Hyvä Lukijani,
ei auta kuin toivoa, että ylläoleva video toimii. Ellei toimi, koitan jatkossa keksiä lisää ratkaisuja videonlataukseen.
Kirjaan tähän muutaman sanan täältä jostakin, sotilassanastoa lainatakseni. Koska päihitin tänä aamuna ylösnousukisassa suuren osan maamme kukoista, jäänee teksti kerrankin hyvin rajoittuneeksi. Mikä meikäläisen mittakaavalla tarkoittaa noin kahta A-nelosta, molemmin puolin kirjoitettuna tiheällä käsialalla.
Tuossa kohtaa, kun aurinko nousi, oli aatos käydä vain nappaamassa akusta pois piuhat, mustan ja punaisen ja painua takaisin pehkuihin. Mutta ovesta kurkistamisella on hintansa. Kävi kuin käkikellolle: oli paineltava kukkumaan pää kolmantena jalkana untuvahousissa ja naulakosta repaistussa ikivanhassa Joutsenen untuvatakissa kamera kaulassa pitkin rantajäätikköä.
Oli nimittäin menossa Rajaseudun kaikkein kalleimman ja hienoimman kansallisoopperan näytös I galli cedroni sono nel periodo degli amori, tiedättehän!? Siis kyseessä on säveltäjä, joka on laittanut valtavan massan laulamaan, toiset korkeaa sopraanoa, jykevimmät matalaa tenoria (bassoääniä ei liene?).
Hulluimmat homosapiensitkin yrittävät jossakin kivilinnassa kirkua oopperaa parfymoidun kermahäntäjoukkion istuessa samettisilla istuimilla vastapäätä laulajaa odottamassa ensimmäistä parkaisua. (Pahoittelen, moponi karkasi. Olen vieläkin katkera menetetystä Savonlinna-mahdollisuudesta. Se tyssäsi työnantajan edellyttämään pakottavaan ja kivuliaaseen vuorokauden päivystysnakkiin varsinaisen päivystäjän sairastuttua. Talonmies meni sitten porukkansa kanssa ilman vaimoa, mikä oli herättänyt kulmain kohottelua: ai päivystää vai…vinoja hymyjä: eroamassa ovat varmaan!)
Mutta palataan ooppera-areenalle. Laulajat ovat jakautuneena noin tiun kokoisiin osastoihin sinne tänne pitkin jäätä. Toisilla on persuuksissaan röyhelökoriste, toiset ovat pukeutuneet vaatimattomammin. Röyhelöpyrstöt roikottavat smokkinsa hihoja kahden puolen ruhoa ja riiputtavat kravatin kuristamaa kaulaansa hartiain välissä. Ryntäilevät epämääräisesti sinne tänne, jotkut jopa lennähtävät loitommas kantaporukasta pyörimään kehää röyhelönsä ympärillä. Päästelevät siellä pihahtavia ääniä kuin yliturvonnut pullataikina. Semmoista se on Rajaseudun oopperanäyttämöllä, osa pysyy stemmoissa, osa risteilee kuin järkensä menettäneenä. Tiedättehän? Hyvässä lykyssä olette kokeneet sen joskus itsekin. Voi niitä aikoja! ;D
###
Koska Lukijani nähtävästi opiskeli pitkän italian, osaa hän kääntää oopperan nimen suomeksi. Mikäli näin ei ollut, autan sen verran, että tekoälyn mielestä kyse on oopperasta ”Tere soittimella”, koska kuuli ensin väärin. Käänsi sen muotoon Saluti con gli strumenti. Saluti kuulemma vastaa suomen puhekielen tervehdystä ”tere!”. Tere soittimilla, mikäs siinä. Uuden huomautuksen jäljiltä on tuo lopullinen oopperannimi. Mutta kyllä nuo pulputukset ja suhahtelut upeimmista soittimista käyvät nyt kun kausi on kuumimmillaan. Ja seisomapaikkoja vielä riittää kosolti, jos on kulkua suoseuduillepäin tai jäisille järville. Siellä on koko oopperakuoro hienoimmassa vireessään.
###
Kuulostaako Lukijastani siltä, että olisi aika mennä maate? Olen samaa mieltä. 😀
Menossa on neljäs päivä mökillä ja tunnelma on näin auringonlaskun jälkeenkin luksusta. Ei löydy mistään Ritziztä tai Kämpistä verrokkia. Jos Lukijani sattuu kiikaroimaan tännepäin, hän näkee saunasta tulleen hapsuisen eukon istumassa umpipimeässä pirtissä pöydän äärellä. Vain tietokoneen näyttö hohtaa pimeyteen ja valaisee eukon naamaa. Vasemmalla puolella on valtava ikkuna, josta näkyy pimeälle järvelle. Järven toisella puolella on umpimetsää.
Mökissä on nyt +20, joten en laittanut tulia kiviuuniin enkä kamiinaan. Nousen yläpritsille makuupussiin, jossa kyllä tarkenee. Mukana on kyllä riippumattokin ja talvimakuupussi sekä underquiltti eli untuvainen aluspeitto, joka viritetään riippumaton alapuolelle. Jää nähtäväksi tuleeko ulkona yövyttyä. Sen verran äänekäs ooppera oli aamusella, että saattaa olla viisain nukkua torpassa.
Jatkan taas huomenna umpimetsien harhailua tämän päivän huoltotauon eli puuhapirkkopäivän jälkeen. Oli aggregaatin kiskomista käyntiin, akun lataamista, pikkupuiden pilkkomista ja puunkantoa, vedenkantoa rinnettä ylös ja juoksemista pitkin pihaa tikapuiden kanssa rännejä puhdistamassa. Ja mitä kaikkea touhua tämmöisen valtavan lukaalin ylläpidossa onkaan, parikymmentä neliötä, niin riittäähän siinä. Talonmiehellekin tuli soiteltua huoltoneuvon takia, niin kas vain: sanoi, että nyt häiritset ikkunanpesijää työssään! 😀 Olipa oivallisen puuhan keksinyt hänkin itselleen.
###
Luonto on oopperaa lukuunottamatta vielä vaisu. Eilen näin paikallisen kotkan liitelemässä ja muurahaisten tunnustelevan etujaloilla toisiaan pakurikäävän alapuolella. Joitakin kurkipariskuntia lentää kohti itää, jokunen joutsenentörähdys, peippo ja kulorastas sentään on tervehtinyt. Pärjää sitä silläkin vähän aikaa!
Tuliko tästä nyt kaksi A-nelosta? 🙂
Iloa ja eloa sinnepäin! terveisin Klara
Klara Saken kirjoittaa 