Hyvä Lukijani,
nyt on helteet lusittu. Yläpuolella olevan kuvan tilanne eteni rauhallisesti yön lepoon, jos kohta aamuyön sudentuntina eli kello neljä heräsin tarpin läpätykseen ja piti nousta kiinnittämään yksi irronnut tarpin kulma (tarppi = erillinen katos riippumaton yläpuolella). Kuikat vaikuttavat kokoontuvan, sama kurkien kanssa. Että juuri kun päästiin kesässä vauhtiin, se onkin ohi. No, ollaan tyytyväisiä ja onnellisia, kun elontie jatkuu – satoi tai paistoi!
###
Nyt on kolopallokärpänen puraissut ja joka päivä helteestä huolimatta on tullut norkoiltua viheriöillä. Pahimpina hellepäivinä hirvitti nähdä kasikymppisten vääntäytyvän golfkärryään vetäen pelikentälle tappokeliin. Niinpä kävi, että jokusen harmaahapsen kenttähenkilökunta kävi väylältä korjaamassakin helleuupumuksen iskettyä (mikä yllätys!). Ihan mahdoton on nykyajan vanhusväestö: niitä ei pitele pirukaan. Itse sen sijaan mitä kimmoisimmin askelin ajelin rapakontakaisen liukuletin tapaan seuralta vuokraamallani golfautolla. Joku järki sentään ikäiselläni nuorisolla on.
Älköön Lukijani huolestuko: metsäreissusuunnitelmat raapivat koko ajan takaraivoa. Olenkin melko varma, että ensi viikolla nukun jossakin käppeikössä ainakin yhden yön. Toinen otsalohko viisaa kohti Lappia, toinen osoittaa järville. Kyttäänkin nyt Ilmatieteen laitoksen nettisivua, sillä en lähde sateeseen (Lappiin), enkä koviin tuuliin (järville kajakilla). Kas, elämisen sietämätön keveys, kun voi valita menonsa ilmojen perusteella.
Siitä tuli mieleen, että joku syyllisyyden kirpaisu käy sieluni vieressä, kun aamukahvia terassilla juodessa näen Teuvon pakkautuvan autoonsa ja kaasuttavan töihin. Joudun muistuttamaan itseäni omalle kohdalle langenneista kuormittavista, lukuisista työvuosista ja yön yli valvomisesta, kun Teuvo kuorsasi persukset* homeessa petissään. Minua nuorempikin on, joten mars töihin vaan, eikä sääliä tunneta!
(*Korjattu tuosta typo. Tuli vahingossa peruukset, piti olla persukset. Mutta tarkemmin aatellen tuohon sopisi myös perukkeet.)
###
Lopuksi pieni ruokapäivitys, kun sekametelisoppaperusteisen blogini reseptiosio huutaa päivitystä. Siis tässä resepti, jonka nappasin Instagramista. Kai sapuskalla joku nimikin oli. Päätetään, että se on Italian Pasta.
Ainesosat: 300 g spagettia, joka ladotaan uunivuokaan, päälle ruikitaan oliiviöljyä ja kaadetaan 500 g tomaattimurskaa, 100 g sieniä, 100 g kirsikkatomaatteja, 5 valkosipulinkynttä, valkosipulijauhetta 1 tl, mustapippuria, 1 tl suolaa, tuoretta basilikaa ja päälle 0,5 l vettä.
Valmistus: em. setti uuniin, johon 175-200 astetta* / n. 30 min (*ohjeessa oli 350 astetta, vaan päättelin Fahreinheitiksi, jolloin olisi n. 175 astetta). Puolen tunnin kuluttua sekoitetaan joukkohon 200 g mozzarellajuustoa ja takaisin uuniin kunnes juusto on sulanut.
Tuosta tuli hyvää ja syötiin sitä parikin päivää. Raejuuston kanssa oli just hyvä.
Toinen resepti on muistinvarainen ja kenties täällä jo esitelty, mutta no worries silti. Tämä oli jollain nettivideolla ja sen teki A.Stubb. Tämä on osoittautunut oikein sopivaksi meikäläiselle. Senpä takia jaankin sen mieluusti Lukijani kokeiltavaksi, etenkin jos pöydällä lojuu vanhoja banaaneja. Kuva tässä ensin, ohje alapuolella, sil vu plee.
Olisiko sittenkin pitänyt lisätä vielä 1 rkl vehnäjauhoja? Mutta mulle passaa näinkin.
Stubbin aamupala
Ainekset ja valmistus: 1 kananmuna, 1 banaani ja n. 1 dl isoja kaurahiutaleita. Saattapi olla, että tosiaan tuo vehnäjauhokin kuuluisi, ehkä 1 rkl?
Banaani mössöksi, siihen ryynit ja kananmuna, sekoitetaan. Varmaan hyvä, jos ehtii antaa vähän tekkeytyä (yön yli jääkaappiin?). Pannulle öljyä ja sörsseli siihen, paistetaan kypsäksi, kellistetään lautaselle ja päälle jugurttirahkaa ja marjoja ja son siinä.
###
Näihin herkullisiin puheisiin jätän Lukijani ja siirryn vaakatasoon tasoittelemaan pulssiani. Se temppuilee toisinaan jättäen jonkun lyönnin välistä, jolloin tulee tarve yskäistä. Ranteesta tunnustellen tiedän, ettei kyse ole eteisvärinästä eli flimmeristä, vaan sinällään harmittomasta paussista vain. Uskokaa nimittäin huviksenne, ettei kaikkia elimistön vonkumisia tartte ottaa niin tosissaan. Sillä senkin on todettu lisäävän kuolleisuutta, kun murehtii vaivojaan ja tuntemuksiaan. Sanokaa mun sanoneen lausuessanne viimeiset sananne.
Olipa huonoa huumoria, mutta menköhön. Ja korjaan kömpelön vitsini lisäämällä, jotta voikoon Lukijani oikein hyvin ja iloitkoon marjanpoiminnasta, raittiiksi käyvästä loppukesän ilmasta ja kauniista kotimaastamme!
Teidän Klara
Klara Saken kirjoittaa 