Valtameren aaltoja ja hyvää terveyttä

”Istun ullakolla aivan yksinäin. Ja palaan muistoissani kauas taaksepäin…” Oliko joku tuommoinen laulu Fredillä aikanaan? Tässä tapauksessa könötän makuupussissa ulkoterassilla, jossa käy melkoinen huju. Veikkaan tuulennopeudeksi sellaiset 10 m/sek, puuskissa enemmän.

Kattelin illalla unta saadakseni (;D) juutuupista videoita, joissa laivat oli valtamerillä mielettömissä aallokoissa. Sitten oli semmoinenkin tapaus, jossa purjeveneilijät taistelivat henkensä edestä myrskyssä, kun aallokko painoi veneen massiivista kallioseinämää vasten. Toinen pätkä oli niin ikään purjehtijaporukastas, joka lensi veneineen kuin leppäkeihäs päin isoa, korkeilla pylväillä seisovaa laituria, räiskis. Ja porukat kiisi kannelta kuin roskat pitkin rantakivikkoa. Nukahdin sitten levolliseen uneen. 😉

Oli juutuupivideolla Costa Concordia-tyyppinenkin tilanne. Valtameriristeilijä kävi aallokossa melkein kyljellään. Siinä meni pöytäporsliinit takulla pirstaleiksi ja mummut liukui ruokasalin kaluston kanssa pitkin lattiaa samassa setissä. Tuosta juolahti mieleen vanha italialaispariskunta, jonka kanssa pelasin keppipeliä joku vuosi taapäin jossain päin Eurooppaa. Iloinen mummu ja vaari, joista kumpikin puhui vain italiaa, mutta olivat kovia juttelemaan. Sai arvailla mitä turisivat. Sen sain kuitenkin selville, että olivat piipahtaneet risteilylaivasta Helsingissä. Heitin arvauksena, jotta Costa Concordiallako liikenteessä. Sekös heitä nauratti. Tosiasiassa en osaa italiaa lainkaan muutamaa tavan fraasia lukuunottamatta (Comme stai? Bien, et tu?), mutta olen lukenut jonkun vuoden ranskaa kouluaikoina ja äkkiäkös siitä italian vääntää. Tästä tuli mieleen juttu tuossa Julia Thulenin radio-ohjelmassa. Siinä oli tarina, kuinka suomenkielestä väännetään eestiä. …Onkohan tuo italialaismummu ja pappa vielä elossa?

@@@

Klaran Lehtikatsaus.

Luettavana on seuraava tuote:

Hyvä Terveys.

Se tulee kaikille Duodecim-seuran jäsenille jäsenmaksun kylkiäisenä. Duodecim on Suomen vanhin lääkäriseura. https://www.duodecim.fi/?s= Tuosta linkistä pitäisi päästä Duodecimin Terveyskirjastoon, jossa on paljon kaikenlaista tietoa.

…mutta siis: mitä Hyvä Terveys haluaa meille tänään kertoa? Se kertoo, että:

– Nicke Lignell on lopettanut tupakanpolton, ketä kiinnostaa. Vaihdevuodet on, mitä on. Nauramisesta on mielenkiintoinen juttu, joka liippaa meikäläistä, jolle nk. pakkonauraminen ja mielistelynauraminen on myrkkyä. Etenkin miespuolisten olen huomannut sortuvan miellyttämisnauruun, kun toinen uros kertoo jonkun (typerän) vitsin. Ahdistusnauru on työstä tuttua: ”Hah hah pitääkö ihan lääkärille pyllistää, heh heh!” Pilkkanauru? Tulee mieleen kaukaisempi sukulaismies, Joka alan asiantuntija. Joka alan asiantuntija hohottaa toisen puheenvuoron päälle: ”Kuule, meinaatkos, että sillä seinämaalilla voi blaablaa.. Hohoo hoh hoo, siinä on kuule natriumakrdbodnshjdfhdhia ja…hoh hoh hoh.” Ärsyttävää. Mutta kunnon naurunremakka on sen sijaan aina paikallaan, mistä olen samaa mieltä HAH HA HAAH HAH HAA!

…mutta jatketaan. Ben Furman on mutkaton mies, eikä pidä ongelmien vatvomisesta. Ben on se ratkaisuterapiamies, 66-vuotta jo hänkin. Bloggaa, tubettaa ja harrastaa vapaalaskua, njaah. En suosittelisi enää liki 7kymppiselle, mutta osannee jo päättää asioistaan – vai pitäisikö sanoa, että toistaiseksi. Jatketaan taiteen tekemiseen: piristää mieltä ja edistää terveyttä. Totta! Sitähän tässäkin juuri teen – taidettahan nämä roskapuheet on jos mitä ja piristää meikäläistä, mutta uuvuttaa lukijansa. Ja tanssia pittää ja laulaa, niin tuossa seisoo. Ynnä kuunnella musiikkia, se vähentää kipuja. Niin totta! (Lisäisin, että kuunnella radiota myös.)

Outilla on verkkokalvorappeuma, hitonmoinen sairaus, kun näköaisti(kin) on niin mahdottoman tärkeä ihmiselle: tsemppiä Outi! Edetään seuraavalle sivulle viruksiin (huokaus) ja luetaan toimintaohjeet siitä, kas: niitähän me ei olla kuultukaan (anteeksi sarkasmi). Sitten seuraa hartiajumppa, hyvä! Pitää tehdä, kun tietokoneella on ihan hirveästi tullut oltua – joskaan EI haittaa muuten. Tämähän on hieno härveli kaikin puolin. Tänäänkin olen tehnyt sähköistä tenttiä, lukenut työkirjallisuutta, vastannut posteihin, järjestellyt valokuvia, keskustellut ja nyt vielä tämä huipputerapeuttinen blogisuollos. Eilen olin retkeilykoulutuksessa, etänä tottakai.

Anu Hälvä se jaksaa rypistää söpöt kasvonsa niin anoviksi ja avuttomiksi, että yhyren kerran. Kuin pikku spanieli. Anu kertoo kasvaneensa klassisen musiikin parissa, nukkuvansa hyvät yöunet ja istuvansa onnellisena rantasaunansa penkillä. Kivaa. Jätetään Anu pyyhkeeseen kietoutuneena saunansa kuistille könöttämään ja edetään ruokasivuille.

Siellä lautaselle läjähtää savutobu-carbonara, hyh tofu on kauheaa, mutta paraneeko sivua kääntämällä…hernerouhelasagne, tofu-jyväbowl eli siis vatillinen kaikenlaista roinaa. Eikö täällä ole kunnon ruokaa laisinkaan? Käännän sivua. Lämmin tempeh-salaatti, mikä ihmeen tempeh? Ohje tarkentaa, että Jalotofu-härkäpaputempeh, että ota siitä sitten selvää. Entäpä seuraava sivu, mitäs sieltä löytyy: suklainen maapähkinävoi-smoothie. Voismoothie ei kuulosta lupaavalta, mutta vaihtoehtoina on mustaherukka-herasmoothie ja vihreä tehotofusmoothie. Herasmoothie ja tehotofu? Kuka herrannimessä näitä reseptisivuja ylläpitää, eikö täällä ole kunnon ruokaa ihmisille, ei tässä mitään jäniksiä olla, eikä rottia. Käännän sivua, mutta sapuskat oli siinä. Seuraavalta sivulta nimittäin kurkistaa joku Karita Tykkä, joka mainostaa Niveaa. – Valitsen tofun tilalle Nivean.

Siirrytään yli viiskymppisten ruokavalioon: saako yli 5kymppinen syödä mitään, jos aikoo pitää vyötärön, kysytään. Minä vastaan: ei, ehdottomasti ei. Sillä elämä on 5kymppisellä joka tapauksessa yhtä kärsimystä. Sillä ovat vanhuksia ja vain kuormittavat yhteiskuntaa sairastelemalla ja ajelemalla Kela-taksilla. Ja sitten kaikkien hoitojen ja lääkekattojen jälkeen ottavat ja kuolevat kiitokseksi satsatuista verorahoista. (Tämä oli siis yli 5kymppisen sarkasmia.) – Tuntemieni alle 5kymppisten lapsenomaisesta kaikkivoipaisuudesta ja kuolemattomuuden tunteesta voisin puhua pitempäänkin, mutta säästän nyt lukijaa.

Jatketaanpa…mitäs sivulla 64? Karita Täkkärä vanhana? Kuvassa on kaunis, parhaat päivänsä nähnyt harmaahiuksinen nainen. Hiukset on paksut, pitkät ja tuuheat kuten kaikilla vanhuksilla. Ja jos naama alkaisi rapistua, voi kiinnittää kuuman katseensa seuraavaan sivuun. Siinä on monenlaista konsentraattia, purkkia ja purtiloa. Niistä voi pursottaa mönjää naamansa päälle ja painua unholaan. Kaksi seuraavaa sivua jatkaa samassa sävellajissa: purkkia ja purnukkaa. Edetään lääkäripalstalle, jossa lääkärit lyövät viisaat päänsä yhteen ja ilmoittavat: ”Lämpö vähentää lihasten kouristelua.” Hyvä me!

Onneksi lopulta päästään asiaan. Psykologin sivulla on aina viisautta, niin tässäkin. Lukija kysyy neuvoa puolisonsa hamstrauskäytöseen. Joillekin tavarat tuovat turvallisuutta, lohtua ja sisältöä yksinäisyyteen (tunnen tälläisen naisen). Tavarat voivat muodostua osaksi identiteettiäkin (tunnen tälläisenkin tyypin). Viimeisellä sivulla on ihailemani sananiekan, kirjailija Petri Tammisen kolumni. Meillä on samanlainen huumorintaju. Katsotaanpa, mistä Petri kirjoittaa. Petri kertoo harrastuksestaan, joka on tullut tänä keväänä erityisen tarpeelliseksi. Se on risujen polkeminen kodin takametsässä. Mainiota! 😀

Toivon lukijalleni hyviä risunpolkemisia ja vointeja edelleen,

Klara