Huh hellettä, sanoi jänis.
Istun taas puulin äärellä kirjaamassa helteen höyryttämiä ajatuksiani digipaperille. Neljä jenkkinuorta kisailee altaalla – itse asiassa puhuvat sekä espanjaa että jenkkienglantia vuoron perään. Poika räpsii vettä tyttöjen päälle ja tekee leikkisiä uhkailueleitä. Tytöt kiljahtelevat ja pyrkivät pakoon: nainen on nainen aina vaan. Samaan ajatukseen tulin eilen golfkentällä. Kun miehillä ja joillakin hälläväliä-tyyppisillä naisillakin (kuten allekirjoittaneella) oli auringon kovassa porotuksessa lippalakki päässään, niin muilla naisilla oli aurinkolippa, jonka päälle olivat nostaneet hiuspehkonsa. Oum-mai! Jumalaton helle, mutta päälaki auringolle alttiina, koska #kampaus. Naisellinen turhamaisuus ei lakkaa meikäläistä ihmetyttämästä – kuten tarkkasilmäisempi lukija saattoi edellisen postauksen aamupalapöytäkorkkareistakin päätellä. En-voi-ymmärtää, en kerta kaikkiaan. Itselläkin on tytär, mutta ei se nyt mikään kananmunakuoriaivo ole sentään hänkään.
…ja ou dear, unohdin taas sen vanhan Marttapalstahokeman, jossa mainitaan kaikkien kukkien kukkiminen. Ja joka on ihan bull shittiä, sillä kukkii ne rikkaruohotkin. Että pois vaan!
@@@
Kuten lukija huomaa, alkaa helle saada yliotteen. Asiaa ei helpota sivujuonteena käytävä watsapp-viestei koskien wanaemaa kotomaassa. Muorihan on palvelutalossa, mutta eilen sairastunut flunssaan ja hätäiseksi jo tietämäni yksikön lähihoitaja viestittää: mummo pitää viedä päivystykseen! Ja meikäläinen lääkärinä kysyy itseltään: miksi hitossa pitäisi?! Ei flunssan takia tarvitse päivystykseen mennä. Sehän on kuin corona-virus, että menet sinne nyt heikkovoimaisten keskelle yskimään ja aivastelemaan ja jonottamaan asiaa, johon ei kerrassaan mitään ole hoidoksi kumminkaan. Muuta kuin lepoa – lähihoitajan hellässä huomassa. Että ottaa nyt vaan lusikan kauniiseen käteen ja hoitaa mummon flunssaa, kun mummolla ei muutakaan kotia nyt ole, jossa tautiaan potea.
Tiedoksi lukijalle, että mainitsemani tytär on perheineen kaukana reissussa ja allekirjoittaneen kaksi muuta sisarusta estyneet osallistumasta. Toinen pitkän välimatkan vuoksi, toinen vastuunpakoilun vuoksi. Täältä ei palvelutaloon (yksityinen yritys) voine soittaakaan, sillä puhelun vastaanottomaksu on liki 2€ ja luulen, että yrityksessä on puhelunesto tälläisten varalle.
Tarinan opetus: omaisella on paikkakunnalla pysymisvelvoite kuten vangilla kunnes mummo on saatu hautaan. Muutenhan ei ole muorin kuskaajia yhteiskunnalla tarjota. Edellisellä kerralla, kun kotisairaanhoito soitti (äiti asui silloin vielä ksh:n turvin kotonaan) kuljetustarpeesta, minulla oli juuri nukutettu potilas edessäni. Arvatkaapa jätinkö potilaani? En. Arvatkaapa toimittuiko mummo päivystykseen? Kyllä. Arvatkaapa pistettiinkö sieltä taksilla yksin kotiin ilman mitään ongelmaa? Kyllä. Arvatkaapa olenko miettinyt, että pitääkö minun jäädä töistä pois äidin hoidon takia? Kyllä. Onkohan siinä yhteiskunnan kannalta järkeä, että omainen jää töistä pois huolehtiakseen äitinsä asioista? Ei. Mutta säästyy hoitopaikkojen perustamistarve.
… ja kun terveyskeskuslääkärikollega minulle joskus moralisoi, että kyllä se vanhuksen huolehtiminen omaisille kuuluu, niin itse Lusifeerus istahti olkapäälleni ja kuiskasi: ”Odotapa vain, kun sinun vanhuksesi ajautuvat hoivan tarpeeseen 300 km:n päässä asuinpaikastasi. Katsotaanpa sitten kuinka lähdet yön selkään ajamaan viedäksesi mummon tahi papan 300 km päähän päivystykseen.” Vain suuri ihminen sisälläni esti pukemasta tätä sanoiksi asti. 😉
@@@
Siirrän lukijani ja itseni hieman leppoisampiin tunnelmiin ja raportoin eilisen atriamme. Se nautittiin nigaragualaisessa etnisessä ravintolassa. Siihen kuului riisi-mustapapu-lisuke ja grillattua kanaa kolmen erillisessä kupposessa tuodun kastikkeen kera. Atriassa oli friteerattua banaania ja päälle nakeltiin banaanilastuja. Atrian tarjoili tyttö, joka takuulla oli niitä, joita Trumpin hallinto on aktivoitunut palkkaamaan valtion rahoituksella (lähde: eilinen pelikaveri). Nimittäin maassa on nyt panostettu työttömien ja syrjäytyneiden palkkaamiseen. Saavat 8 dollaria tunnilta, jonka siis valtio maksaa. Yrittäjät ottavat näitä ihmisiä siivoamaan, helppoihin tarjoitutöihin ja pikkuhommiin. Tällä keinoin on palkattu 60 000 työtöntä (lähde: muutaman päivän takainen pelikaveripariskunta). Näistä toimista Trumpia täällä kiitellään.
@@@
Lopuksi lukijalle raportti pienestä tilastosta. Koehenkilöt: silmieni edessä olevat henkilöt. Miehiä: 6, naisia 7. Ikä keskimäärin: 30 v, jakauma 15v-70v. Ylipainoisia: 5, lievästi ylipainoisia 2, loput normaalipainoisia. Itsensä auringossa polttaneita: 1 kpl. Näkökentässä olevai oluttölkkejä: 3 kpl. Kännykän näpyttelijöitä: 3 kpl (yllättävän vähän!). Parvekkeella näkyviä Talonmiehiä: 0 kpl.
Minnekähän se jäi?
Läkähdyttävin terveisin Klara vdS.
Klara Saken kirjoittaa 