Hei hulinaa Lukijalleni!

Joulunaika on semmoista söheltämistä, että oksat pois ja pala latvaa. Monenlaiset tontut liikkuu oven takana, kuka paiskaa paketin vaivihkaa ja häipyy pimeyteen, kuka kurvaa pakettiautolla soittamaan ovikelloa. Kaikilla hyvä ajatus: joulumieli itselle ja muille.

Tässä joutuu pyytelemään pakettiautoilijalta anteeksi (onneksi lähisukulainen), ettei öhh ole ehd… mutta että tuomastaan suklaarasiasta ollaan kiitollisia! Salaa hiipivät tontut puolestaan laukaisevat kilpavarustelun. Niissä merkeissä Talonmies lähti suorittamaan vastaiskua eli hybridioperaatiota calvados-sinappipurkin kanssa. Työntää sen rakennuksen ulkorajalle, josta on pakko ottaa sisälle paleltumasta.

Onneksi tuli sitä calvados-sinappia tehdyksi. Lisääkin keitellään loppuviikosta muita tonttuhyökkäyksiä varten. Sitä ennen ajan kuitenkin 1200 km ja rapiat päälle autollani. Siis sillä uudella, jota Teuvo ei ole nähnyt, koska kiihdytän tien päässä kierrokset täysille ja syöksyn moottori ulvoen suoraan talliin. Sukulainen toki bongasi pirssin ja totesi mitä sydämellisimmin ilahtuneena: ”Ai jaa… no noitahan on liikenteessä paljon. Ja työkaveri sanoi, että ei tartte kuin työpaikalla käydä mutka, niin sähkö loppuu ja on tankattava heh heh heh-…” ;D Suklaarasialla sai kompensoitua puheitaan.

###

Moottorista sytykkeisiin. Tämmöisiä syttöpaloja olen ehkä aiemmin kehunutkin.

Kun syyskylmillä piisi syttyi huonosti ja näitä autiomökillä kaipailin, niin ryhdyin oitis taas munakennoja keräilemään. Kynttilänjämiä jo onkin pivossa ja vanha kattila odotellut sulateltavaa. Steariini kattilaan ja sinne paiskotaan munakennon palasia, nostellaan pihdeillä folion päälle kuivamaan ja tehosytyke on valmis.

Näitä voi oikein nätiksi rullaksikin taitella ikään kuin ruusun malliin. Jämähtävät siihen muotoon. Nyt tyydyin palastelemaan helpommin pakattavaan ja pienempään muotoon reppuretkiäkin ajatellen.

###

Tein itselleni reseptin uutistauosta, kesto ainakin viikko, jos suinkin vaan onnistun. Ylen uutiset tulee kyllä autossa väkisinkin kuunneltua.

Taas on ihan kettumaiset fiilikset kaikesta ikävästä, mitä media tursuaa. Onko maailmassa tapahtunut mitään hyvää viime aikoina, kysyn vaan! Kun Lukijani tietää tasan tarkkaan aiheet, jotka suomalaisia nyt rassaavat, niin en mene niihin enempää. Joulukiireet ehkä kalvavat mieliä, mutta takuulla myös tämä synkeä maailmanaika, jossa media toisensa perään oikein kiljuen rientää huutamaan:

”Huomio huomio!!! Tuotteessamme kerrotaan kaikkein kamalimmat yksityiskohdat! Ethän halua olla viimeinen, joka näistä rajuista kauheuksista kuulee! Klikkaa auki ja ryhdy tilaajaksi, saat kurkunleikkaajien, moottorisahamurhaajien ja kidutuskammioiden viimeisimmät tiedot suoraan kotiisi!”

Onneksi on työ, johon voi uppoutua ja unohtaa hetkeksi mediamelskeen. Ja kuten Lukijani tietää, on sukukunnassamme myös muuta raskasta meneillään päihdeongelmaisen vuoksi. Itsekseni ajattelin eilen, että lähiaikoina taitaa tulla kahdet hautajaiset järjestettäväksi, vanhalle äidille ja toiselle sukulaiselle, jonka päihdetilanne on jo terminaalinen. En halua näillä ankeuttaa Lukijaani, realistina vain totean, että elämä ei ole ruusuilla tanssia (toki Lukijani ilman muuta niin luulee, heh, sarkastinen huomautus itselleni).

Opin ”vältä kuormittamasta”-periaatteen kollegaltani, joka menetti taannoin veljensä päihteidenkäytön seurauksena. Kysyin, puhuitko työpaikalla huolestasi, kun sinua se joka tapauksessa painoi 24/7. Ja huoli saattoi näkyä kasvoiltasi ja tulla ympäristön aistimaksi. Katsoi mietteliäänä ja sanoi:

”En kertonut. Ei johtunut häpeästä tai peittelemisestä. Ajattelin, ettei ole hyvä tuoda työpaikalle murheitaan, työssäkin on kaikilla tarpeeksi ja murheita kaikilla, enemmän tai vähemmän, joka tapauksessa.”

Se oli viisaasti sanottu. Hän on oiva esimerkki ihmisestä, jolla on ollut monenlaista pitkittynyttä yksityiselämän kuormaa, mutta on kyennyt aina keskittymään ja paneutumaan työhönsä. On tunnettu pätevänä ja pitkämielisenä ihmisenä. Erikoisalansa hoitaa erittäin raskaita, henkisesti kuormittavia potilastapauksia. Työ tehdään omalla päällä ja aivokapasiteetilla ja se edellyttää laajaa tietämystä ja jatkuvaa opiskelua. Eikä tälläisten ihmisten nimi koskaan killu MediUutisten ”Vuoden huippuammattilaiset”- listoilla. Ovat epämediapersoonia, jotka käytännössä kuitenkin ovat se sakki, joka kaikessa hiljaisuudessa kannattelee systeemin syvimmät perustukset. Itse en tuolla erikoisalalla jaksaisi varmaan viikkoakaan.

###

Jaa-has. Hybridioperaatio näyttää onnistuneen, sillä sinappipurkista osuman saaneen nimi kilahtaa puhelimen näyttöön. 😀 Kohta tänne kilahtaa myös pienokainen lapsenlapsi hetkeksi hoitoon vanhempiensa painellessa asioilleen.

Tämmöisiä joulunaluspuheita täältäpäin! Toivottavasti Lukijaani jouluvalmistelut eivät ole uuvuttaneet, eivätkä median mustat takkunuolet ole takertuneet hivuksiin päänahkaa rasittamaan (kuten eräillä).

Kiitos, kun olen saanut tämänkin vuoden kirjailla ristipistojani tähän alustaan!

Parhain terveisin Klara