Sappivaivaa ja päiviä, jolloin ei tapahdu mitään

Pesukoneen ääni rullaa loitompana ja keittiön ikkunasta siivilöityvät auringonsäteet. Ne valaisevat hortensiankukintoa, joka on kahvikupissa keskellä pöytää. Istun jämähtäneenä työpöytäni ääreen, vaikka ulkona on kaunis syyspäivä. Pesukoneen lisäksi on toinenkin seikka rikkomassa rauhaiseloa. Se on nelijalkainen ystäväni, jota koitan opettaa tapahtumattomuuteen. Siis siihen, mikä monelle ihmisellekin on vaikeaa, mutta on kotikoiran perusedellytys: olla vain rauhassa silloin, kun mitään merkittävää ei tapahdu. Alku ei vaikuta lupaavalta, sillä…

Eteisestä kuuluu kovaa rominaa ja ääni, joka syntyy, kun saappaan kokoista raakakumista ankkaa paiskotaan eteisen peilikaapin oveen. Olen coolina, mikä edellyttää kärsivällisyyttä. Koiranpoika palaa näköyhteyden päähän ankka suussaan ja siirtyy reuhtomaan sitä olohuoneessa. Televisio näyttäisi olevan vaaravyöhykkeessä, mutta koitan edelleenkin vetää matalaa profiilia, jottei syntyisi hauskaa kuurupiiloleikkiä, joka kannustaa sitä riehumaan lisää. ”Kun riehuu, saa ämmän liikkeelle!” Jotakin on vuosien varrella näetsen, hyvä lukijani, ihminenkin sentään oppinut eläimistään. Kovan kautta tosin.

@@@

Olen toistamiseen viikonlopun yksinhuoltajana, kun koiran omaishoitaja pitää hyvin ansaittua virkistysvapaataan poikaporukassa (lue: 60+ ukkoköörissä). Päätin, etten lähde metsämökille enkä minnekään ajelemaan, vaan vietän tylsän viikonlopun kotosalla. (Kumiankka työstäjineen siirtyi selkäni taakse. Vaikuttaa, että välillä jyrsitään kirjahyllystä kansion kulmaa. Sitten siirrytään kirjallisuuteen ja poimitaan hyllystä Ernst Hemmingwayn teos ”Kuolema iltapäivällä”. Ei hullumpi kirjallisuusmaku, mutta tuosta toki on nyt seurauksena vettä sumutuspullosta niskaan. Vanhan koirankasvattajan koulutusvinkki vuosien takaa.)

@@@

Pääsin taas potilaankin rooliin, kun iltana muutamana ruohonleikkuun ja rasvassa käristetyn sieni-sipuliatrian jälkeen iski poikkeuksellinen ylävatsakipu. Siinä sitä on tohtorikin ihmeissään ja ähisee Talonmiehelle: ”Nyt tuli joku!” Talonmies askarteli uuden tietokoneensa asennuksen kanssa hartiat lysyssä, joten hiippailin makuuhuoneen puolelle potemaan. Auttaisiko mennä pitkäkseen? Ei auttanut. Entä kyykkyasento, polvirukousasento, seinään nojailu, etukumara? Kun mikään ei auttanut ja kipuintensiteetti eteni sietämättömäksi, palauduin pyytämään Talonmieheltä kuljetusapua ensiapupäivystykseen.

Ensiavussa vastassa oli heti kättelyssä kaksi sisäänheittäjää ja päädyin jonotuslistalle aulaan istumaan. Siinä kolme varttia ensiarvioon pääsyä jonottaessa aprikoin, että jos tämä on sydäninfarkti, niin tässä se vasen kammio pikku hiljaa menee kuolioon penkillä istuessa. Mutta mielen vieressäkään ei käynyt lähteä nyt luukulle naukumaan ja vinkumaan vuoroani aikaistettavaksi. Pitäähän tuon nilkkansa nyrjäyttäneen koululaisen päästä ensin ja tuon flunssaisen tytön ja… Siinä joku häiskä tuntui selän takana kouristavankin, mikä aiheutti osotusaulassa arvatenkin hätäilyä ja häsläämistä. Vaikka kipu oli kova, niin sen verran piti olan yli vilkaista, ettei kouristaja ihan mustikkana ole. Kouristaa kun voi myös sydänpysähdyksen yhteydessä. Oma olotila oli kyllä viittä vaille samassa jamassa.

Yhtä kaikki, tutkimusrumba siitä pikkuhiljaa käynnistyi ja niin oli kuten arvelinkin: sappirakossa kiviä ja sappikohtaus kyseessä. Lähete operaatioon ”Leikataan kun ehditään”- aikataululla. Jonotusaika näissä tapauksissa on puolisen vuotta, kun kerran mitään hätää tai syöpää ei (onneksi!) ole. Ei haittaa, mikäs kiire mulla, enkä saikkuakaan joutaisi nyt pitämään. Kohtaus kyllä iskee uudelleen, jollei pidä ruokailun suhteen varaansa ja pidänhän minä: niin vähän rasvaa kuin mahdollista. Eipä haittaa, kun samassa istunnossa havaittiin maksani rasvoittuneeksi, mitä en kyllä ihmettele yhtään. Olen se joka neljäs suomalainen, jolla on ylimäärin rasvaa maksassaan. Täytyy rasvaa nassuttaessa muistaa myös hiilarit, sillä ylimääräisen hiilihydraatin elimistö muuttaa rasvaksi, jonka se pakkaa pahan päivän varalle maksaan. Pahaa päivää meillä vain ei tule, kuten luolamiesaikoina, johon systeemiin ihmisen elimistö on alunperin rakennettu. Joten ei tässä pelkällä rasvattomalla pysty maksaa korjailemaan. Rasvamaksasta saisi puhua enemmänkin, sillä ruokavaliolla aiheutettu rasvoittuminen on hyvinvointivaltioissa maksan pahin vihollinen. Mutta tämä ei meitä hirveästi innosta, kun herkkuja rakastetaan. Ei näytä runsas liikuntakaan auttavan, mutta tilanne olisi tietysti merkittävästi huonompi ilman sitä.

@@@

Koiranpoika on siirtynyt omaan häkkiinsä nukkumaan. Taidan sen sieltä nyt häätää ylös, kun keli sen kun paranee ja ulos on päästävä.

Toivotan lukijalleni oikein hyvää sapattia!

Klara v d Cholelithiasis