Akateemista ylenkatsetta… pakko vielä palata sanomaan

Kasseja pakataan ja pentu on laitettu koppaansa rauhoittumaan. Se nukkuu onneksi oikein hyvin ja kun aamulenkki on heitetty ja sapuskat nuoltu kupposesta, se aloittaa naukumisen ja höntäilyn eeskahtaalle. Se tarkoittaa niin kuin pikkulapsella, että väsyttää, muttei osaa asettua mihinkään. Tuuppaan sen sitten koppaansa, jossa se nyt tyytyväisenä asettelee leukojaan sopivaan asentoon petinsä päälle, tassu on leuan alla ja nyt jo silmä luppasee. Hauska, hermostuttava, suloinen, riiviömäinen, mussulainen, pirulainen samassa karvakuoressa.

@ @ @—-Piti panna viivoja, jottei tähän tule linkkiä sivulleni. Tabletin omia toilailuja.——

Asia, jota pyörähdin vielä sanomaan tulee tässä.

Seuraan muutamia harrastepalstoja huvikseni ja oppiakseni aiheista lisää. Huom. En missään nimessä golf-fasea, sillä ne on ihan sietämätöntä diivailua pelipaikoilla toinen toistaan krumeluurimaisimpine kaukomatkakierroksineen ja kaiken kukkuraksi joku lisäkeripsitäti saattaa esitellä asujaan. Disgusting. Noup, huvittelen muutamalla muulla sivustolla. Ja onko parempi? Rehellinen kysymys, rehellinen vastaus: enpä kyllä tiedä onko. Tarkennan – ja tämä on päivän epistola, jota tulin sanomaan: minkä ihmeen takia akateemisesti korkeasti oppinut ihminen tulee teilailemaan ja diivailemaan tiedoillaan (jotka ainakin mitä lääketieteessen tulee, ovat hevonjätettä laadultaan, hyvää kukkamultaa ei sen puoleen).

Tuosta tuli sitten mieleen täällä syntyjä syviä funtsiessa, että vaikka tässä on kouluja käyty -öh- itsekin, niin ei sitä tartte kuvitella olevansa jotenkin muiden yläpuolella ja muka oikeutetusti sieltä tuleva oikaisemaan ja kyykyttämään niitä, joilla ehkä ei sitä tohtorinhattua olekaan, mutta joilla myös voi olla näkemyksiä ja kokemuksia asioista. (Luonnollisestikin tuo ylenkatsova tyyppi hyökkii meikäläistä vastaan, kun on selvästikin googlettanut taustani ja kokee kilpailijakseen. Lääkärithän on paha oka tuollaisen tyypin lihassa, kun itse on muodostanut kaunaisen mielikuvansa meikäläisistä. Hänelläkin on yliopistollinen tutkinto, jonka toki kernaasti tuo kaikkine titteleineen esiin myös naamasivullaan. Sen verran piti tsekata mikä heppu tämä on. )

Ydinviesti: tunne oma arvosi, anna arvo toisellekin. Lukijani saa olla varma, että arvostan häntä karvoineen nahkoineen sellaisena kun itse kukin on, myös meikäläinen. Arvostan myös itseäni, joka käsitykseni mukaan on edellytys sille, että arvostaa myös muita. En ikinä, ikinä, ikinä arvota ihmisiä titteleiden, aseman tai omaisuuden perusteella. Tunnen ja olen ystävä ihmisten kanssa laidasta laitaan.

Sitäpaitten… tännehän on nyt valikoitu vain parasta a-ryhmää, kun pudottelin Helgan kannoilta kaiken roskaväen. (Oliko tuokaan nyt kauniisti sanottu ihmiseltä, joka luulee olevansa kovin ylevä, jota hanakasti vakuuttelee lukijalleen.)

Nyt kämpän siivous, koiran heivaus koreineen autoon ja maantielle. Kunpa vielä aurinko armas kurkistelisi pilven takaa.

Terveisin Klara S

Vähättelyä, ylenkatsetta ja solvauksia Pyhän Loppuottelun aikana

Viistoista miestä arkulla vainaan (tämä ei ole hautuumaalta, vaan paikasta, jonne ei pääse kuin ne, jotka tietää tästä ja selviytyy perille. ;D

Tervehdin lukijaani muutamalla sanasella.

Olen pakkaillut taas kamppeitani (oliko uutinen) kaasuttaakseni aamusella pihasta kohti metsämökkiä. Rompetta riittää, kun otan mukaan kaikki kirjalliset työni mukaanlukien kaksi eri tietokonetta, läskipyörän ja hammokin.

Ehkä lukijani tietää, mikä on hammokki? Kerron kaiken varalta kuitenkin, että se on ihan silikalla suomenkielellä riippumatto. Mutta ainahan me metsäläiset vähän sykähdetään, kun asiat esitetään ulkomaankielisellä terminologialla, eikö totta. Ja voin kertoa, että hammokkimaailmassa sitä terminologiaa riittää!

Sama koskee maastopyöräporukkaa, joiden osalta olen miettinyt sitäkin, miksi heillä on ikään kuin kilpapyöräilijän kamppeet päällänsä niin kuin Tour-de-France olisi tuota pikaa alkamassa nurkan takana. Asuun kuuluu kyynärvarteen ulottuva pinkeä musta pölyakryylipaita, jossa on mainos- tms. tekstejä valkoisin kirjaimin. Lisäksi pitää olla piukeat pyöräilyhousut (no ne vaippahousut on kyllä must persukkeen takia) ja palan painikkeeksi erilliset pyöräilykengät – jotka on niin kuin … mitkä oikeastaan? Ei mitkään. Pelkkää diivailua ja rahan haaskausta. Sotisopaan kuuluvat myös ohimoille asti levennetyt, leuhkasti peilaavat aurinkolasit. (Toki kärpäset voi lentää silmiin, en sitä sano.)

Lisätietona kerrottakoon, että samoille asioille naureskelen kolopallokentillä. Että pitää pikkuruista itsetuntoa roinalla pöyhkeilemällä pönkittää! Itsehän sen sijaan astelen areenalle rinta rottingilla kuin iso herra (nyk. rouva) konsanaan, silmäilen alentuvasti ympärilleni, nostan rehvakkaasti kättäni seuran toimitusjohtajalle ja leidikapteenille (kuvottava sana: ”ladykapteeni”, hyh hyh) ja kiilaan ihmiset kahvion jonossa suutani maiskautellen.

Näin se menee.

@@@

Ehkä nokkelin, uteliain ja teräväsilmäisin lukijani havaitsee seikan, jota suurin osa maamme asukkaista paraikaa ihmettelee. Nimittäin sen, että joku kirjoittelee täyttä soopaa Suomen Valtion Virallisen Gladiaattorijoukon taistellessa mitä suurimmin ja maamme tulevaisuuden kannalta käänteentekevin ponnistuksin* jotakin toista etuhampaansa menettänyttä roskasakkia vastaan. Koska olen kaiken moukkamaisuuden yläpuolella, ainakin omasta mielestäni, niin en vaivaudu mölyämään sontalaatikon äärellä kuten Talonmies juuri itsensä kammarinsa pienen alttarin edessä alentaa. Hänellä on luurit korvilla, koska en voi sietää sitä kansakoulunopettajaa joka parkuu ja kirkuu illat pitkät sontalaatikon kaiuttimista, kun kuminen musta esine liukuu jonkun katiskaan.

*Laitoin tuon mustalla, koska asia on paitsi kovin merkityksellinen niin täysin merkityksetön ihmiskunnan historiassa.

@@@

Kiitän lukijaani Yhteistyö- ja Ymmärrysnäkökulmista, sillä lukijani toki aiemmasta tietää, etten pidä sen enempää hiihtämistä kuin karsinassa kepin kanssa sohimistakaan toimintana, joka vakuuttaisi meikäläistä mihinkään suuntaan. Sen sijaan oma kirjallinen tuotantoni on mitä merkittävin panos maamme kulttuuri- ja taidehistoriaan.

Toivotan lukijalleni mitä parhainta illanjatkoa ja siirryn pakaasien taakse lepäämään huomista ajomatkaa varten.

Teidän Klara von EgleH

Luontoäidin hieno väriskaala