Hyvä Lukijani,

viitaten edelliseen mutavellipäivitykseen kerron nousseeni kämpän yläpritsiltä aamutuimaan. Lennähdin siitä suoraan lämpömittarille toiveena pakkaslukema ja tien jäätyminen auton kantavaksi. Höh: ulkona 0, sisällä 12 astetta.

Teeret olivat heränneet kevääseen ja kuistille kantautui innokas pulina ja suihkiminen. Aamukahvit kiehumaan, mökin lähtökuntoon laittoa eli puolijuoksua tuhkaämpärin kanssa suuntaan A, biojäteastian kanssa suuntaan B, vesien tyhjennys ja talitintin tervehtiminen. Puut olin onneksi hakenut liiteristä jo edellisiltana valmiiksi seuraavaa käyntiä varten. Joten ei kun tavarat heittämällä autonperälle, ristinmerkki rintahan ja ratin taa. Vielä muutamat auton säädöt ralliasentoon ja baanalle.

Aamukoleus hyödytti autoilijaa. Savilillu oli vielä jähmeää ja tie tulomatkaan nähden helpompi ajettava. Takaraivoon nousi ajatus palaamisesta mökille. Oli pysähdyttävä sillalle miettimään. Mutta tiesin paikallisen traktorimiehen häipyvän vetopelinsä ääreltä viimeistään maanantaina ja koira oli päästävä hakemaan hoitolasta, niin jatkoin päättäväisesti ajamista – peräti parisataa metriä. Sen jälkeen olikin jo noustava autosta ja palattava jalkapelissä takaisin sillalle ottamaan tuota kuvaa. Mikä upean kuulas ja raikas aamutunnelma! Joelta nousi kaksi vesilintua, takana kohisi jokakesäinen vesilintuperheen majapaikka, pieni koski. Katselin ja kuulostelin ja odotin pääsiäistrullin lentävän luudalla tuomaan jatkotoimien osalta kirjallista päätöstä mustan hameen sivutaskussa. Oli ihan pääsiäisfiiliskin.

Kun ketään ei kahvipannun kanssa ilmaantunut, palailin autolle. Korppipariskunta saatteli lentelemällä kahden puolen tietä ja otti tilanteeseen kantaa. En kuitenkaan saanut kielestä selvää. Toisen koppanokan intonaatio oli niin hupaisa ja erikoinen, että kotona piti tutkailla netistä korpin äänivariaatioita. Samantyyppinen haukuntaääni löytyi Facebookin Yle Luonto-sivustolta, täältä: Facebook > Yle Luonto, viikon luontoääni 4.3.2024, kesto 39 sek.

Auton vieressä savisia saappaita putsaillessa kuului siipien kohinaa. Valtava teeriporukka lehahti hakkuuaukion leveydeltä latvuksiin ja raiskiolle jätettyihin, pystyyn kuolemassa oleviin petäjiin.

Siellä ne patsaan lailla aikansa poseerasivat ja yhteisellä sopimuksella lähtivät parvena jatkamaan matkaa. Arvioin niitä olleen yhteensä ainakin parikymmentä.

###

Laitan tähän vielä muutaman kuvan mökin varhaisaamusta noin kello viisi. Laiturille on aina aamulla kiiruhdettava tutkailemaan maailman ja taivaan tilannetta ja kuulostelemaan äänimaisemaa.

Nyt huomioi kiinnittyi taivaanrannassa punaoranssina säkenöivään valoilmiöön, joka välillä sirottui oranssinpunaiseksi rykelmäksi. Hätkähdin, sillä muita valoja ei taivaalla näkynyt. Äkkiarviolla lokalisoin rykelmän rajavyöhykkeelle, niukasti itänaapurin puolelle. Alla oleva kuva on surkea esitys, mutta olkoon taivaankappaleen todistuskappale. Kiiruhdin kämpälle hakemaan kompassin, annoin tekoälylle (AI) tarkan suunnan välkkeestä ja kuvailin näkymää. AI kalkuloi hetken tähtikarttaa suhteessa positioon ja poissulki planeetat Marsin ja Merkuriuksen. Värin ja position perusteella arveli Capellaksi. Nyt kun tutkailen Wikipediaa, Capellan kerrotaan muodostuvan kahden jättiläistähden ja kahden punaisen kääpiötähden parikaksikosta. Mitä-minä-sanoin: sirottuma suorastaan näkyi paljaalla silmällä. Sirottuman takia olin ehtinyt läpikäydä droonilaivueen mahdollisuuden. Tuosta naapuristahan ei koskaan tiedä. Nimittäin todennäköisyys, että tähtää droonilaivueen summanmutikassa keskelle asumatonta umpimettää on ilmeinen. Niin kiero se on.

Ja koska olen kiero itsekin, esitän Lukijalleni kysymyksen: mikä on atsimuutti? (kiero hymy) Sekin selvisi tähtiasiaa tutkaillessa, kun AI heitti kapulaksi rattaisiin. Vaan minäpä löin sille jauhot kurkkuun. ;D Atsimuutin mysteeri selviää seuraavassa postauksessa – kai. 😉

Terveisin Klara S

…tähtifriikki, jonka pienelle sopulinaivolle tähtitiede on aivan liikaa