Oi että mä virkistyn, kun mä katson tuota kuvaa. Se on otettu joku päivä sitten. Tuossa oli jänöt hypelleet ristiin rastiin ja auringonkilo lämmitti selkää. Pysähdyin haistelemaan raitista metsäilmaa ja kuuntelemaan. Tiaisten ääniä kuului. Pyyt tuossa kohdilla paljon viheltelee, mutta nyt olivat omisssa puuhissaan. Teerenpeliäkin tuolla alueella pidetään ja keväisin kuuluu kova pulputus, kun heiloja jaetaan itse kullekin ja tyhmimmät jää ilmankin. Lähellä on myös järvi, jossa on kirkas vesi, ihania pyöreitä kiviä ja järvisimpukoita. Melon siinä toisinaan.
@@@
Kiitos lukijalle, kun on siellä. Huomasin kartasta, että Indonesiassakin ollaan kotona. Miten mä en ole älynnyt sinne Indonesian blogiin mennä katsomaan mitä kuuluu. Yritän muistaa blogin nimen ja ellen muista, niin voiko varoiksi indonesialaiset laittaa linkin nimen tähän kommenttina? En ole aikoihin käynyt gmailissakaan, jos joku sinne on jotakin laittanut. Sinnekin voi indonesialaiset blogin nimen laittaa, käyn kurkkaamassa. Mutta tässä tulisi samalla muillekin linkki blogiin. Jätän gamelanit soittamaan indonesialaisille virtaa kintaaseen.
Gamelania kuulee täältä: https://www.youtube.com/watch?v=c1AiCTJ9t8g
Tuo on kyllä erikoista musiikkia! Samalla kuin kakofoniaa, epävireistä länsimaisen korvaan ja outoa kilutusta, rytmikin välillä hidastuu nopeutuakseen sitten uudelleen. 😀 Meikäläiset Säkkijärven polkkalaiset ja teinminäpillinpajupuulaiset ollaan -saa sanoa, että- suoranuottisempia. Töttöröö! (Mitä! Nuoteistako nuo gamelanilaiset soittaakin. No menköön nyt.)
@@@
Mietittiin Talonmiehen kanssa minne lähdettäisi. Että josko piristettäisi tätä …mikä tämä nyt olikaan poikkeuslakien alainen aika. (Gamelan kolisee kurkku suorana ja akkuna on apposellaan, joten naapurit ehkä tuumii, jotta poikkeustila alkaa ottaa tässä osoitteessa lujille.)
Niin, me mietittiin, että jos muutettaisi aina pariksi päiväksi johonkin. Aloitettaisi muuttamalla vaatekomeroon (Playa de Los Comeros). Jos sieltä raivaa vähän hyllyä vähemmäksi ja siirtää pientä vetolaatikostoa, niin kyllä siihen kaksi petiä mahtuu. Talonmies sanoi, että hän voi keitellä Trangialla ruoat, kun se kuulemma retkottaa sopivasti päivästä toiseen siinä hyllyä täyttämässä niin kuin mun muutkin retkikamppeet. Niitähän voi tässä käyttää yöpymiseen. Teltta ei kyllä mahdu vaatekomeroon, mutta tarpin saa ainakin yöksi levitettyä makuuksien päälle. Jos kaasu loppuu, voidaan jatkaa risukeittimellä. On mulla kompassikin siinä retkiromulaatikossa siltä varalta, että pimeässä eksytään.
Vaatekomerosta voitaisi viimeistään pääsiäiseksi muuttaa keittiön (Santa Kitshen) puolelle. Olisi jääkaappikin lähempänä.
Tämmöisiä me täällä mietitään. Yritetään ottaa huumorilla, vaikka kyllä tietysti huoli painaa takaraivon sisäosia. Omalla kohdalla mietin jälkeläistä, joka edelleen on tietyissä tehtävissä kaukana ulkomailla. Näyttää kyllä reagoivan lähettämiini tyhmiin watsapp-viesteihin ihan virkeästi. Wanharouva eli äiree on takalukittuna palvelutaloon. Ei osaa enää vastata puhelimeen, eikä sinne kovin taajaan kehtaa hoitajille soitella terveisten lähettämiseksi. Eipä niissä oikein paljon itua olekaan, kun muistia mummolla on niin kovin huonosti enää.
Lopuksi sanon, että täällä missä asutaan rysähtää tuo kirottu k…na kunnolla niskaan arvioni mukaan viikon parin sisällä. Pelkokerroin on kova, että joutuu taas eturemmiin päivystämään, jos nuoremmat kaatuu tautivuoteelle tai uupuu. Voi sanonko mikä. En sano. Sen sijaan toivotan lukijalleni sielunrauhaa ja laitan lohtukuvan.
Terveisin Klaara
Tunteehan lukija sieraimissaan tuon kostean suoilman tuoksun ja raikkauden!
Klara Saken kirjoittaa 
Huhuu Helga, Indonesia täällä, selamat pagi, aba kabar? Ja minä kun luulin, että blogillani on edes yksi lukija!!! Hati, hati siellä pohjolassa, insallah menköön kaikki mahdollisimman nätisti, ettei tulee rumaa jälkeä tästä koronatouhusta siellä. Täällä voi tulla rumaa jälkeä, mutta alhamdulillah vielä kaikki suhteellisen hyvin. Blogi on tämä paratiisinvangit.blogspot.com.
TykkääTykkää
Selamat datang! Kiitos Paratiisin vangeille! Olen käynyt blogissa tutkailemassa, mutta nyt on viime aikoina räsähtänyt niin pahasti niskaan, että kaikki konseptit on sekaisin ja muistilevyt nollautuneet joka suuntaan. (Tänään yritin ankarasti miettiä, mikä se salmonellan kanssa toinen tavallinen turistiripulin aiheuttaja on, mutta mieleen ei tule kuin kolera, eikä se ole se.) – Voi hitokseen, minkä lykkäsi meille! Olen varma ja tiedänkin, että ajanoloon taudin saan. Joudun sen verran kuljeksimaan sairastupien ja joukkosidontapaikkojen seuduissa, vaikka yritän välttää joutumasta niille huudeille. Koronan takiako? Ei. Vaan siksi, ettei enää yhtään nappaa muu kuin rauhallinen vastaanoton pito, johon onneksi on mahdollisuuksia. – Vointeja paratiisiin! Ja mikäli linjoilla on muita lukijoita, niin käykää ihmiset piipahtamassa Indonesian ilmatilassa eli paratiisinvangit.blogspot.com. Hati-hati Indonesiaan! Eikös tuo lukenut esim. jos oli tietyö ja joutui kiertämään ajoradan kautta, ettei kukaan aja motosikalilla päälle? Selamat tidur! K
TykkääTykkää
Selamat siang! Tohtori ehkä tarkoittaa kampyloa, kokemusta on. Juuri ennen tätä koronakaranteenia vietin kuukauden sen kourissa. Paikallinen lääkärirouva määräsi antibiootit ja totesi lohduttaen, ettei ole typhoid. Nyökkäilin ihan kuin olisin jotain ymmärtänyt, Pitele sinä vastaanottoja, anna nuorempien huitoa tuolla sotatantereella. Tarvitsevat ne kroonikot ja äkkisairaat ja luulosairaatkin hoitoa näinä aikoina. Ettei siellä rintamalla sitten tule seuraavaa takapakkia. Sekin on kriiseissä tarpeen, että joku istuu paikallaan, ja purkaa jonoa niin kauan kuin se on mahdollista, ja pitää naamansa peruslukemilla, niin kauan kuin se on mahdollista. Paratiisinvankien postilaatikkoon oli tullut lyhyt viesti, ei muuta. Olen ilmeisesti jäänyt paljosta paitsi. Selamat datang kembali!
TykkääTykkää
Toinen yritys. Linjoille pääsin, mutta kommentin lähetys ei onnistuntut, väittivät että salasana oli väärä. No, nyt ilmeisesti sain vaihdettua heille kelpaavan.
Kivaa päästä mukaan, olin jo tuudittautunut hylätyksi tulleen kohtaloon. Nyt muuten on lopetettava jo tältä erää kun flamencon opettajani (!!??) kopistelee Sevillanaksen tahteihin.etänä tietysti.
TykkääTykkää
Tämähän on pitkälle terapiaa ja moni, jonka perässä olen kulkenut Marttalasta saakka, on sen kyllä oivaltanut – ja silti jaksaa vuosien ajan ruudun takana kurkistella: olen kiitollinen! Tulppaanimaastakin on jatinoitani seurattu….hetkinen…tyttären ylioppilaskeväästä eli se oli – herttanen sentään: keväällä 2000 ja siitä on KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA! Uskomatonta, kuinka aika kulkee! Eikä me olla edes vielä tavattukaan 😀 Mutta parempi niin, sillä ryönäinen, matalassa köyryssä laahustava kauppalopo-tyyppinen aut fittini ei vakuuttaisi ketään 😉 – Kiitos teille ruuduntakaiset ystävät näistä vuosista ja vaikka vähän vähemmistäkin vuosista.
TykkääTykkää