Hyvä Lukijani,

tulin itärajalle tarkistamaan, että kelirikko varmasti vielä on vallitseva asiaintila. Näin näyttää olevan, jos kohta parempaan päin mennään – ennen takatal…öh. Mitäs minä nyt.

Löin kamiinaan tulet heti tultuani niin, että savu tuprusi ja laskeutui petäikköön. Voimassa on maastopalovaroitus. Ainuttakaan palopäällikköä ei ilmestynyt savun perään kyselemään. Tarkemmin sanottuna tänne ei ilmestynyt, eikä ilmesty ketään muutakaan.

Tullessani oli kämpässä +2, ulkona +12. Kalikkaa sai lappaa luukusta kahteenkin palopesään ennen sisälämmön nousua kelvollisiin lukemiin. Kamiinan lisäksi on kämpässä kivinen tulisija. Sen virittäminen on kellosepän hommaa, ellei erityisesti kaipaa savusaunafiiliksiä.

###

Paahtelin kaasukeittimellä leipäpalan, kanamakkara kyytipojaksi. Vihannekset eivät ole rekvisiittaa, söin nekin. Mökissä ei ollut mitään jakoa istua jääkaappiolosuhteissa, mutta terassilla sitäkin lokoisampaa. Ateria vaan meinaa aina jäähtyä kaikenlaisten impulssien perään laukatessa.

Nyt oli kaksi huomionkerääjää. Toinen lenteli pään yläpuolella oksistoissa vimmatusti laulaen, kaverinsa veti samaa virttä etäämpänä. Koska en käytännössä koskaan saavuta lintuja katseellani puhumattakaan kameranlinssistä (miten ne lintubongarit sen tekee!?), niin oli turvautuminen Jyväskylän yliopiston Muuttolintujen kevät-sovellukseen. Laulelijat olivat järripeippoja, Fringilla montifringilla. Latina tekee aina oppineen ja sofistikoituneen vaikutelman eikö totta! ”Se ornitologi ei puhunut muuta kuin latinaa!” tai ”Kasvitieteilijän puhetta ei ymmärtänyt – puhui pelkkää latinaa.” Tuota moitteensävyistä kommenttia käytetään myös eräästä muustakin ammattikunnasta. En mainitse sitä nyt tässä 😉

###

Terassilla istuskellessa ja korkeisiin petäjiin kaula kenossa tsuumaillessa osui silmään omituinen, korkealla liputtava ja tuulenvireessä kiemurteleva silkkisuikale. Mitä ihmettä! huudahdin itselleni ja aloin tähtäillä sitä kameralla (ruoka jatkoi jäähtymistään). Männyt tässä ovat korkeita, arviolta 25 metriä ja siimaliputtaja oli vielä korkeammalla. Siitä näytti lähtevän siima pohjoisen suuntaan, heh. Oliko vanjan virityksiä tämäkin (vino hymy). Kaivelin tekoälyn esiin. Se kertoi liputtimen olevan hämähäkin hommia. Melko paksun piuhan oli saanut kudotuksi.

###

Tässä välissä tyhjensin kamiinasta kekäleet kiviuunin teräslaatikkoon ja vein ulos. Kottikärry sattui olemaan juuri sopivasti hollilla, joten siihen oli turvallista tulikuuma teräsloota laskea. Tuhkasankokin on, mutta jospa tuossa loota viilentelee tunteitaan.

Tuhkia tuumaillessa kuului melko läheltä ”hau-au…. hau-au”. Jäin kuulostelemaan äänilähteen laatua: nisäkäs vai siivekäs. Päädyin viimemainittuun, sillä hau-auttelija vaikutti lentävän jäisen järven yli. Veikkaan hanheksi, kuikkakin käy, vaikkei kuikkamaiseksi haukuksi ihan sovikaan. Kuikalla on sitten moninainen repertuaari äänilajela!

Sulapaikkoja on jo tarjolla lähivesillä, jonne epäilen hau-auttelijan suunnanneen, ellei pistellyt rajan toiselle puolelle. Voihan siellä olla -heh- kuumemmat vedet tällä haavaa. Kuikan ja hanhia olen täällä jo pääsiäisenä kuullut, satunnaisen kurjenkin. Ehdottomasti olivat vielä tunnustelemassa. Jospa pääjoukkoa alkaisi tulla nyt täällä ollessani, olisipa hienoa!

###

Huomenna on tarkoitus mennä isolle salolle, jos lähelle vielä autolla pääsee. Yritän päästä. Siinä on alue, jossa on paikallishenkilöltä saamani tiedon mukaan liito-oravia. Saatan suunnata siihen tai edetä pidemmälle, jää nähtäväksi. Oravat liitelevät melko takkuisen puulabyrintin seassa. Jossain määrin lienee helpompaa ryteikköpuskemista, kun maa on vielä jäässä, eikä puissa lehtiä. Karhut ovat jo heräilleet, joten lähitienoon näkee jossain määrin paremmin, kun puut ovat lehdettömät. No, kuusia siellä on paljon, eikä siihen tuuheikkoon ei niin hyvin näe. Silloin yleensä laulelen tai viheltelen. Enkä pelkää uroskarhun luulevan viheltävää naikkosta toiseksi karhuksi. Sitäkin on joskus kyselty. Hoipati hoi, urbaanisuuden riemuvoitto.

Pääsiäisenä suolla oli kyllä karhun jälkipainaumat satavarmasti. Sovitin saapastani painaumiin. Se mahtui siihen puolitoista kertaa. Kulkijalle tarvittaisi siis noin 62:n numeron saappaat 😀 Ketään ei kuitenkaan näkynyt tai kuulunut, vaikka istuin suon reunalla hipihiljaa lounastelemassa hyvän tovin ja kuuntelin kaukaisia hanhitörähdyksiä.

Käväisin äsken häthätää laiturilla kuulostelemassa oliko hau-au:kkujia enemmän liikkeellä vai yksinäisyyttäänkö huuteli. Mitään ei kuulunut. Auringonlasku vain liipaisi sydänalaa ja nostatti katseen taivaalle, jonne oli syttynyt tähtösiä. Aattelin sitä korkeimmalla olevaa, että samaa tähteä lajitoverit katselevat tuossa niin lähellä, mutta niin kaukana omissa aatoksissaan. Raja railona aukeaa. Mutta hiljaisia ajatuksia heillä on päätellen BBC:n kirjeenvaihtajan raporteista.

Vastikään venäläisessä sanomalehdessä oli pähkinä purtavaksi. Se oli piilosanatehtävä. Kun venäjänkielentaitoinen kirjeenvaihtaja purki sen sanoiksi, syntyi lause: ”Crazy. When will this all be over.” Uskon, ettei venäläisillä ole helppoa syvällä ajatuksissaan, ääneenhän ei tohtine paljon lausuakaan. Lähetän tuon tähden kautta rajan taakse tavan kansalaiselle voimia ja jaksamista.

… ja samaa sinnepäin! Kuulumisiin, Klara