Hei Lukijani,

lymyilen tällä kertaa kotitalon terassilla, jonne Talonmies on ansiokkaasti saanut laadituksi rullaverhot. Enää emme väijy vanhan, riippumaton narusta roikkuvan lakanan varjossa. Onhan nyt niin aurinkoinen kesäkin ollut (vino hymy), että kaikenlaiset kaihtimet ovat kuumaa hottia.

Suomeksi sanottuna: minne tahansa kotomaassa kuljetkin, on sadekuuro niskassa. Kolopallopelit on jääneet vähiin. Likomärällä kentällä on niin ikävä lyödä palloa, kun vesi lentäää ja niskaan kaatuu lisää taivaan kraanasta. -Tässä kitinäpuoli.

###

Kuvassa olevat lakat on poiminut metsuri paikkakunnalta, jossa raha ei kasva puussa. Aiempien vuosien vakiopoimija sai töitä, mutta oli käynyt soilla meitäkin varten, kun ehdin jo kysellä. Piti näin ollen ostaa toinen pakastin, että saadaan sato talteen kaikilta osin. Tai oikeastaan Pakastin nro 3, sillä on näköjään hamstrattu jo keittiön pakastin täyteen mahdollista hyökkäystä varten. (hieman vinohko, totinen hymy) Nyt me syöjät pudotettiin painoa ja siistittiin makkara-aterioita, niin pakastin ei pysynyt vauhdissa, vaan pitää kiinni kabanosseistaan.

Pakastinturvotusta pahentaa paluu marjanpoiminnan huippuvuosiini, koska rakasta metsässä oleilua.

Nyt on jo lakkarissa sekä entisen että nykyisen poimijan lakkasato ja viime vuoden jämät. Metsurilta tulee kaksi ämpäriä mustikkaa, jota olen omin kätösinkin jo poiminut. Pro-tason marjatietäjät tosin sanovat mustikan olevan ”parraimmillaan” vasta elokuun ”puol’välissä”. Selevä. Lääketieteen nippelitieto on täyttänyt aivokuorelta (cortex) kovalevyn ja mustikkapuolen tietämys kärsinyt.

###

Täällä oli välillä aviokriisi, siitä selvittiin. Piti saada tuo ITSE ulko-ovelta sisään (4 rappusta) roudaamani Pakastin nro 3 mahtumaan Pakastin nro 2:n viereen. Ongelmana oli nk. rojuahtauma, johtuen romusta, jota en saa täältä ulos. Syy siinä, että edesmennyt miehenisynnyttäjä (salanimellä tietosuojan vuoksi) oli toivoton tavarankerääjä. Epäonnekseni jälkeläiset on henkisesti takertuneet rojun muistolehtoihin tms. Sen seurauksena vanhaa romua on ajelehtinut huusholliimme ja meinaa ajelehtia edelleen, enne pidä varaani. Saa nukkua toinen silmä raollaan, että pysytään edes tässä. Rojusta luopuminen ei tule kuuloonkaan. Omat jälkeläisetkin sanovat sille tiukan EI:n. Niin, että tässä sitä ollaan. Jossain vaiheessa elettiin venäläistä rojurulettiakin: minä tai anopin vanha viilennyslaite. Sillä kertaa lähti laite.

Koitan tyytyä kohtalooni ja etenen kohti rojuvapautta eli aikaa, kun ympärillä on puinen, rojuton yksiö. (Härski tirskahdus) Take home message: meillä kaikilla on ristimme.

###

Lopuksi esittelen laihduttajan junaevään 😎 Tähän (noin 450 kcal) oli turvauduttava, kun työpäivä meni hatarilla syömisillä ja junaan tuli niin kiire, etten ehtinyt kaupan kautta kyytiin.

Miksen ehtinyt? Siksi, että vaikka edellispäivänä jo havaitsin työlistan liian tiukaksi käytettävissä olevaan aikaan nähden ja kehoitin hoitajaa työmäärää vähentämään ehtiäkseni junaan, niin oli vähentänyt vain puolet siitä mitä pyysin. ”Koska jätin ne asiat, jotka oli liian tärkeitä vähennettäväksi.” Kysyin, mihin kohtaan tärkeysjanaa sijoitti mun ehtimiseni kotimatkalle sinä päivänä? Entä jos en olisi tullut lainkaan, mihin siinä tapauksessa asiat olisi laitettu? (Kiroilin, kun hiki päässä maha kurnien paahdoin junaan. Onneksi junassa on RavintoLa. Ja voileipä oli mitä herkullisin.)

Paluu ylärekisteriin: sain eilen pitää tuoretta lapsenlasta sylissä 2 (kaksi!) tuntia. Eikä tässä kaikki: sain syöttää pullostakin! Voi hyvän tähden, etten kyllästy katsomaan noita pieniä suloisia kasvoja ja mukluttavaa suuta!

Näihin puheisiin jätän Lukijani kiitelleen kovasti seurasta.

Klara