Hyvä Lukijani,

suurista puheista huolimatta kilpistyi reissuni kahteen riippumatossa mökin pihassa vietettyyn yöhön. Kävi nimittäin seuraavalla tavalla:

Esinäytös. Paikka: kotieteinen. Tarvikkeet: valtava tavaraläjä + 50 litran rinkka. Lopputulos: liian pieni. Ratkaisuyritys: kaasutus sunnuntaina lähikaupungin urheilukauppaan, josta ulos 65 litran rinkan ja kolmen vuodenajan makuupussin kera. Sitten suuntaus mökkipaikkakunnalle askartelemaan tarvikkeita 65-litraiseen. Lopputulos: uusi makuupussi vie vanhaa pussia enemmän tilaa. Lopputulos numero 2: tavaroiden vähennys, josta huolimatta pakkaaminen tukalaa ja painava tuli. Oli aika lämmittää sauna ja laittaa saunahattu päähän. Löysin järjen kirkastukseksi vieläTalonmiehen kaljapiilonkin, josta anastukseen kaksi tölkkiä (tilalle kokistölkit).

Tuuminnan lopputulos: siirretään ne tavarat mitkä mahtuu 40 litran (sic!) reppuun. Se tietysti oli myös mukana 😉 ihan vain sen kokeilemiseksi mahtuisivatko tavarat siihen, jos eivät 50- ja 65-litraiseen mahdu. Että heipparallaa vaan! Ja sitten vaan kello soimaan viideksi repussa ne vermeet, jotka sinne mahtuivat. Tämmöistä on naisen logiikka.

###

Pakkasin tavarat läskipyörän retkilaukkuihin (koeponnistus), tyhjä reppu selkään ja pari kilometriä tietä pitkin. Sitten pyörä kumolleen kässeikköön, heittämällä suon yli, josta metsätielle ja toisen suon ylitys. Huonokuntoisia pitkoksia ja lumisohjoa talsien sitten varsinaiselle polulle. Ja voi mikä lintuin laulu, viserrys ja piipitys! Kurkien huutoa, joutsenten töräyttelyä, uunilinnun laskeva nuotti ja peippo kurkku suorana soitteli omaa sooloaan. Laulurastas matki kaikkia mahdollisia lintusia, sanoi jopa kömpelösti ti-ti-tyyy. 😀 Mikä mieli iloinen mua matkaan saattelikaan.

…ja sitten tuli sitä realiteettia eli vilkaisu kelloon, pari makkaraa rivakasti risukeittimeen, kiireellinen leirin pystytys ja etäyhteys juuri alkavaan kokoukseen. Onneksi minulta ei kysytty mitään, enkä herra paratkoon ollut sitä kerjäämässäkään. Piileskelinpähän vain riippumatossani kuunnellen kukkojen ja jonkuisen kanan päsmäröintiä ja höyhenten pullistelua digiorsillaan, voi piruparat. Meikäläisellä sen sijaan olo riippumatossa oli varsin lokoisaa. Ehkä menin etäyhteyksissäni jo hieman liian pitkällekin, kun tohdin vetää radiolinjat jopa hyysikkään (olin toki herkeämättä kuulolla, älköön kukaan epäilkökään). Hyysikässä suurin jännitys kohdistui siihen tipahtaako iPad kuorikeastiaan, jonka reunalla keinahteli. Samaan aikaan radiolinjoillakin kamppailtiin: kaikkein digikömpelöin vanha tappelukukko yritti turhaan jakaa näyttöään. – Semmoista se on, digiaika, kuorikkeella tahi ilman.

###

Enpä tiedä. Kyllä nämä meikäläisen hommat on sen sorttisia, että varmaan moni aattelee ja osa toisilleen tuumaillutkin, että menisi tuokin risukeitinaivo jo pikkuhiljaa takavasemmalle kattiloitaan lämmittelemään. Tarkoittaa siis: eläkkeelle. Mutta eihän tästä nyt mihinkään ehdi, kun hommassa löytyy ja tehtävää on vielä paljon ennen kuin maailma valmistuu. Potillaatkin niin on suloisia, että ihan itku oli päästä, kun sain vappuaattona shampanjapullon lahjaksi. Yhtä hieno lahja oli saamani sinivalkoraidallinen Marianne-karamelli. Se tuli henkilöltä, jonka arvelin lähinnä tekevän minusta valituksen. Itku silmään siitäkin: luotti silti ja läksi hyvällä mielellä!

Siitä tuli mieleen asia, joka maantietä huristaessa pyöri luukopassani aatoksen lennähdettyä tuttavan luoksen pilvein taa, jonne läksi. Aattelin toimintatarmoa ja kaikkea sitä, mikä jäi pahasti kesken. Mutta niin se vain on: päiviensä määrää ei tiedä (onneksi).

Joten antaa kaikkien keittimien keittää, keittää vaan! Niin kauan kuin höyry kattilasta nousee ja risu rätisten palaa, niin kauan on toivoa! (Huom. Ei sentään! Toivoa ei ole, ellei heti lisää, ettei tietenkään metsäpalovaroitusten aikaan! Joka sen unohtaa sanoa, saa kohta puolen tusinaa raivokasta nuuksionvaeltajaa ovensa taakse astaloineen vaatimaan verta kenttään ja tulitikkuja valtiolle).

Lukijani on hyvä ja ottaa tuosta pienen lusikallisen voimasoppaa! Minä tarjoan! Meinaan, niin tuli oivallinen soppa aineksista, jotka koostuivat pussillisesta keittojuureksia ja kuivatusta, kolmisen tuntia ennallistetusta jauhelihasta + lihaliemikuutiosta (ripaus mausteita joka pussista sekaan myös). Olen myös kuivannut näitä keittojuureksia ja peruna-sipulisekoitusta. Ja täytyypä sanoa, etten ikinä kuuna päivänä olisi uskonut kuivatun perunan onnistuvan palautumaan niin hyvin.

###

Lopuksi kerron seuraavaa: Lukijani tietää innostukseni luontokuvaukseen. Nyt on kuitenkin tultu uusille kierroksille. Olen nimittäin ryhtynyt opettelemaan videoiden tekoa ja editointia ihan tosissani. Harkitsen jopa You Tube-kanavan perustamista. Pitää kuitenkin vielä miettiä tätä vetoa.

Hihittelin itsekseni tietäessäni vallan hyvin kuinka Ikuinen Kampittajani reagoi ensimmäiseen videojulkaisuuni. Somen profiilikuvanikaan ei kelpaa hänelle ja ylipäätään: aina on jotakin moittimista. Ei pettänyt tälläkään kertaa. Siinä missä toiset kiittelee ja peukuttaa, hän vinkkaa kuvan laadusta: voisi olla parempi. Ja antaa neuvoa laitteistoista ikään kuin en olisi niistä perillä. Vain sivistynyt minäni pitäytyy sanomasta: kyllä kuule tiedetään! Miten saataisi ankeuttajat kerätyksi nippuun ja ammutuksi maata kiertävälle radalle?

Mutta nyt Lukijani kohta ampuu ruutunsa säleiksi, jollei jaapatus ota loppuakseen. Näin ollen toivotan hänelle mitä parhainta tulevaa torstaita, toivoa täynnä sekin, ja loppuviikkoa. Alkuviikon etätyöpäivien jälkeen on loppuviikoksi palautuminen potilassorville, hyvä niin.

Iloisiin kuulumisiin!

Klara