Rakas lukijani, heräsitkö aamuun hyvillä mielin ja virkeänä? Hyvä!

Kaasutin eilen yli 400 km pyörittääkseni ilmastoa pilaavaa bensiiniä auton voimansiirtoon. Yhden P-paikkapysähdyksen taktiikka kenkien vaihtamiseksi ja sähhäytin puoliltaöin talon eteen. Huusholli kaikui tyhjyyttään. Terassi oli täynnä erikokoisia koiranhäkkejä ja härpäkkeitä, tuoleja nosteltuna nurinpäin sohvan päälle ja kaikki irtain heivattu korkeammalle. Palan painikkeeksi tuoksuna vieno koiranpissa. Talonmies ja Rotvaileri ovat huristaneet suuntaan C, etäisyys yli 300 km ja erantoa joku kymmenys. Aion tästä kohtsiltään jatkaa kaasupolkimen painantaa samaan suuntaan. Sitä ennen vaihdan kuitenkin kanssasi pari sanaa. (Puhu kaapelin suuttimeen selvästi artikuloiden, niin tuota pikaa bittirimpsu surahtaa kaiuttimiini.) (Vitsi ei sovi herkemmille. Tuo oli tietysti pelkkää pilaa.)

Kuvassa on sukat. Mutta mitkä, miksi ja mitä niille on tapahtunut? Minäpä kerron.Ehkä lukijani muistaa sukkatragedian, josta aiemmin olen kertonut? Ellei, niin kertaan siitä jonkun tapauksen.

Lääkärinuran alkuvaiheissa kuljin kaukana isoilta kirkoilta etäisiä maalaisterveyskeskuksia päivystämässä. Näissä paikoissa huomasin, ettei laitosapulainen tou-del-la-kaan ole ajatellut sukkien kuuluvan lääkärin työasuun. Monet hoitajat käyttivät omia sukkiaan työasun (nk. yöpuku) kanssa. Kun kuitenkin duunissa jaloillekin saattaa roiskua ties sun mitä, niin en oikeastaan yhtään voinut käsittää, miksi juuri sukista oli säästelty.

Laittelin sitten kerran eräässä maalaispitäjässä päivystyskämppään lapun, että saisiko sukkia. Seuraavalla kerralla paikalle tullessani kohtasin vihaisen lapun: ”Sukat on tarkoitettu vain potilaille!” Häh? Kun mä nyt en voi potilaaksikaan muuttua!” Samassa paikassa laitosapulainen oli laputtanut päivystäjän sängyn viereen tiedotteen: ”Jokainen päivystäjä riisuu itse lakanansa sängystä ja sijoittaa ne viikattuna kaappiin. Lakanat tulee itse laittaa sänkyyn seuraavalla päivystys*kerralla.” (*yhdyssanat on pääsääntöisesti aina kirjoitettu erikseen).

Noiden lakanoiden väliin ei muuten juurikaan päässyt kuin stressaantuneena piehtaroimaan korkeintaan puoleksi tunniksi kerrallaan. Toisinaan sai jopa nukkuakin aamukuudesta seitsemään. Silloin osa työväestä aloitti työpäivänsä juttelemalla iloisesti kuuluvalla äänellä työtoverinsa kanssa päivystyskämpän oven edessä käytävällä.

No, sukkien kanssa on ollut monenlaista saikkinaa ja sama koskee vaatteita. Milloin ei ole ollut kuin kokoa XXS tai XXL. Viimemainitusta vaatekoosta on tullut ainakin yksi vaaratilanne XS-kokoisen päivystäjän takerruttua XXL-kokoisissa vaatteissa vaarallisesti jumituksiin.

Mutta entä kuvan sukat? Niiden suhteen on seuraava noidankehä: a) en ole toimipisteen vakityöntekijä joten b) ei ole pääsyä vaatevarastoihin, jotka c) tämänkin terveydenhuollon toimipisteen osalta on ulkoistettu. Ulkoistettu taho, jolla ei ole kokemusta eiköä käsitystä toimipaikan ydintehtävästä eli potilaiden hoidosta, on aiemman osastokohtaisen vaatevaraston sijasta siirtänyt vaatevaraston yhteen pisteeseen kauas varsinaisesta toimipisteen ydintehtävästä. Syy: alihankkija säästää monen varastopisteen ylläpitoon tarvittavan työpanoksen. Lopputulos: toimipisteen ydintyötekijöistä jokainen lompsii hakemaan työvaatteita yksitellen. Niitä ei saisi hakea työajalla, eikä niitä saa hamstrata moneksi päiväksi. Syy: toimipaikkavaatteet omistava firma joutuu hankkimaan ylimääräisiä vaatekertoja, josta tulee sille kustannuksia. No, tottakai suurin osa hakee vaatteet työajalla. Ihan oikein! Ja se siitä ulkoistamisen taloushyödystä. Ne, jotka näistä päättävät eivät näitä vaatteita käytä, eivätkä ydintyötä tee.

Ja se, joka ei ole vakituista kalustoa, pesee sukkansa käsienpesualtaassa käsisaippualla ja laittaa yöksi monitorin päälle kuivumaan. Entä muut vaatteet, jotka on jostakin saanut ongittua tai se kiltti osastosihteeri on kipaissut hakemassa? Niitä joutuu käyttämään useita päiviä hygieniariskilläkin, koska hakeminen ei kuulu kenenkään toimenkuvaan ja osastosihteerilläkin on työkiireensä.

Tämmöistä on terveydenhuollon järki. Älyvapaata säätöä ja älyvapaita päätöksiä, joihin sorvinäärityöläiset eivät osallistu. Ne osallistuvat, joita ei koskaan sorvin ääressä näy. (Huom: pesukoneet ja kuivausrummut lääkärin työhuoneisiin!)

Tässä käytännön tekstiä terveysministerille, sotesopan keittäjille, sairaanhoitopiirien valtuustoille, terveysjohtajille, kopi-kopi-kengitetylle kansionkuljettajille, helmet kaulassa sipsuttaville hyvinvointikuntayhtymän product managereille ja sen semmoisille säätäjille. Ja niille kaikille muille, joilla ei ole mitään käsitystä sen tehtaan toiminnasta, jota johtavat. Terveydenhuollon toimipiste ei toimi kuten liikeyritys. Ei sitten millään. Mutta siellä ollaan hyviä keksimään kiertoteitä käytännön pulmien ratkomiseksi, kun norsunluutorni syytää bisnesmaailmasta varastettuja huonoja ideoita.

Apua. Lukijani on aivan nääntynyt puheitteni alla. Miten tästä nyt tämmöistä tuli? Naapurin opettaja leikkaa nurmikkoa kollegehousut jalassa. Hänellä on parin kuukauden kesäloma. Ei hullumpaa, ei hullumpaa. Mulla on muutama päivä tällä viikolla, mutta palkkakin parempi. Tasan käy siis onnen lahjat. (Naapuri on oikein mukava!)

Hyviä vointeja ja parempia kesäkelejä toivoen

Klara S