Rupikonnamaisia puheita, vanhuuspohdintoja ja suolitutkimuksia

Rupisammakko-ystäväin!

Hyvä Lukijani,

palasin kotikirjoituspöytäni ääreen ja käytän päivän hiljaisen hetken tähän mieluisaan kirjoitustyöhön vietettyäni varhaistunnit pelikentällä ylhäisessä yksinäisyydessä.

Talonmies sutii omissa liemissään samalla kentällä jossakin hälle entuudestaan tuntemattomassa peliryhmässä. Hyvää tekee hänen kulkea aika ajoin eukostaan irrotettuna. Täällä kuitenkin taas huidotaan samassa bunkkerissa, pelitermiä käyttääkseni.

Tästä herää assosiaatio edellisen tekstin aiheeseen eli vanhenemiseen… vaikkapa filosofisena tulokulmana. Nimittäin on vissi ja varma, että täytyy opetella kulkemaan myös itsekseen. Perustelen: niin kirpeältä kuin kuulostaakin, on realiteetti se, että puolisoista toinen jatkaa maanpäällä lopulta itsekseen. Yhtäaikainen lähtö on harvinaista.

Lähipiirissäni on pariskuntia, jotka hädin tuskin huussikäynnin ajaksi erottuvat toisistaan. Mutta ”Oot lainaa mulle hetkisen” laulaa Maarit Hurmerinta. Laulu liittyy lapseen, mutta sama karvas totuus pätee puolisoon, ystäviin ja sukulaisiin. Tuolta se tuli – ja tuonne se katosi. Ajoittain pohditaan minne säkenöivä-älyinen V katosi, missä on? Ja toisaalta: kun sydänystävääni suren, niin kumpiko on parempi vaihtoehto: äkkilähtö vai hidas hiipuminen? Ja vielä voi esittää kysymyksen: kenen kannalta, lähtijän vai jäljellejäävän?

###

Boing-boing … viisain pompahtaa iloisempiin aiheisiin ja hiipiä rupikonnan (Bufo bufo) nahkoihin. Oi, rakastan näitä lättänaamoja! Pimeällä mökkipolulla odottavat suolapatsaina, kun talsin vierestä ja säikyn tallovani ne lituskaksi. Yläkuvan Saku oli fiksu ja singahti alta pois. Tekoäly, tuo Paholaiseksi leimattu, kertoo rupikonnan iäksi 10-12 vuotta, suotuisissa oloissa jopa 20-30 vuotta, mutta kuolemanvaarat vaanivat jo nuorena. Tieteenala on herpetologia, jonka tutkimuskohteena ovat matelijat ja sammakkoeläimet. Herpeton = ryömivä eläin, logia = oppi.

Konnan erottaa sammakosta viimeistään, kun katsoo sitä silmiin! Jos vastaan katsovat kuparinhohtoiset silmät, se on konna. Jos silmät ovat vihertävät, se on sammakko. Että ei kun silmä silmästä, hammas hampaasta ja son siinä, tunnistus siis. Mutta onko sillä hampahia? Varsalla ei ole vielä hampahia, sanottiin eräässä maankolkassa kun kyselin sen syömisistä. Heh! Hampahia ei ole konnallakaan. Se nielee uhrin kokonaisena, ju-huu. ”Sinne meni”, sanoo konna nielaistuaan kovakuoriaisen, kärpäsen, sääsken, heinäsirkan, hämähäkin, tuhatjalkaisen, etanan, lieron… Liero vaatinee useamman nielaisun ennen kuin hännänpää liputtaa konnan suupielessä. Herkkua on siinä monenlaista! (Tekoälyn lähteet alla)

Muutama vuosi sitten Vuori-Kalajalla, siis Konnevedellä (nomen est omen!) kohtasin polulla konnaporukan, jossa alin limanahka oli toisen konnan tiukassa halausotteessa niin, että puristetulla silmät oli pullistua päästä. Halaaja piti pintansa, vaikka siihen oli takertunut parikin lisäkonnaa. Semmoinen oli konnakolonna, että kävelysauvalla piti yrittää erottaa ne toisistaan. Mutta minkä luonto on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako! Ei onnistunut nääs.

###

Toissa-aamuinen leipä ja lohisiivu. Slirps. Maha kurnii. Mutta miksi kuva on tässä? Ks. eteenpäin.

On aika siirtyä koiran kanssa ulos ja ryhtyä litkimään tyhjennysainetta huomista suolentähystystä varten (kolonoskopia). Että kyllä se tohtorikin vanhenee ja sairastaa. Toivon silti, ettei ikävyyksiä löydy (en usko).

Tässä yhteydessä markkinoin ja korostan Lukijalle, että osallistuu maassamme tehtäviin suolistosyöpäseulontoihin. Niihin napataan muistaakseni 56 ikävuodesta lähtien määrävuosivälein (2v?) uhreja kakkimaan kertakäyttölautaselle ja pyöräyttämään siitä pikkuruiseen kierretikkuun näytettä mukana olevaan purkkiin suljettavaksi. Ja ei kun kirjekuoreen ja postiin ja toivomaan, ettei ulosteessa ole verta. Koska jos on, niin bon vojaas vaan tähystykseen.

Meikäläinen on tietysti näytteensä antanut ja ne puhtaiksi todettu. Mutta alkoi huolettaa, kun oli tuo umpipussitulehduksen eli divertikuliitin taudinkuva. Joten tilasin yksityispuolelta tähystysajan (huom. omalla kustannuksella) päästäkseni hyväksi skopistiksi tietämäni entisen työkaverin tutkittavaksi. Hän jalkautui ulos julkiselta puolelta koettuaan huonoa kohtelua, kovaa työtahtia ja muita vaihtoehtoja matalampaa palkkatasoa. Siinä olisi medialle mietittävää, miksi julkispuolelta porukkaa häipyy. Jos multa kysytään, niin sanon ensimmäiseksi syyksi osaamattoman johtajuuden ja tappotahdin. Rahallakin on kaikille työssäkäyville toki merkitystä ammatista riippumatta, mutta väitän tohtoreilla rahan olevan vasta kolmas syy, onhan julkisen puolen etu kuitenkin (yleensä) varma eläkevirka toisin kuin privaatissa. Johtajuus on ajautunut pois lääkäreiden käsistä ja unohtunut se totuus, että alalla kuin alalla ei asiantuntijoita voi johtaa toisen koulutuksen saanut henkilö, ei vaikka tutkinto olisi ”vähän samoilta suunnilta”. Lääkärijohtajuus on kadonnut, väitän. Tilalle on tullut kaikenlaista prosessiasiantuntijaa ja terveydenhuoltoylisysteemikehitysjohto-organisaattorimaisteria. Ja taloushallinto-osastoa, poliittisesti valittua hallitusta ja muuta koalitiota sanomaan miten tehdään. Mutta kuka heistä pystyy sanomaan, kuinka tehdään hoidonrajauksia, kenelle annetaan äärimmäisen kallista lääkettä muutaman lisäkuukauden saamiseksi ennen varmaa kuolemaajne jne. Ei kukaan.

No syrjähdin. Ja rangaistuksena ei kun litkimään herkkujuomaa, loppu on legendaa.

Siis: Gesundheit – terveyttä teillekin toivoo Klara! (huutomerkin kanssa nälissään parahtaen, syömättömänä nyt oltava vuorokausi)

Tekoälyn lähteenä: luontoportti.com, Luonnontieteellinen keskusmuseo (LUOMUS) ja sen Lajitietokeskus (laji.fi), luontoon.fi ja leuhkii myös haarukoineensa herpetologista kirjallisuutta, mm. Pohjoismaiden sammakkoeläimiä käsitteleviä tutkimuksia ja kirjallisuutta 😉 Uskotaanko? Kertoo koonneensa tietonsa näistä. Myös mainitsee: sammakkolampi.fi, YLE Oppiminen.

Rauhoittava kuva 🙂 Itse otettu. Rauhoitun siis liemieni ääreen – hetkeksi. 😀

Pääsiäismunia ja japanilaista tonnikalakaalilettusta

Pääsiäisystäviä 😀

Hyvä Lukijani,

toinen pääsiäispäivä on painumassa iltapäivän puolelle. Istun terassilla lämmittimen äärellä, ystäväni loikoo vieressäni koslassaan, jonne sen komensin jahdattuaan minua aikansa. Olemme viettäneet hieman levottomia aikoja viimeiset 24 tuntia, useammasta syystä.

Ensinnäkin siksi, että Koiranpiru höntäilee ikkunasta toiseen katselemassa a) onko siellä narttuja (jollakin on juoksuaika lähinurkilla) ja b) pullahtaako jonnekin kadonnut isäntä jostakin nurkasta näköpiiriin.

Koira ja isäntä asustaa poikaporukalla päivät pitkät samassa huoneessa. Isäntä katsoo golfkisoja ruudulta ja turre makaa petillä vieressään. Talonmies on turrelle kaveri, minä olen poliisin ja papin risteymä. Nyt on koira tolaltaan isännän kadottua. Talonmies nimittäin häipyi maasta hetkeksi pelireissulle jätettyään meikäläiselle nämä:

– 2 Kindermunaa, rasiallisen (4 kpl) mignonmunia, pussillisen pääsiäisrakeita, läjän minikokoisia suklaamunia ja kolme purkillista narsisseja. Mulla on täällä prinsessaolosuhteet. 😉

No, vanhassa liitossa osaa iloita toisen puolesta. Olen mielissäni siitä, että nauttii elämästään. Vuodethan tunnetusti kuluvat ja liikut rajoittuvat ajan myötä itse kullakin. Siis, jos ylipäätään edes niin hyvä säkä käy, että elinpäiviä riittää.

###

Jatkan edellisen kappaleen loppusäkeistön aiheesta. Lukijalleni pieni hartaushetki ehkä sopii näin pääsiäisenä? Näetsen…

Tapasin pyhinä pitkäaikaisen tuttavani. Tavatessamme hän jälleen kerran kävi huolellisesti ja pitkään läpi sairauskertomustaan. Samaa, kuin vuoskymmenien ajan on pohtinut. Kuunnellessa mietin, kuinka elämänsä on mennyt samaa sairauskertomusta pohtiessa – uskallanko sanoa ”märehtiessä” ? Ammatillisesta näkökulmasta tilanteensa ei mitenkään ole lähtökohtaisestikaan ollut huolestuttava, eivätkä vuoskymmeniä sitten hänelle tiedotetut terveysasiansa ole edenneet mihinkään. Eivätkä enää etenekään, tiedän sanoa. Terveydentila ja kuntokin on merkittävästi keskimääräistä ikäistään henkilöä parempi.

Tästä pääsen ajatukseen, ettei hyvä ja tarkka terveydenhuolto tuo kaikille ihmisille onnea ja turvaa, huolta sen sijaan kyllä. Vika on meissä ammattilaisissa. Uran tässä vaiheessa uskallan sanoa, ettei ihan jokaista laboratoriokoetta kannattaisi mennä suurennuslasin kanssa analysoimaan potilaalle, joka on tyypiltään eksistenssistään perushuolestunutta sorttia. Terveydenhuollon ammattilaisen tokaisu siitä ”mihinkä tämä joskus voi johtaa” on hänellä jäänyt loppuelämän ristiksi, purkaksi tukkaan.

Lopuksi kysyi: ”Minkälainen sinun terveydentilasi on?” En osannut vastata mitään järkevää. Enkä halunnutkaan. Elän päivän kerrallaan, koska olen nähnyt kuinka umpitervellistä elämää eläneelläkin voi elämä yks kaks heittämällä loppua ennalta-arvaamatta ja äkillisesti. Jotta take home message: nauti joka päivästä ja jätä turhat huolet hevoselle, sillä on suurempi pää.

Sanoinko sen hänelle? En. Hän ei halua sitä kuulla. Hän haluaa olla huolestunut. Jostakin syystä, jota en tiedä enkä oikein ymmärräkään. Ja kunnioitus aina toisia kohtaan pitää olla: jokainen itse päättää mistä on huolestunut.

###

Asiasta zucchinikakkuun, viittaan aiemmin täällä olleeseen Femina-lehden torttukuvaan. Tein kaakkua ja löin siihen Talonmiehen kaapissa viruneen suklaalevyn. Lopputulos: litteä, sitkeä ja läsähtänyt, pannunalustatyyppinen lätty. Päällystekään ei onnistunut, kun oli vain creme fraicheä tuorejuuston unohduttua kauppaan.

Heute kyisine-harrasteesta mainittakoon vielä taannoin Hesarissa ollut japanilaiseksi herkuksi mainittu kaalilättynen. Tein toissapäivänä työn raskaan raatajan tultua piipahtamaan päivystystyöpäivän jälkeen. Hieman jo etupeltoon arvelutti, sillä keräkaalin, tonnikalan, kananmunan ja vehnäjauhon kombinaatio ei ole ihan suomalaiseen makuun sopiva yhdistelmä.

Lopputulos: paistinlastaan tarttuva mössö, jota ohjeessa kehoitettiin paistamaan 2-4 min per puoli. Vielä 20 min/puoli paistamallakaan niistä ei kyllä mitään lettusia tullut. Omituinen oli myös päälle laitettava kastike, johon tuli desi ketshuppia, puoli desiä osterikastiketta ja worshestershireä. Työläinen halusi maistaa ja söikin yhden. Sanoi kohteliaasti, että nälkäänsä näitä kyllä voi syödäkin. 😀

Kastike. Kupissa näyttää ihan mukiinmenevältä. 😉

###

Taidanpa lähteä tästä koiranroikaletta raastamaan metsäteille. Käytiin tänä aamuna ensimmäinen lenkki jo klo 5.45 sinitiaisen herätettyä meikäläisen kello 5. Nukuin ikkuna auki ja siihen se tuli jutustelemaan. Piti ihan Muuttolintujen kevät- sovelluksella tarkistaa laulajan henkilöllisyys. Vaan kyllä oli hieno aamu, joutsenet huutelivat lahdella ja ilma oli kuulas ja raikas!

Nauttikaamme keväästä! t. Klara