Keskiviikkopäivän rauhaa lukijalleni.
Ulkona on kaunis syyspäivä, ilma lämmin ja hapekas, mutta tässä sitä istutaan koneella ja katsellaan takapihan kellastuvaa koivua: kaunis! Mieli tekisi ulos pyöräilemään, kun aamupäivän olen ahertanut kirjallisten töiden äärellä. (Tämä piipahdus kurkistamaan piuhoja pitkin lukijani luukusta on aina mieluisa virkiste.)
Takaraivon toisessa lohkossa raksuttaa Wanha Emäntä, jota pitäisi käydä katsomassa. Istua retkottaa asuntonsa kuluneessa nojatuolissa ja odottaa kuolemaa. ”Voi kun pääsisi jo pois! Ei tämä enää ole ihmisen elämää. Kukas se sinä olet, oletko NN (tyttäreni nimi)? Ei kun tulepas lähemmäksi…sinähän olet XX (lapsuuden lempinimeni). Kato nyt millainen musta on tullu! Kato nyt! En muista enää mitään!”
Mummo odottaa, että toisin hänelle Pohjanmaan Pastilleja. Tämmöinen circulus vitiosus tässä siis pyörii ympärillä. Olen kuin maatuska-nuken kappale: yksi kuori puristaa yläpuolella ja toinen alapuolella. Kuorten välissä tässä siis ollaan, kuten monet kaltaiseni keski-ikäiset. Ja minä kun vain mielisin pyöräilemään.
Loppuviikosta odottaa leikkaussali ja pääsen eroon sappirakostani kaikkine kivikokoelmineen. Piti vähän tutkailla kirjallisuutta ihan vain prosessien osalta ja jututtaa muutamaa sen alan ammattilaista. Eiköhän tästä selvitä hengissä. Eniten askarruttaa kuinka pystyy olemaan syömättä koko helkkarin päivän 😀 Ettei kovin suuria ole meikäläisen terveysmurheet, kun merkittävästi isompiakin on nähty.
@@@
Metsiin kun pääsee kuljeksimaan, niin siellä syntyy miljoonittain Suuria Ajatuksia, jotka katoavat arkielämän vilskeessä. Poluilla jotostellessa onkin käynyt mielessä, että alkaisi nauhoittaa ajatuksiaan, jotta tavallinenkin kansa pääsisi niiden loistokkuudesta osalliseksi 😀 (sarkasmia). Totta puhuen sitä itsekin aivan ällistyy millaisia uusia asiayhteyksiä ja oivalluksia metsän humina kehii tämmöisistä jo hieman naavaisista aivoista esiin. En nyt tosin pysty palauttamaan niistä mieleeni ainuttakaan, heh.
@@@
Olen kamppaillut tällekin päivälle työasioiden toteuttamiseksi useammankin tietokoneohjelman ja softan kanssa, vaikka päätyöni ja koulutukseni ei millään muotoa niihin liity. Työssäni joudun kuitenkin jatkuvasti hyppäämään uusiin sovelluksiin – jollei muuta niin siksi, että vanhaan sovellukseen on tehty nk. Häränpylly-päivitys. Ollaan joskus kollegion kanssa laskettu, että kun monet meistä tekevät myös tutkimustyötä, niin kaikkinensa pyöritellään ainakin kolmeakymmentä (sic!) sovellusta mukaan lukien esim. kaikenlaiset anomukset ja matkalaskut, mahdolliset sairauslomailmoitukset, sähköinen palkanmaksu, erilaiset tilasto-ohjelmat ja grafiikan teko-ohjelmat.
Lisäksi näpeissä pyörii sairaalapuolen koko repertuaari alkaen sanelukoneohjelmasta ja kuvantallennuksista kohti sairauskertomusjärjestelmää, joita niitäkin on eri terveydenhuollon toimipisteissä ja sairaaloissa useampia. Samasta sairauskertomusjärjestelmästä on voitu tehdä nk. paikallissovelluksia, jossa joku täppä ehdottomasti pitää laittaa johonkin kohtaan siinä missä jossakin toisessa sairaalassa sitä ei missään tapauksessa saa siihen laittaa. Kyse on siitä, mitä jonkun muun ammattiryhmän edustajat (esim. sihteerit eri tasoilla, hoitajat, it-osasto jne.) ovat halunneet, jotta heidän työnsä olisi sujuvampaa. 😦
Useinkaan lääkärit eivät ole olleet paikalla huolehtimassa omista eduistaan, kun näitä ”täppä sinne, toinen tänne”-päätöksiä on tehty. Missä lääkärit ovat olleet? He ovat olleet tekemässä sellaista terveydenhuollon toimipisteen kannalta sinänsä nykyään täysin toissijaista hommaa kuin potilaiden hoito. Se puolestaan häiritsee yhä enemmän toimipisteen varsinaista työtä eli tietokoneen hoitoa, jotta mm. kuntalaskutus toteutuisi. Kun sitten näen sairaalan jonkun hallintokunnan poliittisin perustein valitun jästiporukan kokoustauoilla kallistelevan pikkusormi ojollaan kahvikupposta kera kermakakkusten, niin näen punaista. Kunpa joku tulisi edes päiväksi seuraamaan, minkä verran lääkärin ja hoitajan työaikaa kuluu ”täppä sinne, toinen tänne”-hommiin, niin näkisivät, minne tehot koneistosta katoavat. – Mutta tämän rätinän lukija on meikäläisen sanasorvaamolta kuullut kantautuvan jo satoja kertoja. Kiitos ymmärryksestäsi!-
Juukeli vieköön, nyt täytyy lähteä pyöräilemään ja palata sitten illaksi työpöytänsä ääreen. Puolilta öin pitää lakata syömästä, huhuh miten vaikeaa :D, ja nousta kukonlaulun aikaan siirtyäkseen kohti veitsenterää. Ja poks vaan, niin putket on työnnetty vatsaontelooni ja voidaan vetäistä polttoleikkuri käytiin.
Toivon lukijalle terveitä päiviä ja iloa loppuviikoksi,
Klara von den Kalistimenheiluttaja
Klara Saken kirjoittaa 
Hejsan Klara! Aika aikaa kutakin, toivottavasti taas pian viilletät pyörän selässä! Ehdottaisin tuohon atk-pulmaan vastalääkkeeksi eu-projektia. Sen nimi voisi olla vaikka Terveydenhuollon vaativien asiantuntijatehtävien suorittajien ajankäytön uudelleen kohdistaminen asiantuntijatehtävien suorittamisen mahdollistamiseksi työehtojen allokoimassa aikaikkunassa. Eihän tänä aikana mitään asiaa voi hoitaa kuntoon ilman kunnon projektia, suunnittelupalavereja, kick offia, raportoinnin suunnittelupalaveria, raportointia, raportoinnin arviointia, ja raportoinnin arvioinnin raportointia, loppuretriittiä unohtamatta…Tsemiä siihen omaistehtävään myös, Anoppini kanssa tuota on koettu, kun ei tunne omaa lastaan lopulta eikä enää yritetty edes asiasta muistuttaa. Mutta olivat ne tärkeitä käyntejä näin jälkeenpäin ajatellen ainakin itselle, vaikkei niistä hänelle muistijälkeä jäänyt.
Paranemisen toivotuksin lea
TykkääTykkää
Kiitos Lea!
Loistava idea kerrassaan tuo Terveydenhuollon vaativien asiantuntijatehtävien suorittajien ajankäytön uudelleen kohdistaminen asiantuntijatehtävien suorittamisen mahdollistamiseksi työehtojen allokoimassa aikaikkunassa. Lisäisin tuohon vielä alaotsakkeeksi Asiakaspintojen integroiminen asiakkuuden prosessiohjauksen virrassa suoritettavien LEAN-auditointien vakioinnin näkökulmasta synkronoituna it-toimintojen ja digitalisaation edellytyksiin. Tässä oltaisi jo melko lähellä nk. core-ainesosia, joissa toki asiakas ja asiakkuus keskeisenä lähtökohtana implisiittisesti ja eksplisiittisesti.
BTW: ollessani jonkinlaisena räyhähenkiosaston edustajana erään sairaalan uuden rakennuksen suunnitteluryhmässä kutsuttuna kuultavaksi, niin jouduin siellä melkoiseen debattiin eli intokseen sairaalaprojektissa (ainakin minun mielestäni hänen omissa silmissään) varsinaisena BOSSina heiluneen -mun pittää oikein miettiä mikä se ammattinimike oli…- prosessimuotoilijan kanssa. Hän ei-voi-ym-mär-tää mikä lääkäreillä on vikana kun eivät sulata potilas-nimikkeen muuttamista asiakkaaksi. Hyypiö veti siihen kaikenmaailman sosiologis-hermeneuttista soopaa, jolla yritti pönkittää näkökulmaansa. Mutta minä siihen, että ouk-ki doukki, mikäs siinä, mutta sitten marketin kassalla ostoksiaan maksava henkilö on vastavuoroisesti. nimeltään POTILAS. Kass, kun asiakas tulee kauppaan eli myymälään eli vaikka korjaamoille ja haluaa ostaa jotakin: tavaran, palvelun, työn… Mutta sairaalaan potilas ei tule ostamaan hyllyltä yhtä sappirakon poistoa, yhtä synnytystä tai yhtä sydänrytminsiirtoa tahi 1 kpl syöpähoitoja kiitos. Jos näin olisi, niin käteen lyötäisi lasku, joka vaikkapa elinsiirrossa on 100 000 euroa, että maksuaikaa ensi helmikuuhun, kiitos ja näkemiin. Tai sappirakonpoisto, mitähän se maksaisi…arvioin että kokonaisuudessaan kaikkine työvoima- ja muine kuluineen 15 000 €. Silloin on asiakkuudesta kyse. Mutta asiakas ei mene Sokos-markettiin, kerää tavaroita kärryyn ja mene kassalle, että Suomen valtio nämä maksaa, minä annan 2€ tästä kärrynlainasta. Sou simple is thät. Me lääkärikunnassa ei yhtään käsitetä, mistä tämä asiakas-hype tuli ja minne se on menossa ja ennenkaikkea MIKSI semmoista on ryhdytty miettimään. Ihan kuin ei olisi niiden seinien sisällä paljon tähdellisempiäkin asioita mietittävänä kuten esimerkiksi kuinka ja mitkä sepelsuonet Herra tai Rouva Möttöseltä kannattaa ruuvata auki ja kenet laitetaan kohdunpoistoon. On sitä jo siinäkin. Nämä asiakkuuksia päässään pyörittelevät ei ole sorvin äären porukkaa, vaan niitä helmikanoja ja kravattikauloja, joiden mekot ei sotkeudu ihmiseritteisiin. Niillä on aikaa vatkata tämmöstä ja huonossa lykyssä vääntää siitä peedeeäffää päivät pitkät. Käärisivät hihansa ja tulisivat käytännön hommiin torneistaan. – No, laajeni vähän digitalisoidusta allokoinnista, mutta menköön. Tämän takana seison. 😀
Klara
TykkääTykkää