Hyvä Lukijani,

tässä sitä nyt karttojen kanssa ihmetellään muuttunutta vaellussuunnitelmaa. UK-puiston tupavaraukset peruttiin, eikä tohdita edes telttailuosiota lähteä puiston laitaosiin toteuttamaan.

Telkkarihaastattelussa Kiilopäältä UK-puistoon lähtijät vakuuttivat, ettei oksennustaudin riski peloita. Olihan heillä iso käsidesipullokin mukana. Toisessa jutussa Karhunkierroksella bisnestä pyörittävä kertoi, ettei siellä oireiden aiheuttajana ole norovirus – hänen mielestään. Samassa jutussa infektiotautien osastonylilääkäri arvioi noroksi, mutta mitäpä ne lääkärit tietää ;).

Nyt on Ivalon tk:ssa saatu ensimmäinen näytevastaus. Ainakin UK-puistossa on noro ja sama se kyllä on Karhunkierroksellakin, sanokaa mun sanoneen. Rotavirus olisi toinen mahdollisuus, mutta infektoi lähinnä pikkulapsia ja immunopuutteisia (ts. esim. hyljinnänestolääkittyjä). Pienokaisetkin nykyään saavat rotavirusrokotteen. Harmillisesti norolle ei rokotetta vielä ole, kehitteillä kyllä. Turhaan vaeltajat käsidesipullon kanssa kulkevat, kun noro ei tottele käsidesiä, saippuapesua kyllä. Mutta jotta koko ympäristön saisi saneeratuksi, pitäisi olla tonkalliset kloriittia tai vetyperoksidia pintojen jynssäämiseen. Ja silloinkin voi olla, että joku oksentelija uittaa persuuksiaan samassa purosessa, jossa virus säilyy elinkelpoisena parisen viikkoa etenkin viileässä vedessä. Se elelee useamman päivän myös laavujen ja penkkien pinnoilla. Harva viitsii jynssätä laavuja kloriitilla ennen kuin istahtaa tauolleen tai pestä kloriitilla käsiään. Helpompi on viettää lomansa muualla luonnossa, jota Suomessa kyllä riittää.

Meitä oli nyt kaksi lääkäriä lähtökuopissa, mutta tieto lisää tuskaa. Molemmat ollaan hyvinkin läheltä nähty mitä munuaisille tapahtuu kunnon kuivumatilassa. Ehtii olla korppukuivalla vaeltajalla monta mutkaa matkassa ennen kuin on kiinni dialyysikoneessa, vaikkei sinne nyt moni joudukaan, vaan kukapa menee vannomaankaan. Aika hassulta logiikalta kuulostikin telkkarissa haastatellun retkeilyautomiehen toteamus pitkällisestä kokemuksestaan UK-puiston kävijänä: ”Koskaan ei ole sattunut mitään”. Lähti sitten asuntoautollaan liikenteeseen, vaan eipä sanonut, että pitkällinen on ajokokemus, eikä koskaan ole sattunut mitään.

Konkluusio: ihminen on sitten omassa logiikassaan erikoinen eläin.

Mitä noroon tulee, niin on tuosta omakohtainenkin kokemus. Olin päivystäjä, kun hoitaja soitti katsomaan huonokuntoista, pahoinvoivaa henkilöä, kanttuvei-tilassa. Menin. Kotiuduttuani läksin koiraa ulkoiluttamaan, kun kesken lenkin iski kuoleman esikartanon olotila, venttiilikumiksi veti ja hädin tuskin sain raahauduttua kotiin. Sisään päästyäni pääsin nippa nappa pesuhuoneeseen, kun lensi molemmista päistä. Pesuhuoneessa menikin sitten pari päivää Talonmiehen kantaessa ripulijuomaa ovenraosta. Ihan kammottava tauti.

Ja lopuksi kerrottakoon: noro ei iske kaikkiin a) samalla tavalla b) ollenkaan. Syykin tiedetään, mutten lähde tarkemmin avaamaan, siinä määrin monimutkainen tarina.

Noro iskee ohutsuolen limakalvon nukkapintaan. Nukkapinta tarvitaan, jotta ravintoaineet ja neste imeytyy. Tulehdustilan vuoksi ohutsuoli sekä lakkaa imeyttämästä nautittua nestettä että ”vuotaa nestettä” eli ongelma kaksinkertaistuu. Juoma kiitää imeytymättömänä suoliston läpi ja toisaalta ohutsuolen pinta erittää nestettä, jonka se imuroi ihmisestä. Seuraus: nestemäärä verisuonistossa romahtaa, verenpaine romahtaa, munuaisvirtaus vähenee ja munuaiset kuivuu. Jonka seurauksen elimistö ajautuu nk. asidoosiin eli happamaksi. Jonka seurauksena… jne jne jne.
Sukulaistyttö taannoin naureskeli kahvipöydässä, että ”Mä ihmettelen niit tyyppei, jotka soittaa hätäkeskukseen, et miks ne muka ei pääsis itse kävelemään takas autolle vaik onkin joku fakin ripuli, haha!” En ryhtynyt opettamaan. Tähän alustaan kuitenkin kirjaan, niin Lukijani pysyy turvassa, kun tietää potentiaalisen mahdollisuuden, että hlvetin esikartanoon voi heittämällä joutua, jos ei järki riitä. Mitä tokikaan en Lukijani kohdalla hetkeäkään epäile. Lukeehan hän blogianikin! 😀

###

Vaelluskohde on nyt siis hakusalla. Nuorttijoen vedenpinta ja virtaus hieman askarruttaa näin alkukesästä. Yksi kahluupaikka siinä on. Kävi mielessä Pyhä-Luostokin (heh), mutta siellä vedenkanto on vähän tappista, kun vesipaikkojen määrä on niukka, eikä tiedä vedenlaadustakaan. Taidan enshätiin heittäytyä laihehille eli siirtyä purteen liipottamaan. Ei ihan lähituntumaan sarjakakkaajat pääse vesiä pilaamaan. Vaelluspolku odottakoon, että pöly ehtii laskeutua. Mutta UK-puiston jätän etelänvaresten leikkipuistoksi suosiolla.

###

Ihmissuhdeasiaa. Olen tänään tehnyt liikun, jota olen suunnitellut noin kaksi vuotta. Kyse on kontaktinpidosta, yhteydenottoon reagoimisesta ja viestiin vastaamattomuudesta. Tänään päätin: nyt on aika kysyä, onko kaikki hyvin ja mitä on sattunut, kun ei edes peukunkuvaa tule responssiksi. Näen, että nyt yhteydenottooni reagoidaan heti. Ajattelin kuitenkin ennen lukemista kirjoittaa tämän rauhassa ja hyvillä mielin. Sillä jos vastassa on tyly viesti, niin en heijasta sitä tälle alustalle ja projisoi Lukijaani. Sellaiseen menettelymalliinhan me ihmiset ollaan niin juukelin alttiita. Tähän liittyen nostan esiin aikanaan kuulemani suuren viisauden:

”Kiukkuenergia tulee purkaa sinne, missä se on syntynytkin.”

…katotaanpa, mitä tuli vastaukseksi tiedusteluuni. Jahas. Kiireitä pidellyt. Enkä kuulemma vielä saa kiitellä menneestä ystävyydestä, vaan antaa armoa. No, katsotaanpa miten tulen toimimaan. Aika näyttää. Mutta ehkä ystävyys kuitenkin on myös vastavuoroisuutta? Vaikka ymmärrän, että itse kullakin on siteensä ja on sellaisiakin asioita, joiden vuoksi on vain luovuttava omista aikeistaan. Hänellä taitaa niitä olla kasautuneena.

Näihin puheisiin, siirryn pelikentälle… ja lämmintä juhannusta, jos linja ei siihen mennessä pirauta uutta postia!

Klara fon den Köhler-Verzeichnis