Pääsiäispuheita: selkosia, karhuja, rakkeja ja myyriä

Eilen oli upea päivä selkosilla. Kuva: oma

Hyvä Lukijani,

koitan keskittyä vaatimattomassa torpassa jossain päin itärajaa älykkääseen tekstintuottoon, kun edessäni istuva Talonmies poksauttelee juuri paistamansa rapeakuorisen herkullista makkaraa ja tursuttaa sinappia kylkeen. Alunperin jämäkästi kielsin paistamasta minulle, mutta saalista tiukasti tuijottamalla sain makupalan. Semmoisia me hyvesignaloijat ollaan. Itseemme ja päätöksiimme omahyväisen tyytyväisiä, kunnes vesi valuu suupielestä.

Omat jäljet. Täällä ei ole risteäviä latuja.

###

Ulkona on kova tuuli, joka jotenkin söhlää hormia ja kamina savuttaa. Tai sitten puut on kosteita, kun ei hoksittu eilen iltamassa ottaa kuivumaan. Ollaan nyt savuttavan kaminan takia tuuletettu ahkerasti ja kämpässä on kodikkaat +17.

Laitoimma isompaankin tulipesään tulet, mutta sen lämpiäminen vie aikansa. Kun kylmä kaivautui sisuskaluihin, keittelen Trangialla teetä. Istun pöydän ääressä lämpösaappaissa, toppahameessa ja kaksi villapuseroa päällekkäin, aluspaidan lisäksi. Äsken oli lisäksi kevyttoppatakki.

###

Tästä on kesällä vaikea rantautua kajakilla, nk. lääseikköä, mutta käy juomapaikaksi talvisaikaankin metsien eläville.

Vietin eilen pitkän päivän upeassa säässä selkosia kierrellen. Ajatus oli tutkailla sitäkin, olisiko jo karhujen jälkiä. Näihin aikoihin kai heräilevät ja yhdestä pesäoletetusta on havainto toissa vuodelta. Mahtavatko käyttää samaa pesää toistamiseen, en tiedä. Ihan likelle en tohtinut mennä, vaan katselin suon takaa näkyykö liikettä. Ei näkynyt, ei jälkiäkään missään. Lienevät talviunilla rajavyöhykkeellä vai itänaapurissa. Jälkiä täällä usein näkee. Kulkevat näillä salomailla siksikin, kun täällä on pari kuvaushaaskaa (murrrrr, sanon minä niistä).

Elävän karhun olen nähnyt vain eläintarhassa ja yhdellä karhunkatselukojulla, jonne niitä tuli aterioimaan isompikin lössi, mikä on täysin luonnonvastaista käyttäytymistä karhuilta sanokoon karhukojuyrittäjät mitä haluavat. Menin kojulle kaveriksi, kun henkilö x kovasti sitä toivoi. Onneksi en ole ajautunut vahingossa haaskalle täälläpäin. Haaskojen tarkkoja paikkoja en tiedä ja osa haaskoista on kuulemma nk. pimeitä haaskoja eli etelänvaresten kamerakerhojen salavirityksiä. Mikseivät perusta niitä omille nurkilleen.

Kerran oli tuoreet karhun jäljet mettätiellä, mutta minätyttö se vaan iloisena marssin rinkka selässä eteenpäin ja aattelin, että haitsuli vei. Vastaan tuli karhukoiran kanssa huolestuneen ja hämmästyneen näköinen mettämies. Kasvoiltaan paistoi, että mitä tuo täällä hortoilee keskellä ei-mitään. Silloin ei pelottanut.

Joku vuosi taapäin sienireissulla kyllä veret seisahtui, kun kuusikossa astuin melkein suoraan tuoreeseen, valtavaan puolukkakakkaläjään. Rupesin siinä siunaamassa kovaäänisesti laulamaan, jottei ainakaan vahingossa osuta kuonot vastakkain. Ainut mieleen tullut laulu oli ”Jouluruokaa tarjoo kunnon väki”. Hätä ei lukenut laulukirjaa, joten siinä kohtaa vallitsi hätätilalaulajan vapaus. Astelin kyllä rapsakasti pyörälleni sivulleni vilkuilematta. Ainuttakaan nisäkästä ei sattunut näkökenttään, mutta ilmassa sentään leijaili kaksi kookasta petolintua. Laji jäi epäselväksi kuten aina. Olen nimittäin huono sekä ornitologiassa että lentokuvioissa toisin kuin naapuri, joka kertomansa mukaan tunnistaa kaikki linnut jo lentokuviosta and much more (en usko puheistaan sanaakaan).

###

Eilisellä retkellä oli mukana kartta ja kompassi tarkoituksena verestää muistia suunnistuksen alkeista. En nääs aio kesällä eksyä suunnatessani vieraisiin metsiin. Nämä selkoset sen sijaan on turvallista harjoittelualuetta. Olen täällä kai nyt viidettä tai kuudetta (?) vuotta hortoillut, kun hortoilin täällä jo ennen tämän siunatun kämpän löytymistä.

Herra helpon heitti kartan ja kompassin kanssa. En ajautunut niiden kanssa neuvottelutilanteeseen mökin paikasta. Osasivat osoittaa sen tismalleen samaan suuntaan, missä se on. 🙂

###

Mun susijuttuja on Lukijani kuullut kyllästymiseen asti. Mutta eilen kun läksin mökkirannasta ja pääsin vastarannan törmälle, kuulin susilauman ulvovan mökin takamailla. Siellä ne ovat nyt ainakin parina vuonna silloin tällöin huudelleet. Näihin aikoihin niillä on pennutkin, jos on lykästänyt.

Välähti päähän, että Talonmies oli koiralenkille lähdössä. Yritin soittaa, että pysyvät varoiksi mökissä, muttei vastannut. Piti jo kääntyä pätkän verran takaisinpäin, kun Talonmies soitti, että mitä asiaa. Oli kuullut kuoroulvonnan itsekin ulkona puuhaillessaan.

###

Epäilen muista lähellä olleista jäljistä ja jälkien koosta, että olisi ollut supi tässä. Lyönyt tässä niin sanotusti rukkaset naulaan.

Lienenkö sanonut, etten usko susilauman tulevan ihmisen päälle, eikä koirankaan päälle, jos se on taluttimessa. Ne koirat mitä tässä on mennyt, ovat olleet irrallaan, metsästyskoiria lähinnä. Ymmärrän, että ruokaa sudetkin tarvii ja paikkansa on heilläkin luonnon kiertokulussa. Mutta niin on ihmiselläkin. Näen niin, että kunnioituksen tulee olla molemminpuoleista. Ei siis pelkästään ihmisen kunnioitusta sutta kohtaan, vaan on hyvän tähden sudellakin sentään ihmistä kohtaan velvollisuutensa. (Voi hyvää päivää mun kanssani: suden velvollisuudet 😀 ). Susimies Ilpo Kojola on mielestäni oikeassa.

Kuten edellä esitetystä käy ilmi, ei mua ikinä otettaisi Elokapinaan. Käpykaartiin sen sijaan olisin omiani. Ja kun kattelee peilikuvaansa mökin akkunasta, niin selevää käpykaartiainesta.

Siis tarkennan, että elän semmoista käpykaartilais-kaupunkilaisen metsäleikkielämää. Että ”tämä leikkis, että se olis käpykaartilainen”. Ja sitten palataan kipin kapin posliinille ja napautetaan sähkösauna päälle. Tai niin kuin eteläsuomalaiset siti-ihmiset sanoo: ”Me grillattiin nuotiolla makkaraa.” Ja tuo gr ihan heille lajityypillisellä kurkkuäänellä. Me böndelässä vaan krillataan tai rillataan. Eikä sitäkään nuotiolla.

Nämä selkosen ihmiset ei krillaa. Eikä kipitä metsissä sääskikarkottimet Ospreyn rinkoissa.

###

Talonmies kävi koiran kanssa iltalenkillä pimeällä tiellä. Vastaan oli kuulemma tullut peto. Nimittäin myyrän sorttinen. Rakki oli teutaroinut hihnassa, mutta myyrä oli kylmän viileästi myyrinyt itsensä juurakon kautta omaan maailmaansa, jonne rakeilla ei ole asiaa. Täällä möksässä Rakilla on oma onkalonsa, vanha pentuaikainen kangaspeitteinen ”häkki”, jonne se mönkii kuin emonsa kohtuun ja käy onnesta huokaisten kiepille pehkujen sekaan. Siellä se makaa nytkin ja Talonmies toisessa koslassa. Taidan siirtyä sinne minäkin, kahden makuupussin loukkuun.

Oikein hyvää pääsiäisen jatkoa!

Klara S.

Sudet vei yöunet

Yöllinen tervehdys autiotupamökiltä. Unet katosivat kertaheitolla.

Talonmies tuossa vieressä kuorsaa ja koira omassa häkissään. Kävin hammaspesulla ja silmäilin ulappaa, jotta oispa upeaa lähteä vielä puolenyön melonnoille!

Niin mitä sitten tapahtuu: se sama kuin puolitoista viikkoa taapäin. Mäeltä kaikuu ensin lyhyt kimakka haukku (täällä ei asu koiria) ja siihen vastaa lauma ulvomalla. Tuolloin tuuli, mutta sain ulvonnan huonolaatuisena videolle.

Nyt ulvonta ja ”kitiseminen” oli niin karmaiseva ja kaikui tuosta mäeltä, että hitonmoista noiden takkuhäntien kanssa. Verenkierto melkein pysähtyi ja koira alkoi vastata niille haukkumalla. Sekin vielä. Älyäisi pysyä vaiti, kun metsästyskoiria täällä menee tuon tuosta.

Kipaisin sisälle ja 15 sekuntia sain jotain äänitettyä, mutta ääni loppui kuten edelliskerralla kuin seinään. Haukkuhan on ilmoitus ja ulvonta siihen vastaus: tule tännepäin.

Että semmoista täällä. Mulle nuo sudet ei ole mikään big deal, itse asiassa kävin katsomassa näkyykö niitä. Ei näkynyt. Mutta tuon koiran takia olen tästä herkillä, jos ne tässä pyörii. Tässä on kaksi laumaa ja todennäköisesti lisäksi yksi pari. Epäilen, että niillä on pennut ja ääni on tuolta porukalta.

Että tämmöistä. Yritän nyt ummistaa silmääni. Hyvää yötä!

Post scriptum. Ryntäsin hammaspesupaikalta sisälle mökkiin kännykkää hakemaan ja sain konsertin lopun tallennukseen. Lopussa oman koiran reaktio, kun kuuli mökin sisälle muinaisten sukulaistensa äänen. Tiedän nyt mitä ne täällä kyttäävät. Tuossa lähellä on vanha peltoaukeama, jossa peuraeläimet ruokailevat, nytkin siellä oli yksi. Hyvä saalistuspaikka.

Susi siellä, toinen täällä

Taiteilen tässä terassilla kahvikupin, fleesepuseron suojassa olevan tietokoneen ja kännykän ylläpitämiseksi huteralla terassipöydällä, joka – mikäli vanhat merkit meikäläisen toimien suhteen paikkansa pitävät – romahtaa kohta kasaan, kahvi kaatuu työkoneen päälle, kännykkä katoaa pusikkoon ja siitä menee lasi rikki. Mutta niin kauan kuin ollaan jotensakin kuosissa, niin teksti jatkuu. Tätä taustaa vasten lukija ymmärtänee, mikäli lause jää kesken.

@@@

Taloomme on tullut uusi perheenjäsen. Sillä on neljä jalkaa, naskalin kaltaiset hampaat ja mahan alla pistooli, jolla se kusaisee hyvinkin lyhytvälisillä jaksotuksilla takapihalle tai lattialle riippuen palveluskunnan reaktioajasta. Itse asiassa niin kova pörrääminen, pissapapereiden kahina ja revittyjen maitotölkkien arsenaali velloi huushollissamme, jotta päädyin häipymään etätöihin. Kaksi yötä tässä nyt on tullut -heh- huilattua ja jo polttelee palailla veijarin luo. Töitähän mä en täällä ole saanut tehtyä nimeksikään, mikä ei toki yllätä minua. Eilinenkin meni hyttyshatun alla luontoelämyksiä metsästellessä ja kyllähän se varmaan niin on, että suden jäljen sain kameraan taltioiduksi. Saviliejuun oli astahtanut ja jälki oli tuore. Ketään en kuitenkaan nähnyt, en eläintä enkä homo sapiensia. Hyttysiä oli sitten senkin edestä. Hyttyshattu on maailman keksintöjen aatelia! Nobelin palkinto sille, joka hyttyshatun keksi.

@@@

Auringonpaahteisista tietokoneista tuli mieleen niksipirkkamainen keksintö, jonka olen kuullut kaupparatsuilta. Jos nimittäin joutuu it-teknologiaa jättämään kuumaan autoon, on kylmäkallella varustettu kylmälaukku mitä oivallisin säilytyspaikka. Koekätössä ja hyvin pelittää. Näppärä lukijani on tietysti taltioinut serverinsä kylmälaukkuun jo ammoisina aikoina, mutta laitan tähän vaikka itselle muistiin. Note-to-self.

@@@

Onko lukijani tehnyt uuden kuun lupauksia? Hyvä, samma här. Koska on tuo vanhenemiskriisi ja kaikki alkaa roikkua, eikä mikään muu kehity kuin painonlisäys, niin päätin eilisiltana, saa sanoa, että yhden aikaan yöllä aloittaa lankuttamisen. Lukijalleni toki nämä kuntosalien huipputrimmit on pelkkää hyvinroikkunutta pässinlihaa. Olenpa niistä kuullut itsekin, vaan en omakohtaiseksi ole kokenut (sitäkään). Mutta nyt koetaan: 3-4 lankutusta per vuorokausi pitää ikäkriisin loitolla. Mitäs sanotte?

@@@

Kaikella on toki hintansa, lankutuksellakin. Silmää painaa ja rintarankaa vetää kumaraan. Suomeksi sanottuna: raukaisee. Taidankos virittää hammokin tuohon puiden väliin, ottaa nokoset ja lähteä sitten valumaan takaisin sudenpesään. Tarkoittaa siis nykyistä kotiani, jonne juuri lähetin tiedustelun kuulumisista. Sieltä tuli vastauksena lyhyesti ja ytimekkäästi näin:

Susi siis nukkuu 😀

Toivon lukijalleni hyvää kohta alkavaa juhannusviikkoa ja mahdollista lomaa, mikäli sellaisia vielä on jaossa tahi sellaiseen vapautuu. Meikäläisen hommat on niin omituisia, että pätkälomasilla taitaa tämä kesäkin mennä. Jospa ensi kesänä pitäisi Kunnon Loman. Hyvähän niistäkin on olla kokemusta ennen eläkkeelle jäämistä (on vielä jokunen vuosi).

Terveisin Klara eli eglaH