle suuntaan loppuviikosta. Jospa sukat on jo kuivat. ;D

Tässä vaiheessa ei kun hölökyn kölökyn ja oikein hyvää vapunpäivää huomiselle! Talonmies on ostanut kaksi tippaleipää ja pullon simaa. Nostan siitä lasillisen Lukijani kunniaksi!

Kuulumisiin, Klara

https://www.ninalyytinen.fi/psykopodiaa/narratiivinen-identiteetti

Sukkakuivaamolta päivää! Kengät laitoin pukukaapin seinää vasten, jotta sain kuivausritilää muistuttavan kroks-korvikkeen. 😀

Elämää ja politiikkaa

Oispa jo loppukevät…tämä on mökkitieltä. Kaipaan sinne.

Hyvä Lukijani,

puristan kahvikuppia molemmin käsin näpit jääkalikkana ja hoksaan: kirjoittamallahan ne lämpiää! The Rakki makaa selän takana keittiönmatolla urahdellen harvakseltaan. Se tarkoittaa: mikä mättää, kun ruokakuppi ammottaa tyhjyyttään. Aion lenkittää sen ennen ruokaa, joten saa vielä tovin urahdella. Aamusta käytiin potkurireissu. Sai orpo piruparka rallittaa sielunsa pohjasta. Talonmies on nähkäätten reissussa mailapelin tiimoilta ja koira stressaa, kun ukkoa ei näy ei kuulu. Aamulenkillä jalannoston jälkeen pysähteli katsomaan kaukaisuuteen tiellepäin, josko isäntä kehittyisi näkyviin. Vaan ukko se loistaa poissaolollaan.

Puhelin bingahtelee selän takana. Se on jälkeläinen, joka on ollut yön töissä. Ehkä jotakin mielen päällä? Katsotaanpa…A-haa: teatterireissua lähiajoille kaavailemassa. Hän toimii päivystysalalla. Sanoo sen sopivan itselleen, kun sitten on arkivapaita. Tunnistan tilanteen. Yö- ja etenkin viikonlopputöissä on hyviäkin puolia. Arkivapailla voi tehdä ruuhkattomuudessa kauppaostokset ja mennä luontopoluille yksinäisyyteen ilman, että tusina lähimmäistä kälättää keskenään ja metsä raikaa.

###

Asiasta podcasteihin. Kuuntelen toisinaan Psykopodiaa-podcastia, jossa psykologi Nina Lyytinen haastattelee asiantuntijoita. Aiheet ovat hyviä, keskeisiä elämän kysymyksiä, psykologiaan liittyvää aihepiiriä. Suosittelen sydämestäni. Kuuntelin juuri tämän (yritän laittaa linkin tähän): https://www.ninalyytinen.fi/psykopodiaa/suunnassa

Jakso on tämä:

95. Miten voit selkiyttää elämäsi suuntaa? Vieraana Liisa Uusitalo-Arola.

Erittäin hyviä vinkkejä elämänsä selkiyttämiseen. Aion kokeilla ainakin seuraavia Liisan ehdotuksia:

Piirrä 100 kohdan lista asioista, jotka alkavat näin ”En halua enää…”
Piirrä kartta asioista, jotka tänään kiinnittivät huomiotasi, mietityttivät positiivisesti tai negatiivisesti esim. somessa (miksei myös lehdistössä, ihmisten puheissa, telkkarissa, radiossa, kirjallisuudessa,… nämä lisään itse, sillä kaikki eivät käytä some-alustoja)
Kuka on esikuvasi ja miksi? Käsittääkseni Liisa tarkoittaa myös ominaisuuksia,joita ihailee jossakin ihmisessä. (Tämä on hyvä kysymys ja voi miettiä ihan kavereistaan tai omaisistaan, naapureistaan, julkkiksista: minkä ominaisuuden heiltä haluaisin itselleni?)

###

Politiikkaan. Onpa nyt ollut yhtä ja toista.

Otetaanpa nyt vaikka tuo pääministeri. Että Marinin Sanna on mennyt mediatiedoista päätellen ihan omasta päästä lupailemaan Hornetteja jakoon 😀 Voi hyvät pyssyt tuota tyttöä! Nyt tuli kyllä mokattua. Tämmöinen torpan tätikin ymmärtää, ettei pääministerikään nyt ihan villi ja vapaa voi olla. (miettii… ja lisää…) No, ehkä vapaa-ajallaan, boom boom boomerit, ottakaa jo coolimmin! Emminätiiä. Onhan hän ollut maallemme hyvää meriittiä ja jämäkkä puhuja, mutta hieman on semmoista nuoren tytön juttua vielä noissa touhuissaan puskenut pintaan. (Mitä sanoo Tanten Blomster-Gredelin om saken? Appropos, jag kom på att… nåå, se vidare…)

Otetaanpa nyt sitten nämä afrikkalaisten hakkeroimat watsapp-viestit ja kummallinen pikkuserkkutytttö, joka piti kolmen vartin kierroksella tavata hotellilla ennen Ruotsin kuningasparin illallista. Hah! Eikä pikkuserkun yhteystietoja nyt meinaa edes iltasanomat saada kaivetuksi esiin sukukirjoista. (Hekottelee!) Ihan pikkuisen enemmän kekseliäisyyttä olisi luullu keskipohjanmaalaiselta ravimieheltä löytyvät. Mutta no can do, näillä mennään. Että mä hykertelin toissa aamuna (suurinpiirtein?), kun aamutv:n toimittaja kysyi asiasta haastattelussa olleelta Antti Kurviselta. Että miten hauskasti Antin suupielissä kareili hymyn piilotusyritys. Että pojat joi lonkerot mieheen puolustusvoimain lentokoneessa iliman luppaa! 😀 Ei kai tuolle nyt muuta voi kuin nauraa. Jotta kaikenlaista sanoi kätilö 😀

Otetaanpa nyt sitten vaikka nuo paprikamaan pellet, jotka paksukaulainen heimopäällikkö laittoi tännepäin jonkinlaiselle pellesafarille. Voe yhyren kerran. Miten kellään pokka piti, sitä ihmettelen. Vai pitikökään? Ihan typerä juttu. Mutta joku se heimopäällikköä pitelee ja ettei vaan olisi köysi vähän oman paksukaulan ympärillä jostain suunnasta, jotta tietää, kuka sanoo miten toimitaan. Basaari roikkuu samassa kiristyslangassa. Ja sätkii.

Tässä kuumimmat poliittiset uutiset.

###

Lopuksi YouTube-helmi, joka vahingossa sattui silmiin. Olen nauranut sille nyt parisen päivää. Tanten Blomster-Gredelin ehkä kruisaili Vasaloppetissa ja veätti Risbergetin yhdellä suksella sauvat takavasemmalla, eikö totta? Katsokaapa tuo video, niin päivänne on pelastettu! Etenkin siinä kohtaa, kun kolme ruotsalaista ajautuu nippuun, eikä meinaa saada itseään irrotetuksi Kalmarin unionista 😀 Ai, että mulle maistuu tämmöinen huumori! Kun kolmatta kertaa räkätin sille kurkku suorana, niin piti jo ittekin pysähtyä miettimään, että mikä tässä mua niin naurattaa.

Siirryn sitä miettimään von den Rakkineen kanssa raittiiseen ulkoilmaan. (Lompsi olohuoneen karvalankamatolle huokailemaan kurjaa kohtaloa orpopiruna.)

Kuulumisiin! Iloa elämään! Klara