ruoan kuivaaminen – Klara Saken kirjoittaa

Kuva ei ole esteettisin, mutta ruoka herkullista – kiitos ruotsalaisille!

Hyvä Lukijani,

esittelen tässä muutaman keitokseni.

Aloitan ruotsalaislehden vinkistä, jota olen modifioinut sitä mukaa, mitä kaapista löytyy. Ruoan ytimessä on fetajuusto ja punajuuri ja sitten sekaan sitä mitä mielii. Vaikkapa päiväystään päättäviä ruokakermoja, smetanoita, kermaviiliä, juustoja. Oliivit on myös kivijalkana tässä.

Kirjaan alle ruotsalaisten reseptin an Sich, mutta kuten sanottua, taiteellinen vaikutelma syntyy aina omasta päästä (ks. esim. kuva yllä). Suomennos on meikäläisen, voit siihen luottaa. 🙂 Säkert. Eikä Lukijalle tule käymään kuten aikanaan kaverille resepteineen 🙂 (kerrotaan alla*).

###

Resetit:

Uunifetaa juurespedillä ja valkosipulijogurttia

300 g fetaa

10-12 kiinteää, keitettyä perunaa

4 esikeitettyä punajuurta

1 dl mustia oliiveja, kivettömiä (men akta dina tänder, sanon minä kun kävin tämän takia hammaslääkärissä)

10-12 coctail-tomaattia (ruotsalaisten hommia, meillä kai nuo on mitä tahansa pieniä tomaatei)

1/2 dl oliiviöljyä

1-2 teelusikallista oreganoa

1/2-1 teelusikkaa timjamia (ruotsalaiset venkoilee selevistä asioista > heille timjami on timjaN, kummia tyyppejä)

sormisuolaa (pöh: tavallista suolaa)

mustapippuria (nymalen hyö sannoo, mutta ei sitä myllyltä tarvi ratsastaa hakemaan, jos ei myllytä itse)

timjankvistar (no hyän tähen: jos takapihallasi kasvaa timjamirisukkoa, niin riipaise pataan. Kai noita kaupastakin saa.)

2 ruokalusikallista juoksevaa hunajaa (valmiin paistoksen päälle)

Uuni: 220 ast., paistoaika 20-25 min, kunnes päällys on saanut väriä.

fetajuusto keskelle uunivuokaa, ympärille halkaistut perunat, punajuuret sinne tänne (här och var :D), oliivit sikinsokin ja tomaatit. Päälle oliiviöljy, oregano, timjaNi, suola, mustapippuri ja timjaNin risut päälle (suomeksi: näyttäisivät kuvassa olevan vain koriste).
Ota uunista (ruotsalainen neuvoo) ja ringlaa eli rinkuloitse päälle juokseva hunaja.

Valkosipulijogurtin valmistus: kuori valkosipulinkynnet (2 kpl) ja purista ne turkkilaiseen 10%:n jogurttiin (3 dl) ja lisää suolaa.

*Hekotellaan usein kaverin leipomuksesta. Kaveripiirin miesjäsen päätti tehdä sanomalehden ohjeella kakun. Paisteli sitä innokkaasti, mutta lopputulos jäi kummalliseksi. Sanomalehti pahoitteli asiaa myöhemmin. Ohjeesta oli unohtunut jauhot. 😀

###

Mikäli Lukijani ei ole punajuurivuokaihmisiä, voi hän aina loihtia itselleen kuivattua muonaa. Totta puhuen hyvä painonhallintakonsti: kuivaa ruoka vaikkapa työpäivää varten ja laita kuuman veden kanssa ennallistumaan heti aamusta, niin lounaalla annoskoko, ruoka-aineiden määrät ja suhteet pysyvät hallinnassa. Muutenhan nälissään kauhoo sankokaupalla apetta ruokalan laareista ja tursottaa litrasen salaattikastiketta pienen kurkkukasan päälle. Jotkut siis 😉

Kuivaan ruokia nyt ahkerasti ennen tosiasiallista retkien kavalkadia, jotta sole ko paiskoa pussiin ja painella metsiin, kunhan nk. kevätkiireet helpottaa. (Kevätkiireet, tirskahdan.)

Kuivattu tomaattikastike, DIY

Näitä resettejä on netti pullollansa, mutta kirjaan sen, mitä nyt on kuivuri tuottanut, omasta päästä.

500 g jauhelihaa, mahdollisimman vähärasvaista

2 tomaattia

tomaattimurskaa pari purkkia

valkosipulia 4 kynttä murskattuna

pippuria, suolaa, oreganoa tai basilikaa

fetan loppu murennettuna tais olla myös, suppilovahveroita lisään pakkausvaiheessa

chilin jämät

Valmistus: tavoitteena on kypsennyksen lisäksi tietysti saada mössö niin kuivaksi kuin mahdollista.

Paistan jauhelihan ensimmäätteeksi, kippaan sihvilään eli pienisilmäiseen lävikköön ja huuhtelen kiehuvalla vedellä rasvan mahdollisimman tarkkaan pois. Jotkut kai kaataa paistetun jauhelihan lautaselle ja painelee talouspaperilla. Mulle vesikonsti on jotenkin ruokahaluystävällisemmän tuntuinen. – Jauheliha takaisin pannuun elikkä kasariin ja muut aineet sekaan ja kuivaksi keittely. Samalla kypsyvät nuo muut aineet.

Kuivuriin sitten leivinpaperille, johon kannattaa leikellä pikkureikiä, että kosteus pääsee alapritseiltä taivahan tuuliin. Kuivuria pidän liesituulettimen lähellä, niin mökkissä ei leiju sakea tomaattikastikearomi. Kuivatelman tulee olla kuin näkkileipää, ettei homehdu säilytyspussissa. Lisään näihin yleensä murustettua, kuivattua suppilovahveroa, usein myös BlåBandin kuppikeittopussin ja/tai pienet muruset liemikuutiosta. Rasva härskiintyy nopeasti, jotta jos sitä lisää, niin kannattaa säilyttää kuivaruoka pakastimessa ja ottaa vasta retkelle lähtiessä.

Kuivailin samalla herne-maissi-paprikaa, jotta voi nakella tuomaan suolistoystävällisyyttä lopputuotteeseen. Kuivasin myös sinappiruohoa, jonka nimeä Talonmieskään ei nyt saa päähänsä, vaikka siitä eilen keskusteltiin – jota keskustelua ei muistanut 😀 ! (Ollaan kohta höperöluokka A1:ssä.)

HOO, muistettiinpa! Talonmies sanoo: ”Mitä perkolaa se nyt onkaan?” Ja voilá: rucola!

###

Toivon Lukijalleni oikein hyviä paistikkaita, muhennoksia ja särvintä tälle viikolle!

t. Klara S.

Ps. Kuka muistaa, mistä postauksen otsikko on muunnelma 😉 Tämä on ikäluokkatesti Lukijalle. Mutta kaikki ikäluokat toki saavat palkinnoksi kiitoksen lukemisesta!

Laitan loppuun aiheeseen liittymättömän, mutta viehättävän, esteettisen ja järjestäytyneen kesäkuvan. Vaikka muistutuksena kesän paluusta. Ja että kajakki vetää helposti kuorma-autollisen romua, jos lastaaja on samaa kaliberia. Ja että kesävedet lämpiävät vauhdilla.

Hyvä Lukijani,

ryhdyin nyt ruokablokkariksi, sillä tämä postaus poikkeaa tyylistäni: käsittelen tässä vain ruoan kuivaamista. Se on ollut päivän hommaa.

Välineet: WMF-kuivuri ja Electrolux-vakuumimasiina, molemmat halvimmasta päästä ja hintansa haukkuneet. Reissutyöläisenä tykkään mielummin syödä itse kuivattamiani sapuskoja kuin kaupasta nälissään kaapattua kolmioleipää tai karjalanpiirakkaa. Kaupan valmissalaattilootatkin on loppuun kaluttu. Onneksi niistä tulee ajoittain uusiakin versioita.

###

Kuivailen ruokia retkiäkin varten. Menossa on koemaistelukausi, ettei sika lähde säkissä, kun rinkkaa kesän tullen pakkaan.

Kirjaan tähän huomioitani kuivaamisesta. Ja saanen huomauttaa, että toimin harjoittelijan tittelillä. Netissä on paljon kovempia tekijöitä, etenkin nuoriso-osastolla vegeruokineen ja hienoine atrioineen. Peukutan ja aplodeeraan heille! Tämmöinen eläkeläinen on puusuksilla ja rottinkisauvoilla läskisoosin voimin hiihdellyt, joten ruoat on sitä myöten. Tavallisia suomalaisia ruokia siis (vain? miten niin vain?!).

Talonmies tuli jotakin asiaa tähän viereen selvittämään, näki kuvan ja sanoi: ”Mikä tuossa kuv..a-haa! Nyt ymmärrän mihin ne kaikki lasit oli hävinneet!”

Ruoka-aineet yo. kuvassa klo 12:sta aloittaen ovat: mustia papuja, tomaattikeittoa valmiista pussikeitosta (antamaan makua), keittojuureksia, peruna-sipulisekoitusta + keittojuureksia, tomaattikastiketta, suppilovahveroita ja keskellä on sipulia. Proteiiniosuus puuttuu. Sen kuivaan tonnikalasta, fetajuustosta (kyllä voi kuivata senkin) ja keitetystä jauhelihasta. Jauhelihan huuhtelen lopuksi siivilässä laskemalla sen läpi kiehuvaa vettä rasvan poistamiseksi mahdollisimman hyvin, kun rasva härskiintyy ajan kanssa. Rasva ei sovi kuivattuihin ruokiin, ellei melko nopeasti hyödynnä kuivauksiaan. Joku laittaa jauhelihan pakasteeseen odottamaan lopullista annoksen kasaamista, jolloin kuivate kai säilyy vähän pitempään. Toki jauhelihakastikkeen voi lopullisena versiona kuivata, etenkin jos tulee käytetyksi pikapuoleen. Olen kyllä syönyt n. 3 kk vanhaa jauhelihakuivatetta ilman pulmia.

Sipuli kannattaa ensin kypsentää, ellei käytä vaikka soppaan. Tomaattikastikkeen teen valmiiksi ja kuivatan leivinpaperin päällä uunissa. Kuivurini ritilät on kyllä tiuhaa verkkoa, muttei ne sentään kastiketta pidä. Kastikkeeseen laitan paseerattua tomaattia + arrabiata-pestoa ja luumutomaattia + valkosipulia ja suolaa ripauksen tässä vaiheessa. Chiliäkin voi lisätä, mutta arrabiata on riittävän tulista ittessään. Sienet ruukaan musertaa, jottei mitään varsia sojota soosista.

Perunasuikaleet myös täytyy kuulemma kypsentää ennen kuivaamista, mutta olen raakana kuivatusta peruna-sipulisekoituksesta saanut ruokatermoksessa kypsennettyä maukasta sapuskaa. Lopputulos riippunee termarin tiiviydestä ja muhimisajasta.

Siitä mieleen: hygienia on tietysti näiden kanssa a ja o, sillä omistakin käsistä saa mukavaa mikrobikantaa purkkiin muhimaan puolivillaiseen lämpötilaan, jota bakteerit rakastaa. Varman päälle pelaaja kiehuttaa lopputuotteen ennen syöntiä (minä en, koska…). Olen valmistusvaiheessa pirun tarkka käsihygieniasta, enkä esim. maistele lusikalla tuotosta. Olen myös siitä tarkka, että termariin laitan kiehuvaa vettä kasatessani varsinaista annosta muhimaan. En ole sairastunut – ainakaan vielä. 😉 Jos ruoka jää tai peräti unohtuu termariin -sanotaan nyt vaikka kuudeksi tunniksi – en syö sitä enää. Kaurapuuron kuitenkin syön seuraavana aamuna termarissa haudutettuna, hyvää on!

Broileri on mulle vähän pulma huonon ennallistumisen takia. Ennen kuivaamista se tietysti kypsennetään läpikypsäksi ja revitään pikkupaloiksi kuivuriin, mutta sitten sen ennallistaminen kysyy aikaa ennen kuin on muuta kuin sitkeitä nahkan tyyppisiä lätkiä kuten mulla tahtoo olla. En ehkä malta hauduttaa tarpeeksi. Pitäisi ensin itsekseen liuottaa hyvän aikaa.

Yleistietona, että kaikkea paitsi vettä voi kuivata. Jotkut kuivaa makkaraakin. En ole kokeillut.

###

Annospusseja. Niissä on pastaa, tomaattikeittojauhetta, tomaattikastiketta tuolla alla, suppilovahveroa ja papuja. Ja mausteita.

Annoksen kasaan näin:

Otan kourallisen-pari pastaa, joka läskisoosiaikoina oli makaroonia, mutta muuttunut sittemmin hovissa. Laitan pari rkl kuivattua jauhelihaa, pari kolme rkl tomaattikastiketta + tomaattikeittojauhetta ehkä ruokalusikallisen. Lisään omasta päästä vähän mausteita, vaikka yrttejä ja ainakin valkosipulijauhetta ja ehkä aromisuolaa ja vedän tuottehen vakuumiin.

Keittelin riisiä myös ja kuivatin. Pussiin Blå Bandin tandoorikanapussi + vähän Indian Spices Tandoori Chicken- marinaadipulveria, mutta heps kukkuu: sen kanssa oltava varovainen, ihan ripaus vain, on tiukkaa tavaraa. Tuohon voisi kuivata ananastakin mukaan, mutten sitä nyt tehnyt.

Pottumuusijauhe on ihan huippua näihin. Tunnetusti Lidlin muusijauhe antaa kotimuusin veroisen lopputuloksen. Sitä laittelin yhteen pussiin 3 rkl ja mukaan 1-2 rkl maitojauhetta, sitten jauhelihaa ja vähän sipulikeittojauhetta ja loppu on legendaa. Lisäsin kyllä myös vähän tomaattikastiketta ja kasasin termokseen kiehuvan veden kanssa tänään. Parin tunnin päästä oli herkullista, joskin liha olisi vaatinut vielä vähän ennallistumista. Hätäillä ei pitäisi, mutta oli nälkä.

Näitä pussukoita käytän salaatin ohella ravinnokseni lähiajat, jotta tiedän, pärjääkö niillä myöhemmin erämaissa. Siellä keitän vain veden ja nakkaan pussillisen hautumaan. Salaattiahan sinne ei saa tilattua, koska wolt tms. ei toimita salaattiannoksia tunturiin, eikä ruokarobotti selviä louhikoista. Mutta tulevaisuudessahan salaatit tiputtaa drooni. Toivottavasti paketin kyljessä ei kirjaimet ole kyrilliset.

###

Palatakseni lähtöruutuun, niin kuivattu banaani on mainio makea ruokaperräinen, jollaiseksi puusuksiaikana jälkiruokia puhuteltiin. Nyt ne on apres le cuisine tai muuta höpinää. Mutta pysytään me rottinkisauvalaiset vaan omassa kielimaisemassamme. Se on suojelun alainen.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Klara

Avainsana: ruoan kuivaaminen

Ruokaa, ruokaa, enemmän ruokaa, lisää ruokaa vaan!

Ruokia kuivuristani