Odottelen tässä, että sauna lämpiää. Pitkäaikainen saunatonttuni istuu saunan nurkassa lierihattu päässään, pikkuruinen vesikiulu sylissään ja puhaltelee eloa kiuaskiviin. Tonttusen sain läksiäislahjaksi eräästä lukuisista työpaikoistani, jonne jäi monta hyvää työtoveria. Suureksi ilokseni sain käydä heille pitämässä pienen esitelmän viime talvena. Hyvä työtoveruusystävyys ei kuole koskaan!

Palailin tänään lomalta töihin, tosin ens`alkuun vain viikoksi. Sitten on pari päivää vapaata ja homma jatkuu. Heinäkuussa on huomioitava, ettei miehitys pääse liian ohueksi. Mikäli jollakin on pakollinen meno, on muiden autettava ja paikattava poissaolijaa. Pakollista se ei ole, mutta koska erikoisalamme on pieni ja työtoveruussuhteet läheiset, emme halua jättää toisiamme pulaan. Jokainen sitten osaltaan tietää voivansa tukeutua toisiin, jos pakkotilanne iskee. (Osa tietysti on normaalilla, keskeytymättömällä kesälomallaan koko heinäkuun. Mutta vain osa.)

Kun pelasin kerran kolopalloa tuntemattoman työterveyslääkärin kanssa, kihisin raivosta hänen diivaillessaan, kuinka pitää koko kesän vapaata, pelaa palloa ja nauttii kesästä mökillään. Sihisin hampaiden välistä, että ”Aivan niin. Ja joku muu hoitaa potilaittesi akuuttitilanteet sillä välin, eikö totta.” Siitä lähtien olen tuntenut lievää antipatiaa tätä kollegajoukkoa kohtaan. Sorry to say. Nuoret nulikat tuntuvat sinne erityisesti hakeutuvan, kun siellä on ”niin kivat työajat ja melko mukavat liksatkin ilman päivystysvelvollisuutta”. Hemmetin luuserit. Jonkun on joka tapauksessa huolehdittava, että äkillisissä sairastumisissa ja hätätapauksissa ihmiset saavat avun. Se ei tunnu kaikille kuuluvan, jolloin (julkisella puolella) kuorma kaatuu joidenkin niskaan. Mutta tämän virrenveisuun on lukijani jo tainnut moneen kertaan kuullakin.

Kuulkaas valitusvirttä lisää! Avaamme nyt jokapäiväisen naamakirjamme ja ryhdymme veisuulle virrestä viis. Nimittäin, jos lukijani sallii, listaisin tähän muutamia kestoinhokkipäivityksiä. Taidanpa mainita niistä vain muutaman, jotten kuormittaisi turinoinnista kirjoitusähkyn saanutta lukijaraukkaani henkihieveriin.

…mutta mä en kyllä ihan oikeasti käsitä, miksi jonkun (joidenkin) ihmisten pitää hehkuttaa ihanaa elämäänsä virressä viis ja kuus niin, ettei mitään rotia. Ketä oikeasti kiinnostaa kesähuvilan ihanat pöytäliinat, ihanien vieraiden kestitseminen aivan nappiin (taas onnistuttiin!), se että kaikki ovat aivan ihania ja koko systeemi ihan super. Tai kuinka me Böbin kanssa asuntoautolla tai purjeveneellä, (moottorivene on junttihommia, jollei ole valtava) käytiin taas aivan ihanissa paikoissa ja katsokaa (köyhät) tätä gurmeeta, miten ihanaa meillä täälläkin on. Kuka oikeasti on rehellinen kun tykkää, tykkää ja tykkää päivästä toiseen jonkun toisen ihanasta elämästä? No henkilön äiti tietysti ja ne mukana geimeissä olleet tyypit ehkä kohteliaisuuttaankin. Mutta me muut aatellaan, että hoipati-hoijaa.

No aina kun kritisoi jotain, pitää esittää vaihtoehto! Olenpa siis nyt oman armottomuuteni edessä: esitäpäs sitten malli, kun kerran arvostelet (mikä on hitokseen tooooosi rumaa). Kuinka naamakirjassa tulisi esiintyä, jotta jättäisi itsestään valheellisen fiksun kuvan? Halajaako lukijani rautalankabändimallia? Minäpä väännän sen tähän. (Siili menee lypsylle akkunani alla – on se niin hauskan omituinen luontokappale).

1. Postaa vain viestejä, jotka tsemppaavat, rohkaisevat ja ilahduttavat toisia. Ei kukaan ilahdu itsekehuisista viesteistä. Niissähän ihmismieli on mitä kekseliäin! Toinen kehuu huushollillaan, toinen arvokkailla tuttavillaan, toinen puolestaan diivailee näennäisellä omaperäisyydellään. Ja me muut ollaan kyllä hyviä haistamaan, koska omakehu haisee, kuten lapsena tavattiin sanoa. Omakehun muotoja on monia.
2. Postaa viestejä, joissa annat kiitosta ihmisille, joille olet mielestäsi kiitoksen velkaa. Syitähän on lukuisia: ”Kiitos, kun olet vaan niin hyvä tyyppi!” Yleensä nämä ilahduttavat toisiakin, narsisteja lukuunottamatta tietysti. No, jokaisessa ripaus narsistia toki aina, mutta toisilla enemmän.
3. Älä forwaa typeriä ”Kopioi tämä seinällesi”- roskajuttuja. Älä myöskään ”Meidän luokka haluaa nähdä kuinka kauas tämä viesti”- juttuja. Ei ole reilua aiheuttaa toisille syyllisyydentuntoa siitä, etteivät halua näihin ketjukirjeisiin.

Eniten mua silti ärsyttää nuo ”Mulla menee koko ajan älyttömän hyvin”- jutut ja toisaalta sitten toisten lannistaminen ja kilpaileminen. Kun joku kertoo käyneensä vaikka Hammerfestissä, rientää joku heti tyrkkimään kyynärpäätä kylkiluittensa alle ”Voi joo, tuttu paikka meillekin. Mehän on käyty tuolla ainakin kymmenen kertaa. Siellä on muuten aivan ihana voileipägrilli siinä torin kulmalla. Käykääpä sielläkin ensi kerralla!” Tähän on kyllä itselläkin suuri kiusaus, kun tekisi niin mieli sanoa, minkälaista minun mielestäni oli Berliinissä tai Baselissa. Puren hammasta ja pidän mölyt mahassani. Ja kirjoitan;: ”Hieno reissu teillä!” …

… aivan kuten ne muutkin kymmenet ja kymmenet… joita ei tosiasiassa vois vähempää kiinnostaa.

Mutta asiasta aprikoosiin: kenen hiton katti nyt vönkii ikkunani alla siilin siirryttyä takavasemmalle. Kissanpissa on haissut portaillamme viime aikoina, mutta onneksi koiranpoika kasvaa toista kiloa viikossa 😀 Kissalle voi tulla äkkilähtö.

Lähden katsomaan, joko saunatonttu sai kiviin vauhtia.

Iloisiin kuulemiin, Klara v d Kvz