Avainsana: sarkasmi

Muunsukupuolisia vanhuksia positiivisuuden tvistillä

Ei ihan helppo rasti tälle kajakille tuo eteen tullut joenpätkä. Reittiähän ei etukäteen kannata kartoista kotona katsella. Se on kokemattomien hommaa. Me kokeneet retkeilijät ja erämaankävijät osataan kyllä etukät… öhh. Kerran on tullut patokin yllättäen ja arvaamatta eteen, jotta sattuuhan sitä. 😀 Kuva: oma.

Hyvä Lukijani,

työmatkan uuvuttamana ladon kirjasimia pinoon virkistääkseni itseäni ja uuvuttaakseni Lukijani. Näin se menee, tunteensiirto kohteeseen ja energiavirtain imeminen.

Työmatka vai? Kyllä: olen työssäkäyvä ruttunaamaeläkeläinen. Hauskaa! Työ on toistaiseksi ollut voimavara, etenkin nyt surua työstäessä (itkin viimeksi eilen autossa, kyllä tämä tästä). Ei tarvi kyyhöttää kotona suremassa, vaan saa touhuta työpisteillä omaa kuormaa unohtamassa edes hetkeksi. Ja kuuntelemassa toisten kuormaa.

Pitkiä matkoja ajellessa näkee auton akkunasta kaikenlaista. Yhtenä iltana oli upea näky, jonka jälkeen sanoin autossa itsekseni pitkään, että wau, wau wau! Nääs, metsäpeuraporukka käveli pellolla juhlavana rauhallisena kulkueena. Hienoa! Yhdellä oli komeat sarvet, muut sarvettomia, eri kokoisia. Metsäpeuran erottaa kyllä porosta: korkeassa jalassa kulkee, kaula näyttää pitemmältä ja pää neliskanttisemmalta. Ainakin minun silmääni, sanokoon wikipedia mitä haluaa. Tämä näkymä, aivan kuten yhtenä kesänä suden näkeminen, jää verkkokalvolle iäksi. Työmatka voi olla myös sight-seeing (eli saitsari, kuten hesalaistuttuni sanoisi).

Mutta taidankos pikkuhiljaa saitsarit lopetella, kun pakkolomauttavat vakituisiakin. Mitäpä minäkään enää lusikkaani soppaan pistän, vaikka hoidankin nyt potilaita, joiden kontrollit on kunnolla myöhässä. Mutta rotatkin jättävät uppoavan laivan. Sellainen terveydenhuolto nyt on. Sitä ajetaan vauhdilla alas tai seinään, miten vain. Ennusteesta on laaja yksimielisyys terveydenhuollossa työskentelevillä. Privaattipuoli saattaa nyt pelata voittajan korteilla tässä. Jää nähtäväksi.

###

Halki, poikki ja pinoon. Olin edesmenneen eli nykyistä edeltävän koirani kanssa vaeltamassa vuosia sitten. Ruokatauko laavulla. Kuva: oma

Heps-kukkuu! Tässä sitä ollaan, huonosti oppineena! Nimittäni näin ruotsalaisen toimittajan 10 ohjetta positiivisemman näkökulman ylläpitämisestä. Näyttää menneen oppi huonosti perille, viittaan negatiivisuuteen edellisessä kappaleessa. Toimittajan ohjeet här på finska:

  1. Valita kaikesta.
  2. Etsi virheitä.
  3. Vertaa itseäsi muihin, etenkin niihin, joilla arvelet menevän paremmin.
  4. Muistele hetkiä, jolloin epäonnistuit. Huolestu: töppäilet varmasti jatkossakin.
  5. Ole kateellinen.
  6. Keskity kaikkeen, mitä et ole tai mitä sinulta puuttuu.
  7. Syyttele muita.
  8. Osoita ihmisten vikoja.
  9. Epäile kaikkea.
  10. Ole kriittinen, etenkin itsellesi.

Tässä on ohjeet, joilla voi aloittaa turhan positiivisuuden torjunnan. 😉 Samassa yhteydessä voin kertoa olleeni negatiivinen tänään. Nimittäin nk. tuttavani sortui syyttelemään minua virheestä, joka johtui hänen omasta nettimaailman osaamattomuudestaan. Ei vain tullut sitä mahdollisuutta lainkaan ajatelleeksi. Pakkohan se oli hälle rautalankamallilla osoittaa, kun en omillekaan niskoille halunnut ottaa. Kaiken maailman törppöjä sitä onkin! 😉

###

Asiasta ananakseen: kuuntelin nuorten naisten laatimaa podcastia. Haastateltavana oli niin ikään nuori nainen, joka kertoi havainneensa pari vuotta sitten olevansa muunsukupuolinen. Mietin siinä ittekseni ulkoillessa, että minkähän ikäisenä vielä voi havaita olevansa muunsukupuolinen ja/tai heittäytyä sellaiseksi? Kuuskymppisenä, seitenkymppisenä, kasikymppisenä? Vanhainkodilla? Panderollit pystyyn: ”VANHUKSILLEKIN OIKEUS HAVAITA ITSENSÄ MUUNSUKUPUOLISEKSI!” (Ilman, että muistihäiriölääkitystä tai rauhoittavia lisätään.) – Tämä oli sarkasmia. Mulla ei ole kenenkään sukupuolikokemusta vastaan mitään. Mietinpähän vain, kun en ole koskaan vanhuksia hoidellessa heidän kuullut sellaiseksi itseään kokevan. Mutta kehityshän tunnetusti kehittyy ja kaapista tullaan ulos oven ja takaseinän kautta. Ja saan sanua, Suomessa sana on vapaa. Nih.

###

Tässä yhteydessä referoin keskusteluamme Talonmiehen kanssa.

Minä: Elämä kohta loppuu, tämäkö oli tässä?! Kuinka kauan mulla on vielä aikaa vaellella luonnossa?!

Talonmies: On sulla vielä aikaa… (ilmoittaa käsityksensä jäljellä olevien vuosien määrästä)…Joo, oot silloin kahdeksankymmentä (hekottelee). Poliisien tai vapaaehtoisen pelastuspalvelun kanssa istuskelet nuotiolla. Ovat tulleet sua…heh…kattelemaan…tai sanotaanko, että sua vastaan.

Taidan siirtyä sohvalle makaamaan. Olen siinä valmiina kun tulevat hakemaan, hoitokodille.

Iloista viikonloppua kaikille vaan trala-laa ;D !

Klara

Tässä laavussa sai sitten makoisat yöunet, vaikka olikin liian ohut kesäpussi sattunut mukaan. Suljen sohvalla silmät ja ajattelen tätä laavua. Kuva: oma

Vähättelyä, ylenkatsetta ja solvauksia Pyhän Loppuottelun aikana

Viistoista miestä arkulla vainaan (tämä ei ole hautuumaalta, vaan paikasta, jonne ei pääse kuin ne, jotka tietää tästä ja selviytyy perille. ;D

Tervehdin lukijaani muutamalla sanasella.

Olen pakkaillut taas kamppeitani (oliko uutinen) kaasuttaakseni aamusella pihasta kohti metsämökkiä. Rompetta riittää, kun otan mukaan kaikki kirjalliset työni mukaanlukien kaksi eri tietokonetta, läskipyörän ja hammokin.

Ehkä lukijani tietää, mikä on hammokki? Kerron kaiken varalta kuitenkin, että se on ihan silikalla suomenkielellä riippumatto. Mutta ainahan me metsäläiset vähän sykähdetään, kun asiat esitetään ulkomaankielisellä terminologialla, eikö totta. Ja voin kertoa, että hammokkimaailmassa sitä terminologiaa riittää!

Sama koskee maastopyöräporukkaa, joiden osalta olen miettinyt sitäkin, miksi heillä on ikään kuin kilpapyöräilijän kamppeet päällänsä niin kuin Tour-de-France olisi tuota pikaa alkamassa nurkan takana. Asuun kuuluu kyynärvarteen ulottuva pinkeä musta pölyakryylipaita, jossa on mainos- tms. tekstejä valkoisin kirjaimin. Lisäksi pitää olla piukeat pyöräilyhousut (no ne vaippahousut on kyllä must persukkeen takia) ja palan painikkeeksi erilliset pyöräilykengät – jotka on niin kuin … mitkä oikeastaan? Ei mitkään. Pelkkää diivailua ja rahan haaskausta. Sotisopaan kuuluvat myös ohimoille asti levennetyt, leuhkasti peilaavat aurinkolasit. (Toki kärpäset voi lentää silmiin, en sitä sano.)

Lisätietona kerrottakoon, että samoille asioille naureskelen kolopallokentillä. Että pitää pikkuruista itsetuntoa roinalla pöyhkeilemällä pönkittää! Itsehän sen sijaan astelen areenalle rinta rottingilla kuin iso herra (nyk. rouva) konsanaan, silmäilen alentuvasti ympärilleni, nostan rehvakkaasti kättäni seuran toimitusjohtajalle ja leidikapteenille (kuvottava sana: ”ladykapteeni”, hyh hyh) ja kiilaan ihmiset kahvion jonossa suutani maiskautellen.

Näin se menee.

@@@

Ehkä nokkelin, uteliain ja teräväsilmäisin lukijani havaitsee seikan, jota suurin osa maamme asukkaista paraikaa ihmettelee. Nimittäin sen, että joku kirjoittelee täyttä soopaa Suomen Valtion Virallisen Gladiaattorijoukon taistellessa mitä suurimmin ja maamme tulevaisuuden kannalta käänteentekevin ponnistuksin* jotakin toista etuhampaansa menettänyttä roskasakkia vastaan. Koska olen kaiken moukkamaisuuden yläpuolella, ainakin omasta mielestäni, niin en vaivaudu mölyämään sontalaatikon äärellä kuten Talonmies juuri itsensä kammarinsa pienen alttarin edessä alentaa. Hänellä on luurit korvilla, koska en voi sietää sitä kansakoulunopettajaa joka parkuu ja kirkuu illat pitkät sontalaatikon kaiuttimista, kun kuminen musta esine liukuu jonkun katiskaan.

*Laitoin tuon mustalla, koska asia on paitsi kovin merkityksellinen niin täysin merkityksetön ihmiskunnan historiassa.

@@@

Kiitän lukijaani Yhteistyö- ja Ymmärrysnäkökulmista, sillä lukijani toki aiemmasta tietää, etten pidä sen enempää hiihtämistä kuin karsinassa kepin kanssa sohimistakaan toimintana, joka vakuuttaisi meikäläistä mihinkään suuntaan. Sen sijaan oma kirjallinen tuotantoni on mitä merkittävin panos maamme kulttuuri- ja taidehistoriaan.

Toivotan lukijalleni mitä parhainta illanjatkoa ja siirryn pakaasien taakse lepäämään huomista ajomatkaa varten.

Teidän Klara von EgleH

Luontoäidin hieno väriskaala