Juu, niin siinä kävi, että tulin tänne hieman lähemmäksi oletettuja vaellusalueita vain havaitakseni, että vettä tulee kuin kraanasta vääntämällä ja lämpötila on +11 astetta. Mikäs sen parempi telttailusää. Kun nykyään tuntuu olevan muotia käyttää sanaa hitokseen, niin tähän se sopii (ehkä). Hitokseen ottaa koteloon, että suuret suunnitelmat tyssäsivät. Vain Ali Leiniö voi minut pelastaa videoineen.
Jos lukijani ei kerro kenellekään, niin olen paossa jonkun mielestä merkittävääkin merkkitapahtumaa. Olen valehdellut olevani vaelluspolulla noin viikon, mikä säästää suuren osan tuttavapiiristäni turhalta teeskentelyltä. Olenpa armoton: joku toki sydämestäänkin onnittelee! Samalla piileskelen myös eräitä perhepiiriini liittyviä vastuita, jotka saattavat viikon sisällä edellyttää toimenpiteitä. Olen kantanut sotkusta tähän saakka pääasiallisen vastuun ja vaivannäön muiden liuettua raadon haistaneena oman elämänsä kannalta tärkeämpiin toimiin. Nyt on Tädin vuoro. Hän tallustelee vaelluspoluilla kännyköiden ja sateliittivastaanottimien saavuttamattomissa kattilat ja pannut rinkassa kolisten. Sanotaan vaikka, että Kaldoaivissa, Paistunturissa, Vätsärissä tai Kemihaaran erämaassa, ainakin nämä. Ja Martinselkonen laitetaan kaupan päälle. Uskallan tämän tässä kertoa, koska tiedän lukijani mitä luotettavimmaksi henkilöksi. Ehkä hänellekin on sattunut, että kaatopaikan äärellä on monta viisasta mielipidettä, mutta kun olisi puettava hanskat ja ryhdyttävä hommiin ovat viisaat päät kadonneet? Otan osaa, sillä tiedän mitä se on. Been there, done that kuten sekin on trendikästä sanoa. Hitokseen siis.
@@@
Tähän ei pitänyt tulla tätä juttua, mutta luulen toimiani ohjaillun pilvien yläpuolelta. Tähän piti nimittäin tulla kuva teiniajan kaveristani (tuntemattomaksi muokattu versio). Hän poti jonkun vuoden vaikeaa sairautta, johon menehtyi. Viime päivinä olen ajatellut häntä ja katsellut kuvia hänestä. Nyt kuvan lataaminen epäonnistui ja tilalle tulikin tämä tarina! Niin hänen huumoriaan! ❤ Ohjaili takuulla koneeni bittitoimintoja ja sääteli kuvavalinnat kohdilleen. – Aivan uskomattomalta tuntuu, ettei häntä enää ole olemassa. Oli sitä ihmistyyppiä, joka kerta kaikkiaan ei kuole ja sillä sipuli. Mutta niinhän me kaikki itsestämme ajattelemme.
@@@
Vilkuilen ulos ikkunasta ja kas: vettä on taas ruvennut satamaan! Mikä yllätys ja ilosanoma! Kasvit saavat kosteutta juurilleen, linnut voivat kyykistyä juomaan virkistävää sadevettä ja viljapellot viheriöivät. Moni ajaa vesiliirtoon silenneillä sakkorenkaillaan, kastemadot tukehtuvat koloihinsa ja lasten persukset kastuvat hiekkalaatikon reunoilla. Mummon havuneuloittuneet räystäät tulvivat yli ja rännit irtoavat kannakkeistaan. Hiljainen kyy luikertelee lätäkön poikki sammakko poikittain suussaan.
Huokaus.
Nämä kelit eivät tee hyvää kenellekään. Pitemmän päälle. Voikoon lukijani paremmin vaikkapa hyvän kirjan äärellä.*
Kuulumisiin,
Klara
*menossa on Pauliina Rauhalan uusin. En oikein jaksaisi enää rautalangasta väännettyä lestadiolaisen sisäisen puheen seuraamista. Tiedän ne muutenkin, tietyistä syistä (en ole uskovainen itse).
Klara Saken kirjoittaa 
Olen saanut ”feedback”- linjan kautta allaolevan viestin, jostakiitän aydämestäni! On hienoa havaita, että kaapelin toisessa päässä on ihminen. Tässä blogialustassa näkee, kuinka monta kertaa blogia on katsottu. Mutta niissä voi aina olla joku ulkomaalainen selailija, joka tsuumailee blogeja isolla haravalla syystä tai toisesta. Korostan, että tämä blogialusta on niin turvallinen kuin blogisivut ylipäätään ovat. Eli tavan kansalaiselle ihan turvallista, kun ainakaan meikäläinen ei kanna mitään valtionsalaisuuksiamukanaan, tuskin Mummi Savostakaan. 😀 Kiitos mummille! Nuo Alin videot on mun pelastus, kun en taaskaan päässyt ulko-oven karmeja pitemmälle. Ja kelien suhteen ei kun uutta hyytävää vihmoamista pukkaa. Onneksi kohta alkaa työt 😉 Hyvien lomakelien jälkeen 😉
Tässä Mummin viesti:
”No voi hyvänen aika! Nyt kyllä pitää jo lähestyä kiitoksilla, sillä olen viettänyt niin hykerryttäviä hetkiä tämän blokisi parissa. Tuo satu on kyllä niin ajankohtainen!
Takavasemmalta seurailen lapsieni touhuja ja parisuhteita, en edes yritä antaa neuvoja.Toki isännän kanssa puidaan rannalla tulilla istuessa huonot ja hyvät asiat. Hyvät on roimasti voitolla!!! Olemme myös käyneet Alin mukana Lemmenjoella!(kiitos vinkistä) Hyviä ilemoja toivoen Mummi Savosta”
TykkääTykkää
Hitokseen Onnitteluja Klaralle😊💐🍾 kiitos taas kerran kirjoitelmasta, sai nauraa. Naurun määrä vähenee jostain syystä iän myötä vaikka luulisi toisinpäin. Ei enää ota asioita ja varsinkaan itseään niin vakavasti. Rentoa lomaa ilmoista huolimatta😊
TykkääTykkää
Kiitos Ulla! Naurun määrä on tosiaan ollut viime aikoina vähemmässä. Mutta odotan sen palaavan kuten äidilläni, joka istuu liian suuressa, akryylilangasta kudotussa lainavillatakissa vanhusosastolla odottamassa jatkokohtaloaan. Kun menen katsomaan häntä, hän siristää silmiään ja sanoo:”Niin kukas se sinä oltikaan…hehheh”, miettii tovin ja sanoo sitten päättäväisesti ”Ulpukka!”. (Nimi muutettu, lapsuuteni lempinimi). Sen jälkeen hän hekottelee, vakavoituu, hekottelee ja vakavoituuja sanoo:”Minä en muista enää mitään. En aina edes omaa nimeänikään!”
Koitetaan pitää ilo yllä, vaikk aina se ei ole kovin yksinkertaista.
Kiitos toivotuksista! Ne piristävät aina, etenkin kun tulevat henkilöltä, jonka ei mistään syystä tarvi teeskennellä mitään suhteessa minuun (huomattavaa kyynisyyttä, mutta säätilan piikkiin laitetaan).
Klara v. eglaH
TykkääTykkää