Hyvä Lukijani,

esittelen tässä muutaman keitokseni.

Aloitan ruotsalaislehden vinkistä, jota olen modifioinut sitä mukaa, mitä kaapista löytyy. Ruoan ytimessä on fetajuusto ja punajuuri ja sitten sekaan sitä mitä mielii. Vaikkapa päiväystään päättäviä ruokakermoja, smetanoita, kermaviiliä, juustoja. Oliivit on myös kivijalkana tässä.

Kirjaan alle ruotsalaisten reseptin an Sich, mutta kuten sanottua, taiteellinen vaikutelma syntyy aina omasta päästä (ks. esim. kuva yllä). Suomennos on meikäläisen, voit siihen luottaa. 🙂 Säkert. Eikä Lukijalle tule käymään kuten aikanaan kaverille resepteineen 🙂 (kerrotaan alla*).

###

Resetit:

Uunifetaa juurespedillä ja valkosipulijogurttia

• 300 g fetaa

• 10-12 kiinteää, keitettyä perunaa

• 4 esikeitettyä punajuurta

• 1 dl mustia oliiveja, kivettömiä (men akta dina tänder, sanon minä kun kävin tämän takia hammaslääkärissä)

• 10-12 coctail-tomaattia (ruotsalaisten hommia, meillä kai nuo on mitä tahansa pieniä tomaatei)

• 1/2 dl oliiviöljyä

• 1-2 teelusikallista oreganoa

• 1/2-1 teelusikkaa timjamia (ruotsalaiset venkoilee selevistä asioista > heille timjami on timjaN, kummia tyyppejä)

• sormisuolaa (pöh: tavallista suolaa)

• mustapippuria (nymalen hyö sannoo, mutta ei sitä myllyltä tarvi ratsastaa hakemaan, jos ei myllytä itse)

• timjankvistar (no hyän tähen: jos takapihallasi kasvaa timjamirisukkoa, niin riipaise pataan. Kai noita kaupastakin saa.)

• 2 ruokalusikallista juoksevaa hunajaa (valmiin paistoksen päälle)

Uuni: 220 ast., paistoaika 20-25 min, kunnes päällys on saanut väriä.

1. fetajuusto keskelle uunivuokaa, ympärille halkaistut perunat, punajuuret sinne tänne (här och var :D), oliivit sikinsokin ja tomaatit. Päälle oliiviöljy, oregano, timjaNi, suola, mustapippuri ja timjaNin risut päälle (suomeksi: näyttäisivät kuvassa olevan vain koriste).
2. Ota uunista (ruotsalainen neuvoo) ja ringlaa eli rinkuloitse päälle juokseva hunaja.

Valkosipulijogurtin valmistus: kuori valkosipulinkynnet (2 kpl) ja purista ne turkkilaiseen 10%:n jogurttiin (3 dl) ja lisää suolaa.

*Hekotellaan usein kaverin leipomuksesta. Kaveripiirin miesjäsen päätti tehdä sanomalehden ohjeella kakun. Paisteli sitä innokkaasti, mutta lopputulos jäi kummalliseksi. Sanomalehti pahoitteli asiaa myöhemmin. Ohjeesta oli unohtunut jauhot. 😀

###

Mikäli Lukijani ei ole punajuurivuokaihmisiä, voi hän aina loihtia itselleen kuivattua muonaa. Totta puhuen hyvä painonhallintakonsti: kuivaa ruoka vaikkapa työpäivää varten ja laita kuuman veden kanssa ennallistumaan heti aamusta, niin lounaalla annoskoko, ruoka-aineiden määrät ja suhteet pysyvät hallinnassa. Muutenhan nälissään kauhoo sankokaupalla apetta ruokalan laareista ja tursottaa litrasen salaattikastiketta pienen kurkkukasan päälle. Jotkut siis 😉

Kuivaan ruokia nyt ahkerasti ennen tosiasiallista retkien kavalkadia, jotta sole ko paiskoa pussiin ja painella metsiin, kunhan nk. kevätkiireet helpottaa. (Kevätkiireet, tirskahdan.)

Kuivattu tomaattikastike, DIY

Näitä resettejä on netti pullollansa, mutta kirjaan sen, mitä nyt on kuivuri tuottanut, omasta päästä.

• 500 g jauhelihaa, mahdollisimman vähärasvaista

• 2 tomaattia

• tomaattimurskaa pari purkkia

• valkosipulia 4 kynttä murskattuna

• pippuria, suolaa, oreganoa tai basilikaa

• fetan loppu murennettuna tais olla myös, suppilovahveroita lisään pakkausvaiheessa

• chilin jämät

Valmistus: tavoitteena on kypsennyksen lisäksi tietysti saada mössö niin kuivaksi kuin mahdollista.

Paistan jauhelihan ensimmäätteeksi, kippaan sihvilään eli pienisilmäiseen lävikköön ja huuhtelen kiehuvalla vedellä rasvan mahdollisimman tarkkaan pois. Jotkut kai kaataa paistetun jauhelihan lautaselle ja painelee talouspaperilla. Mulle vesikonsti on jotenkin ruokahaluystävällisemmän tuntuinen. – Jauheliha takaisin pannuun elikkä kasariin ja muut aineet sekaan ja kuivaksi keittely. Samalla kypsyvät nuo muut aineet.

Kuivuriin sitten leivinpaperille, johon kannattaa leikellä pikkureikiä, että kosteus pääsee alapritseiltä taivahan tuuliin. Kuivuria pidän liesituulettimen lähellä, niin mökkissä ei leiju sakea tomaattikastikearomi. Kuivatelman tulee olla kuin näkkileipää, ettei homehdu säilytyspussissa. Lisään näihin yleensä murustettua, kuivattua suppilovahveroa, usein myös BlåBandin kuppikeittopussin ja/tai pienet muruset liemikuutiosta. Rasva härskiintyy nopeasti, jotta jos sitä lisää, niin kannattaa säilyttää kuivaruoka pakastimessa ja ottaa vasta retkelle lähtiessä.

Kuivailin samalla herne-maissi-paprikaa, jotta voi nakella tuomaan suolistoystävällisyyttä lopputuotteeseen. Kuivasin myös sinappiruohoa, jonka nimeä Talonmieskään ei nyt saa päähänsä, vaikka siitä eilen keskusteltiin – jota keskustelua ei muistanut 😀 ! (Ollaan kohta höperöluokka A1:ssä.)

HOO, muistettiinpa! Talonmies sanoo: ”Mitä perkolaa se nyt onkaan?” Ja voilá: rucola!

###

Toivon Lukijalleni oikein hyviä paistikkaita, muhennoksia ja särvintä tälle viikolle!

t. Klara S.

Ps. Kuka muistaa, mistä postauksen otsikko on muunnelma 😉 Tämä on ikäluokkatesti Lukijalle. Mutta kaikki ikäluokat toki saavat palkinnoksi kiitoksen lukemisesta!