Hyvä Lukijani,

toivottavasti olet pysynyt terveenä ja tapasi mukaan täydessä iskussa 😀 Marjat on pakastettu, matot kuurattu, tonttulakit ommeltu, pääsiäistipuille liimattu höyhenpyrstö ja sienet kuivattu, right? Olet kutonut tusinan nyt (taas) niin muodikkaita islantilaisneuleita, konmarittanut käsilaukkuvarastosi ja vaihtanut polkupyörään nastat. Hyvä!

@@@

Työhuoneen ikkunan takana sininen hetki syvenee. Takapihalla talonmiehen pikkukuuseen ripustamat valot kehivät sitä mukaa esiin kun luonnon taustavalo himmenee. Taas on päivä pulkassa. Mutta heps: vielä on päivää jäljelläkin, jotta ehtii teräsrunkoratsunsa selkään ja lähtee sotkemaan lumimöyhyyn. Sitä ennen kuitenkin joku sana.

@@@

Hain tässä välillä baarin puolelta latte macchiaton. Baarimikko on vetäytynyt työhuoneensa recleineriin tyypillisesti ja sanansa mukaisesti ”meditoimaan”. Siis rötvää narkoosissa suu puoliksi auki ja kuorsaa samalla kun edessään olevalla tv-ruudulla jossain ikivihreässä maassa jatkuu kolopallokisa ukon kuorsauksesta piittaamatta. 😀 Hah, mä sanon, ha ha!

Latte macchiatosta tuli Wanaema mieleen. Oltiin joskus 90-luvulla Gardajärvellä muorin ja tyttären, tuolloin noin 12v, kanssa. Mummo halusi kulkea omia teitään – kas, keneltähän minä perin taipumuksen? – ja kruisaili italiaa taitamattomana suvereenisti kaupoilla ja kuppiloissa nauttimassa kahvijuomaa. Pitkällä saksalla ei mummo selvinnyt, muttei se tahtia haitannut. Oppi nopeasti tilaamaan ”lattiamattoa”, jonka italiaanot oivalsivat oitis latte machiatoksi. Mummo kipaisikin joka päivä kierroksensa ja oli iltasella pelkästä uupumuksesta niin äkäinen, että hyvä kun tyttären kanssa uskallettiin hotellikaksiossa hiippailla.

Nyt saa mummo muistella jo suomenkielen sanoja. Kovin rivakkaa tahtia on ysikymppisen pää hapristunut. Viimeksi kun tavoitin puhelimella, kysyi ärhäkästi: ”Kuka siellä!? Mitä asia koskee?!” Jonkin aikaa sai henkilöllisyyttään selventää ennen kuin päästiin puusta pitkään. Valittelee toistuvasti itsekin muistiaan ja toteaa sitten (joka kerta), että toivottavasti olette tulleet isäänne. En kylläkään ole aivan saletti käsittääkö isäkseni joko veljeni tai vaihtoehtoisesti mieheni. Mutta samapa tuo. Kuhan on hänessä.

@@@

Jep, oikein arvattu! Olen toki hyvinkin jo aloittanut kesän retken suunnittelun. Yksinkö? Tottahan toki, rauhaa ja metsän huminaa haen retkeltäni. Melontaporukka taitaa edelleen olla siinä määrin hajallaan kesälomien suhteen, ettei taida onnistua sillä porukalla. Tähtään siis maan kamaralla toteutuvaan reissuun.

Talonmies on luvannut olla jonkun tunnin ajomatkan päässä, enkä mene kännykän ulottumattomiin. Silti ihan vähän jännittää! Tuleeko tästä mitään? Vai kaatuuko reissu jo kolmatta kertaa huonoihin keleihin? En nimittäin lähde +11 asteeseen räntäsateella ryyditettynä.

Lenkkiystävälle asiaa ruodittuani avasi hän minulle unelmoinnin käsitteen, jota aiemmin en koskaan ole oikein älynnyt, että mitä se unelmointi oikein on. Mutta nyt valastuin sanoistaan: ”Ihmisen pitää unelmoida! Vaikkei reissu toteutuisikaan, saat jo suunnitteluvaiheessa paljon, kun unelmoit ja suunnittelet.”

Näin se on! Tuleva wanna-do-retki läikähtää tuon tuosta mieleen kuin …kuin…öhh, no palaan tähän aiheeseen ehkä seuraavassa postauksessa. (Hint-to-myself: ”Vanhan valokuvakansion mä löysin yllättäen”.)

Olen tilannut roppakaupalla romua retkeä varten: uudet polkujuoksukengät (ale-hinta, en juokse polulla mutta kuljen kyllä ja näitä tarvii muulloinkin), titaanikattilan + paistinpannuksi käyvän kannen, titaanilusikan, vedenkantokassin, kuivapusseja (kevyempiä kuin vanhat), kaasukeittimen tuulisuojan (vanha on huono). Vielä pitää hommata vähän vaatetta ja kantolaitteeseen muutama lisäverme. Reittiä olen katsellut ja pähkäillyt tulistelupaikkojen, laavujen ja autiotupien sijaintia. Tarkoitus on edetä siten, että oma autiotupamökki olisi maali. Pieni tuskanhiki iskee, kun ajattelee viimeistä kahtakymmentä kilometriä ennen mökkiä. Näen jo itseni puskemassa eteenpäin reissusta väsähtäneenä, paikat ihan ”rikki” kuten nuoriso-osasto ilmaisee. Mutta tällä mennään. Eihän tässä ole enää kuin, tjaah, puolisen vuotta aikaakaan. ;D

(Ja jospa räntäsade sittenkin torppaa koko yltiöpäisen suunnitelman…tai keleihin voi jollain tasolla joka tapauksessa vedota.)

@@@

Meinasin laittaa tähän tietokoneen ruudulle jonkun katkeran syytöksen ja herjan itselleni luettavaksi, siis sellaiseksi moittivaksi ja vähätteleväksi sisäiseksi ääneeksi. Mutta pyyhinkin sen pois ja kirjaan sittenkin asiaa näin:

Tartu unelmiisi ja toteuta ne nyt, kun vielä jotenkin jalka kulkee ja pää riittää ohjaamaan risteyksessä oikealle polulle!

Jätänkin sitten tämän tekstin tähän itselleni ja kenties hieman Arvostamalleni Lukijallenikin. Jospa hänelläkin on unelma, jonka toteuttamisen ja toteutumattomuuden välillä käy kamppailua itsensä kanssa saamatta selkoa siitä kumpiko vie voiton, minä vai minä.

Kirkkaisiin aatteisiin, Klara