Kotkankatsetta ja naurettavia radiopuheita

Majavan uintipaikka talvella (vanha jälki, oletan)

Hyvä Lukijani,

aamupala on syöty, teetä juotu ja kahvikin tulollaan. Aamupalameny: vuonna 2025 vanhentunutta reinbou-tomaatti-mozarellapastaa ynnä laatikonpohjalle unohtunut Fazerin kaakaojuomapussi. Ei valittamista, mutta Lukija huomannee signaalin: kotiinlähtöpäivä. Lähimpään kauppaan on rutkasti ajomatkaa, enkä kuitenkaan ennättäisi täällä enää kauaa olla.

###

Viikon retriitti yksinäisyydessä tekee ihmisen päälle, sielulle ja kaikkinaiselle olemiselle hyvää.

Ai saateri miten kuulostaakin kaupunkilaisen himmailupuheelta, tiätsä. Ja sitähän se onkin. Ja aatellaanpa out-of-the-box: tälläkin alueella on yksinasuva henkilö, enkä usko hänen hypettävän vuosien retriittejään. Ikänsä täällä asunut, leskenä vuoskymmenet, siis ”retriitissä” kesät ja talvet takkusten takana. Haluaa olla täällä ja miksipä ihminen kotoaan lähtisi. Ja minne?

Jotostelin vastikään tylsää metsätien siirtymäreittiä kuunnellen joutessani radion keskusteluohjelmaa. Siinä nuori naisenpuoli nosti esiin urbaani-ihmisen jollotuksen maaseudun ”turhanasujista”. Että kasvukeskuksiin pitäisi porukka hinata. Perusteli asiaa: ”Tiedän mitä se on. Minutkin turkulaisena pakkosiirrettiin työn vuoksi Helsinkiin”. Hauska vitsi vai typerää lapsellisuutta? Vain rinkalla haarniskoitu ruhoni esti sitä repeämästä suikaleiksi. – Ai minäkö kepulainen? Olen trumppityylin etenijä eli teen päätöksiä miten sattuu, en kuitenkaan erehdy persuilemaan.

Mistä tulikin mieleeni, että pakkosiirretty turkulainen esitti syyn äänestystulosten vääristymiseen. Tiedättekö mikä se on? Katsopa peiliin, jos olet yli 60: se olet sinä. Kas, ettet vain kipaissut äänestyspöntölle sinäkin? Etkö tiedä, että vanhemmat ihmiset äänestävät nuorisoa enemmän ja tulos vääristyy. Lopputulos: nuoriso voi huonosti. Eivät saa ääntään kuuluviin köpöjen kansanvallan alta, mikä onkin vaikeaa, koska eivät käy äänestämässä. Mutta köpöt käy. Joten Laki lukulasitakavarikosta ja rollaattorien lukitsemisesta mattotelineisiin tulisi ottaa käyttöön. Äänestyspäiviksi siis.

Hyvä Lukijani, luepa tämän kappaleen ylin lause uudelleen ja räjähdä kunnon nauruun! 😀 Heh! Nauru pidentää ikää, sanotaan! Naurulla pitkität demokratiaa romuttavaa vanhuusaikaasi. Sinä se vaan yhteiskunnan etua ymmärtämättä könkkäset koppiin vetelemään lyijykynällä numeroa lappuun. Eläköön vanhojen rupinaamojen radikalisoitunut kansanosa, vallankumous ja häirikkövanhukset! Eläköön könkkäpolvet Metusalemin ikävuosille!

###

Viisain on nyt palata rauhoittaviin luontoaiheisiin ja kertoa kauhutarina. Kas, lähiseudun lammella oli sorsapariskunta. Se, jonka isännällä on valkoinen pyörylä poskessa. ”Kotka ja sotka ja pöllö ja pulu, kamaritsikerttunen, motazilla alba?” (Tuo on yksi lastenlaulu) Alliko se on? No yhtä kaikki, kyttäilin hyvän tovin niitä ja lammen rantahaukia toisella silmällä. Läksin sitten kulkemaan suolammen rantaa, josta sorsat hätkähtivät lentoon. Katsoin niiden perään ja parahdin näkymää kauhuissani. Se on tässä:

Jumankekka, alueella usein näkyvä suurlintu oli päivittäisellä skriinausreissullaan ja sorsat pakenivat suoraan sitä kohti! Onneksi kotka jatkoi rauhallista liitelyään. Ja tiedoksi: päivän mediauutiseen liittyen totean diskreetisti, että kuvan kaksi pienempää lentäjää eivät ole Tikkakosken lennostosta, se vain tarkennuksena. Tarjoan alla pätkän videostani, jonka alkusekunneilta otin ylläolevan kuvakaappauksen. Video ja kuvakaappaus on mun ja copywright siis mulla, mikä tiedoksi satunnaiselle lukijalleni, jolla oli jo kopiointisormi oikosenaan.

Videolaadusta kerron: WordPress muokkaa videot ennen videokirjastoon siirtoa ja kuvan laatu on heidän peukaloimaansa. Voisi tehdä videoihin vain linkit tänne ja säilyttää ne vaikka Vimeo-sovelluksen alustalla. Mutten viitsi erillistä videosäilöä näille tehdä, Lukijani ymmärtänee.

Petolinnusta kerron vielä, että toissapäivänä olin kyttäilemässä yhtä tuttua majavaa sen kotinurkilla. Seisoskelin hiljaa majavajoen äärellä. Yhtäkkiä petolintu ilmestyi männynlatvojen yläpuolelta matalalla lentäen. Epäilen sen kytänneen joko majavia tai pikkujoen muita asukkeja. Säikähti persoonaani (viisas lintu) ja teki lentokonemaisen ylösvedon 😀 Temppu oli paitsi upea myös koominen. On se sen verran laajarunkokone, että sai sompailla ruhoaan. Mutta toki se kuuluu ilmojen haltijoihin ja saavutti lentotaitokokeen ylimmän arvosanan jo nuorena vanhempiensa rakastavan kotkankatseen alla.

Aivan loppukaneettina kerrottakoon eilisestä luonnonnäkymästä järvellä, komea ja sykähdyttävä. Kova tuuli painoi jo auki olevaa avovettä kohti laajan järvenselän kattavaa jääkerrosta. Pikkuhiljaa valtava jääpeitto alkoi ratketa keskeltä, kun hakkaava aallonkeihäs halkoi sen kahdeksi valtavaksi levyksi. Hitaasti ne peittyivät puskuveden alle ja hävisivät. Alla kuva veden keihäänkärjestä. Alkuviikosta jääkansi oli vielä voimissaan, mutta valitti ja huokaili, pulpautteli ja kriikaisi ja mölähteli: ”Tilanne seis! Taistelen talvensäilytyksen puolesta!” Vaan eipä auttanut: hävisi voimainmittelyn!

Nyt RUS heittää tänne jonkun räntäsadekuuron viattomien natolaisten niskaan, joten on aika ryhtyä pakkaamaan kamppeita ja siirtyä tienpäälle.

Muistakaa äänestää – jotakin tyyppiä jossakin vaalissa, aina! terveisin Klara

Tuo alempi vaalea keihäänkärki on vettä. Tumma on jäätä.

Retkikirjallisuuden helmiä ja elämästä jäljelle jäävää tarinaa

Jos ei nämä riitä, niin karttalaatikossa on lisää.

Hyvä Lukijani,

tänään on ollut vähän huono ja alavireinen päivä, jonka tulin tänne koko kansakunnalle kertomaan. Luulen nääs olevani mitä keskeisin henkilö maailmankaikkeudessa heti itämaan FSB-taustaisen äijänkutaleen jälkeen. Omasta mielestäni siis. Ja niinpä luulee äijänkutalekin itsestään. Mutta samanlainen märkä läntti se hänestäkin jää. Tähän natsaa tänään Pyöreä Pöytä-ohjelmasta kuulemani Margaretha Atwoodin viisaus: ”In the end we`ll all become stories.” Tälle viisaudelle taitaa viikonloppuna olla arkun äärellä käyttöä. Samalla voi miettiä tarinaansa ja itänaapurin Navalnyin tappajasta jäävää tarinaa. En usko enää tässä elämässä ylettyväni saman asteen pahuuksiin, joten taidan hävitä kauheimman tarinan kilpailussa. Päivän piristys: hyvä olla tavallinen tallaaja tavallisella tarinalla, muurahaisena muurahaisten joukossa.

No, edellisen kappaleen fsb-viittauksistakin käy jo selville, ettei aurinko paista sieluuni tänään. Siipi retkottaa ja alakulo puristaa otsaluita kasaan. Ja juuri nyt kun alan vaivojani vaikertaa kurahtaa puhelin. Taulussa on Vanhemman Arkunkantajan* nimi ❤ Kysyy ostammeko kirjallisia tuotteita, joita olisi myynnissä. Keräävät rahaa luokkaretkeen: ostetaan, tottakai ostetaan!

*Selvyyden nimissä siis lapselaps nro 1. Koululainen.

###

Retkikirjallisuudesta. Tuossa kuvassa on kirjapinkka, joista yhden kirjoittajan olen saanut kunnian tavata. Nämä häiskät ovat laajat tietonsa kasanneet muiden hyödyksi, respect! Ossi Määtän kirjoissa on keskeistä tietoa niin laajalta alueelta, että päätä huimaa! Jouni Laaksonen on kokenut konkari ja nähnyt ison urakan muun muassa autiotupien kartottamisessa. Näitä kirjoja lukee ilokseen, vaikka kulkisi vain lähipuistossa. Ja yliviivaan heti tuon ”vain”-sanan, sillä lähipuistossa kulkeminenkin on hienoa! Kaikkien ei tarvi suksia Sarekkiin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sarek

Muutamia havaintoja olen vuosien varrella retkiporukoista tehnyt erinäisiä kanavia ja kontakteja pitkin. Yksi ydinhavainto: en tunne porotaloudesta leipänsä saavia vaellusharrastajia, vaikka muutamia porotalousihmisiä olenkin vuosien varrella saanut haastattaa ja tuntea sattuneesta syystä. Jonkun kartotutuksen perusteella harrastajien prosentuaalinen osuuus painottuu etelä-Suomeen. On harrastajia toki Nuorgamia myöten, mutta ainakin osa lienee jossain vaiheessa tullut sinne muualta. Tunnen tätä tulijaporukkaa ja mikäs siinä. ”Lapin lumo” haihtunee ajan myötä, mutta onhan upeaa päästä kotiovelta tunturiin. Toivottavasti mahdollisimman moni jää alueelle pysyvästi.

Lapin matkailu näyttää räjähtävän käsiin, jollei pikkuhiljaa ulkomaan lentoliikennettä jarrutella. Koneet tursuttavat polttoainejäämiä ilmakehään ja moottorikelkat rällää turistit kyydissään. Joku kalauttaa aina päänsä petäjän kylkeen ja palaa kotiin puupalttoossa. Money talks. Raha menee niin monen asian edelle elettiinpä etelässä tai pohjoisessa. Harmi.

###

Olipa moraalisaarnan riemuvoitto tämä postaus! Otan hatun päästäni, kumarran syvään ja pahoittelen ankarasti. Keittiön kuivurissa on korppurouheeksi kuivatettua jauhelihaa, jota en tohdi tarjoilla, mutta kävisikö Stuppi-pannukakkupalanen ? Päällä on vähän maustamatonta jogurttia ja pullosta tursutettua kermavaahtoa kera sokerittomien mansikoiden ja selkosilta puhtaista metsistä metsurin poimimaa mustikkaa. Sil vu plee!

Eikö tullutkin heti parempi mieli! Kiitos!

terv. Klara

…joka yrittää vielä sittenkin soittaa siunaustilaisuudessa, vaikka Rakki sinnikkäästi häiriköi harjoitussessioita.

Kuva: mie itte otin aamulla. Talonmiehellekin kelpasi.