Tulppaaneja, ruusuja ja venyneitä verryttelyhousuja

Näytetään olevan kotona sekä Indonesiassa että Tulppaanimaassa. Hauskaa! Tervetuloa Tulppaanimaa myös linjoille!

Kerrottakoon, että Tulppaanimaan asukki on ollut samassa kinkeripiirissä kanssani laskujeni mukaan – käsittämätöntä, mutta totta – kaksikymmentä vuotta! Eikä me olla koskaan tavattu! On tämä kyllä mainio vempele tämä tietokone, en muuta sano. Aika ajoin, etekin koneiden alkuaikoina motkotettiin kuinka nämä on viheliäisiä. Nytpä se tässäkin kaaoksessa kumminkin nähdään mikä hyöty tietokoneesta on. Huomisaamuna on etäseminaari, jossa olen yhtenä puhujana. Ei tarvi Chanelin kävelypukuun survoutua, eikä LaPoissonin (tmv) korkkareilla kipottaa menemään. Sen kun istuu venähtäneissä versoissa koneensa äärellä villasukat jalassa ja keskittyy olennaiseen eli asiaan. Ja niin tekevät muutkin ruutujensa äärellä.

@@@

Siitä tulikin mieleeni, että katselin tänään tapani mukaan Ruotsin viranomaisten tiedotustilaisuutta. Seuraan Ruotsin tilannetta henkeä pidätellen: mitä ne meinaa!? Nyt huomio kyllä suuntautui myös socialstyrelsenin naisen käsittämättömiin henkkamaukka-kolleke-housuasuun. Ei tulisi Suomessa viranomaisella kyseeseenkään lompsia tv-kameroiden ääreen semmoisissa housuissa!

No, koko sveduporukka oli kyllä jotenkin poissa tolaltaan ja valtionepidemiologi laittanut tilalle varamiehensä. Statsminister Löfven omassa puheessaan taisteli urheasti, keräsi efforttia ja hengennostatusta ja sai lopulta ponnekkaasti sanottua Kovat Sanat ja ryhdikkään, mutta erittäin shokeeraavan ja mullistavan päätöksen. Nimittäin: vanhusten huushollin osalta ei pelata enää suosituksilla, vaan nyt käsketään, että mummolaan ei mennä! Siinä sitä on ruotsalaisille nielemistä, kun diskuteeraamisesta on siirrytty käskemiseen. Me humppakansalaiset ja finnjävelit ollaan käskemiseen totuttu. Me ollaan hallintoalamaisia ja pysytään kiltisti mummun kaappikellon ja gobeliinin ääreltä kauempana. Meitä on käsketty vähän pahemmissakin tilanteissa. ”Eikö sana kuulu!” meille on sanottu jo vaippaikäisestä. (Sain joskus remmiäkin, muistan hyvin. Onko rikos vanhentunut vai haetaanko mummonhorisko karanteenin väistyttyä hovioikeuteen vastaamaan teoistaan, niin vielä!)

Ärligt sagt, så jag gillar svenskar o. önskar dem styrka till o. allt gott. Jag har ju vänner där. Samma på finska, että ruotsalaiset on meikäläisen suosikkeja ja kavereitakin. Kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että säilyvät ruotsalaisessa ihmiskokeessa* terveinä tai ainakin joltisestikin voimissaan. *maailman lehdistössä käytetään tätä ilmaisua, en keksinyt itse.

@@@

Illan päälle testasin ZOOM-etäyhteyttä koputtelemalla lapsenlapsen ruudun takana. Pienokainen oli eilen pamauttanut leukaansa kolmen tikin haavan ja oli ruudun toisella puolella lappu leuassa. Jaoin hänelle etäyhteydellä työpöytäni ja latailin siihen Dropbox-pilvipalvelusta (ikivanha luottokaveri, josta en luovu) lataamani videon. Siinä hän hytkytteli ”These are the sounds that the animals make”– laulun rytmeissä alta vuosikkaana. ❤

Voi tuota mussukkaa! Kyllä olemme hänestä kiitollisia joka ainut päivä! Jos ja kun lukijallanikin ehkä on lapsenlapsia, niin onni sielläkin päin ylimpänä heiluu.

@@@

Tässä on ollut etätyöpäiviä ja ne jatkuvatkin huomisen jälkeen. Huomisiltana käyn kuitenkin treffaamassa muutaman potilaan. Haluavat tulla meikäläistä tapaamaan kaikesta huolimatta. Illan päälle tässä jo mietin, soittelisinko ja kyselisin, mikä vaivaa ja voisiko tapaamisaikaa sopia kesemmälle. Päädyin sitten kuitenkin siihen, että menen paikan päälle. Olen varautunut, että osa peruu aikansa tai ei tulekaan. Eipä se haittaa. Ymmärrän kyllä tilanteen.

@@@

Lisään aiemmin aloittamaani Korona-ajan Virkistyslistaan sen, että meikäläiselle ulkoilu ja pyöräily on ihan must, että järki ei lähde. Sen vuoksi rukoilen hallitusta, etteivät etene ulkonaliikkumiskieltoon. Onneksi on tuo koiranroikale kumminkin alibina.

Jos joku lukijani haluaa kuulla ajatuksiani tuosta kirotusta viruksesta, niin voin tehdä siitä päivityksen. Itsellä on eilisen jälkeen ollut sellainen olo, että koitetaan Talonmiehen kanssa nyt vaan mennä päivä kerrallaan ja yrittää edes hetkeksi unohtaa tämä ikävä juttu. Hetkeksi sen unohdinkin, kun pesin saunan ja laittelin pyykkejä kuivamaan. Ikkunat pitäisi vielä pestä. Siinäpä oivallinen taukojumppa etätyönapsuttelun välissä.

Voimia lukijalle toivoo Klara