Aurinkoa ja pilvisyyttä – elämän koko kirjoa

Pulskat amerikanpojat roiskuttavat vettä uima-altaalla ja keuhkoavat kovaan ääneen, kuten täällä on tapana. Ääntä riittää kaikista torvista, sekä sähköisistä että Luojan luomista. Mutta ovatpa nämä Trumplandian veikkoset kumminkin varsin hauskaa ja lupsakkaa väkeä. Kun täällä nainen tulee bling-bling-huge-korkkareissa aamupalalle, ei kukaan ole moksiskaan. Kaikki käy, kaikki käy! Ja se tekee tämän maan niin perin helpoksi turistille. Muista ihmisryhmistä en tiedä.

Istun varjon alla pyöreän puutarhapöydän ääressä tekemässä muutamia kirjallisia töitä. En pääse kaikista hommistani eroon lomallakaan, mutta sillä nyt vain on mentävä. Virhe ei ole pelkästään työnantajassani -tai oikeastaan työantajissani (mon.), vaan myös itsessäni. Teen töitäni tietyiltä osin niin kuin itse haluan ja silloin kuin itse haluan. Eikö se ole aika luxustakin näin orjapiiskuriaikoina?

@@@

Aamiaiskorkkarit. (Pakkohan ne oli pyydystää kuvaan…)

Amerikkalaiset ovat nousseet altaasta. Vedenpinta ehkä nousi puolisen metriä heidän poistuttuaan 😀 Nämä on isoa kansaa, kaikin puolin. Ja Trumpille on kannatusta, se on golfkenttähaastatteluissa tullut selväksi. Minähän olen kova kyselemään.

Trumpin suhteen on kahtalaista kantaa noilla tukijoillakin, siltä vaikuttaa. Oikeastaan jokainen on maininnut hänen oudon persoonansa ja yksi kannattaja sanoi, että ei pidä Trumpin persoonasta mutta kyllä se guy on saanut aikaan sen mitä on luvannut: 60 000 ihmiselle töitäkin. (Muuri taitaa vielä olla rakentamatta thou.) Eihän näihin voi vastaankaan väittää, kun median varassahan menkin ollaan. Ja amerikkalaiset: aamiaishuoneessa on 13 (kolmetoista) isoa tv-skriiniä. Niissä on eri kanavia, jotta voi katella sinne ja tänne ja hyppiä aiheesta toiseen, jos setti ei innosta.

@@@

Aurinko porottaa ja samalla on kova tuuli: myrkkyä valkonaaman nahkalle. Siirrynkin tästä ilmastoiutihin sisätiloihin voitelemaan naamaani viiskymppisellä kertoimella ja siitä sitten myöhäiselle lounaalle lähikuppilaan. Hotellin keittiö osoittautui heikohkoksi, mutta eipä täällä muutoinkaan nyt ruoka niin erityistä ole lukuunottamatta merkittävää ravitsevuutta ;D Rasvaa, sokeria, mössöruokaa, grillivarrasta, ribsejä, ranuja… kaikkea terveellistä. Eipä ihme, että ainut mitä aasialaiselle naiselle aamupalapöydästä näytti maistuvan oli iso lautasellinen melonia ja kantaluuppia. Siinä kaikki mitä söi. Bon appetit vaan.

Lähetän aurinkoa ja tuulta,

Klara.

Ps. Suru tuli siitä, että sain ilkeän watsapp-viestin ikivanhalta ystävältä, jonka luonne on mielestäni muuttunut viime vuosina eläköitymisiän myötä (ei ole lääkäri). Hänellä on jotenkin nyt hankalasti elämä, mutta on sellainen kulissi-ihminen, joka ei osaa, halua tai tohdi kertoa kivestä kengässään. Hänelle on tärkeintä, että asiat näyttävät ulospäin hyvältä ja menevältä. Tiedän siippansa hankalaksi luonteeksi jo nuoruusvuosilta, eikä nyt takuulla kehonkuvaansa kovin muuttaneen sairastelun myötä ole yhtään helpommaksi ihmiseksi muuttunut. Harmittelen mieleni pahoittumista, sillä alunperin vanha ystävä on ollut tärkeä ja läheinen, rakas ihminen. Nyt on tullut soraa rattaisiin. Tämmöistä kai se elämä kumminkin on.

Jätä kommentti