sää – Klara Saken kirjoittaa

Hyvä Lukijani,

terveisiä Suomesta. Hiton hyvät kelit nykyisellään, uima-ankka puuttuu ja käsikellukkeet, niin varusteet istuu vallitsevaan säätilaan. Höh. Harmittaa hiihtolomalaisten puolesta.

###

Tässä on nyt semmoista maailmanpolitiikkaa, että päätin (jos pystyn!) toimia mediassa tänään olleen psykologin ohjeen mukaan: korkeintaan pari uutistarkistusta per vrk. Olen polskinut kaikissa maailman uutisvirroissa niin, että päässä kaikuu ja humisee. Huh huh.

Edellä mainituin perustein kirjaan muutamia virkisteitä, jotka on ilahduttaneet. Aloitan tv-ruudusta nappaamastani uutiskuvasta. Kun tämä tuli tv-ruutuun huudahdin rinteen alapuolella recleinerissaan könöttävän Talonmiehen suuntaan*, että katsotko uutisia! Ja sain hepulikohtauksen 😀 Vieläkin menee pikapulla henkeen tätä katsoessa:

Heikki on aivan toppen! Olen sydän syrjällään jännännyt koko ajan, koska putoaa parvekkeelta. Mutta siellä sinnittelee! Tuulessa ja tuiskussa 😀 Antoi tästä tilanteesta tyylilleen uskollisen, asiallisen toteavan lausunnon. Hyvä Heikki! (*Talonmies istuu pikkuruisessa työhuoneessaan tuijottaen hehtaarinkokoista tv-ruutuaan meikäläisen kansoittaessa olohuonetta, jonne hyvinkin mahtuisi yksi Talonmies. Mutta tämmöisiähän vanhat liitot ovat 🙂 Lebensraum, sanoo saksalainen.)

###

Ilahduttava oli myös päivän urotyö. 😉 Päätin maksaa ansiottomasti minulle tulleista perinnöistäni osan yhteiseen valtion verokirstuun, ettei unohdu. Verottajan sivulle ei varmennekortti nyt kelvannutkaan ennen pientä sompailua. Vielä pitää miettiä, kuinka perikunnan veroasiat hoidetaan, koska:

niitä ei voi hoitaa sähköisesti, ellei…
kuolinpesällä ole Y-tunnusta, jota…
ei myönnetä pelkkien veroasioiden vuoksi, joten
täytyy toivoa, ettei veroehdotuksiin (2 kuolinpesää) tule korjattavaa, jolloin
pitäisi saada toiselta perikunnan jäseneltä valtakirja, joka…
pitää tehdä paperille, joka…
pitää lähettää postitse valtakirjassa merkittyyn osoitteeseen verottajalle

Byrokratia kuolinpesien kanssa on ollut järkyttävä ja sata kertaa pahempaa kuin kuvittelin. Viimeisin veto: Maanmittauslaitos oli vailla viitisenkymmentä vuotta sitten kuolleen isän virkatodistusta. Miksi ? Siksi, että toisen poisnukkuneen asunnon viime kesänä ostanut taho ei saanut omistajuuttaan merkityksi Maanmittauslaitoksen (sic!) sähköiseen huoneistopäläpäläbum-rekisteriin, kun ei tiedetty isän lasten lukumäärää. Asiasta minulle soitti kiinteistövälittäjä, jolle oli soittanut ostajan pankki, jolle oli soittanut Maanmittauslaitos, joka oli ensin soittanut ostajalle. Nuppini poksahti kuin shampanjapullon korkki ja karjuin ruokapöydässä atrioimassa olleelle talonmiehelle: ”Jumaliste! Nyt tarvitaan todistus siitä, ettei isälläni ollut lapsia!” Talonmiehellä meni ruoka väärään kurkkuun ja oltiin revetä tilannekomiikasta ja koko soosista, mihin tässä on jouduttu kaikkinensa.

Ehkä kirjoitan koko proseduurista veikkohuovismaisen julkaisun, onhan lakkarissa sekalainen setti erilaisille papereille tuherrettuja muistiinpanoja. Kahden eri papin soitoista, keskustelusta hautausmaan seurakuntamestarin kanssa, seurakunnan viraston kanssa, kuolinsyytutkijan, kahden eri pankin, vakuutuslaitosten, teleoperaattoreiden ja hautureiden kanssa. On muistiinpanoja seurakunnan haudankaivuista, haudanhoitosopimuksista, verotuksesta. Keskusteltu on myös sairaala-arkiston hoitajan, lääkärin, asunnonvälittäjän, automyyjän, hoivakodin, edunvalvojan ja terveyskeskuksen kanssa… and much more. Nyt on piuhat jo niin venyneet, että odottelen rauhassa mikä virasto lähestyy seuraavaksi. Maanmittauslaitosta en osannut odottaa.

###

Näin päästiin iloisiin asioihin! 😉 Hyvä puoli: unohtuu Rumpit ja Puuttinit, kun miettii kärsimyksiään. Toivottavasti Lukijani pääsee helpommalla!

Ja nyt kassia pakkaamaan ja baanalle, kun on pari työpäivää edessä. Kesää odottelen ja katselen kartoista minnekä suuntaan lähtisi milläkin viikolla. Ajatus kulkee etelästä pohjoiseen, tulva-ajat pitää huomioida ja mahdollisuus lumisateeseen Lapissa kesäkuussakin. Pakka on siis auki: kunhan pääsee metsään niin kaik käyp!

Voimia ja huumoria päivään toivoo Klara

Tämmöinenkin päivä oli, eipä uskoisi, kun ikkunasta katsoo.

Hyvä Lukijani,

odottelen sääennustuksen toteutumista. Matti Huutonen on yksi ehdottomista meteorologisuosikeistani. (miettii) Nykyään kyllä kautta linjan on meteorologikunta kelpo porukkaa. Kuka muistaa Kauko Saarentauksen viittelöimässä piipulla sääkarttaa! Mikä meteli syntyisikään, jos Anne Borgström ilmestyisi tv-ruutuun piippu ojossa.

###

Tulisipa ukkonen ja kunnon vesisade. Jos Huutosen Matti säikkyy kansan reaktioita sadekuuroennusteisiin, niin täällä sadekuurojen odottelija. Selitän tarkemmin.

On sillä viisiin, että olen ulkoilmatouhuilija, joka ei pysy aloillaan kuin vesisateella. Tällä hetkellä kirjoitan ulkona ja pälyilen polkupyörää oikealla silmällä, kompostiastiaa vasemmalla. Komposti odottaa tyhjentäjää.

Olen jo käsitellyt terassiöljyllä osan kuistista, raahannut A-tikkaat varastosta ja kiivennyt rappaamaan kattorakenteista sammaleet. Kantanut saunavedet ja puut, pilkkonut syttypuita. Rientänyt rantaan kajakkia puleeraamaan, kuskannut vettä kaivolta, kerännyt puoliraakaa mustikkaa ja ja ja.

Välillä polskahdin järveen. Tarkoittaa kohdallani sekä uimista että kellumista mökkirannan tuntumassa kuin isossa ammeessa. Synnyin järven rantamaisemaan, elin lapsuuskesät mummoloissa ja enoloissa vesien äärellä ja kasvatin piiloevät. Ehkä päähänkin jäi aikanaan lapsveden loiskintaa, mene ja tiedä, mutta luonnonvedet on syvällä sielussa. Olen kuin lintukoira, joka syöksyy veteen heti sen nähdessään (poislukien kloorivesi). Luiriessa ja auringon paistaessa aattelin, että tämä on arvokkaampaa kuin mikään ulkomaanreissu. Talonmies ei tykkää kastella päätään (tirsk), vesi on nou-nou. Väitin, ettei kakarana ole riittävästi viety uimaan. Väitti, että oli. Mutta me evälliset lapsivesipäät ei tuota uskota. Voi tosin olla niinkin, ettei meikäläisen perään niin tarkkaan katsottu, nk. vapaan lapsuuden kasvatti. Sopii luonteelleni, ehkä vanhempani näkivät sen.

Tämä tyyppi matkusti eilen jäniksenä kajakin kansipaikalla. Ilman lippua. Nakkasin ulos aluksen rantautuessa, jolloin joutui kahakkaan kahden vesimittarin kanssa.
(Kuvassa lekottelee vielä aurinkokannella muovisen tavarataskun päällä.)

###

Tässä on eletty jänniäkin päiviä lapsenlapsen ulosauttoa odotellessa. Ihan Strömsön förlossningsavdelningenin hommia ei ollut. Semmoinen verilöylyn tyyppinen kähäkkä, lapsparka sai rytäkässä takkiinsa ja joutui teholle, mutta on tänään päässyt tarkkailupuolelle ja voi hyvin, elämälle kiitos! Kuva on tullut päivittäin. Tänään oli niin suloiset makkaralahkeet liian pitkissä potkuhousuissa <3. Normaalipainoisena ja fyysisesti hyvärakenteisena syntyi, hyvät eväät elämää aloittelemaan rytäkästä huolimatta.

Samaan aikaan toisaalla: Talonmies piipahtaa hoivaosastolla viemässä anopilleen karamelliä. Laittaa videonpätkän, jossa äiti mutustaa karkkia tyytyväisenä. Lapsiaan ei muista, mutta autettuna muisti etunimeni. Sen sijaan nappasi minulle heittämällä uuden sukunimen sota-arkistosta. Oli siitä niin varma, että risti sillä Talonmiehenkin. Nimi on isoäitini toisen aviomiehen sukunimi. Ensimmäinen puoliso, äidinisä siis, kuoli talvisodassa ja sotaleski avioitui uudelleen. Liitto jäi kuitenkin lyhyeksi, kun kakkosaviomiehen kanssa samassa porukassa ollut lotta oli napsahtanut köökihommissa (rykäisy) raskaaksi ja synnyttänyt miehelle lapsen. Lapsen kasvaessa lotta kirjoitti kirjeen, jossa toivoi miehen tulevan lapselleen isäksi. Tähän oli isoäiti sanonut, että mene vain, siellä sua tarvitaan enemmän. Näin hän minulle kertoi. Ja siihen on uskottava paremman tiedon puutteessa. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka miehen kävi. Minullahan on jo sukunimensäkin. 🙂 Ja yksi ikivanha isoäidin keittokirja, jossa omistajana on isoäiti, tuolloisella sukunimellään.

Ei näy sadetta vieläkään, Matti Matti minkä teit. Nyt on mentävä ennen saunanlämmitystä joko pyöräilemään tai kompostille. Jätän Lukijani arvioitavaksi kumpiko toteutuu.

Teidän Klara

Avainsana: sää

Sadepäivän pisaroita ja huurua hatussa

Kajakki rannassa, mummo katolla ja Huutosen Matin ennustukset