Rinkka eteisessä – vuorokauden juhannusreissu

Toivotan lukijalleni mitä parhainta juhannusta! Sen kunniaksi kaappaan hänet rinkkani sivutaskuun, josta voi kurkistella menoani, nauttia rauhassa eväitä kuksastaan ja tsuumailla ohikiitäviä maisemia. Tosiasiassa vauhti ei tule päätä huimaamaan ja tästä tulee koereissu: kestääkö hevostelussa saamani alaraajavamma rinkan painoa epätasaisella alustalla, nousuissa ja laskuissa. Yksi kokemus on lähikuukaudelta päivärinkan kanssa. Painoa oli noin 6 kg, kantaessa ei tuntunut missään, mutta seuraavana päivänä kyllä. Mutta älkäämme keskittykö valittamiseen, vaan lähtekäämme retkelle! Koitan päivittää tätä matkan varrella, jos sääsket suo ja kenttä pelittää. Kuljen suomaaston laidalla ja tarkoitus on viettää yksi yö metsässä riippumatossa, jonka testasin viime viikonloppuna yöretkellä kajakkihommissa. Tässäpä onkin pelastukseni tulevaisuutta aatellen: jollei rinkankanto enää ruholleni sovi, niin kuljen sitten retkikajakillani. Siihen mahtuu tavaraa lähes saunankiukaasta asti.

Mutta nyt: aamupala syöty, rensselit on ojossa ja allons’s y kuten ranskanpullat sanovat. Nappaa vielä kuistinnurkaata kävelysauvat, tarkistan että hyttyshattu on mukana ja painelen matkaan. Päivitän tätä mahdollisuuksien mukaan reisusta, kuviakin yritän loudata. Ellei onnistu maastossa (itäraja ihan vieressä, kenttää ei aina ole), niin kuvat sitten jälkikäteen. …ja matka jatkuu Joensuusta länteen, Kuopiosta pohjoiseen. Ei enää duunii, paina puita uuniin, syvemmälle skutsiin meen!

(Jos tämä blogi ei enää ikinä päivity niin valitse seuraavista vaihtoehdoista: a) karhu söi b)eksyin rajan väärälle puolelle ja olen Moskovassa c) muu vaihtoehto.)
@@@

Kiitos kommenteista! Monnilla hyvä huomio 😀 Tuossa riippumatossa on tosiaan kuin grilliritilällä 😀 Saa sanua, että ikkään ku valamiisa kuoresa, kun hyttysverkko on kiinni riippumatossa. Siitäkö otso vain kuorii rihmat ympäriltä ja rouskis.

Nähtyjä otsoja 0 kpl. Nähtyjä ihmisiä 0 kpl. Nähtyjä joutsenpariskunta 1 kpl, joista hyvin huolestuneita isäjoutsenia 1 kpl. Saavutettuja autiotupoa 1 kpl, sisällä ihmisiä 0 kpl. Lämmitettyjä saunoja 1 kpl ja uinteja erämaajärvessä (hiekkapohja!) 2 kpl. Saatuja sääskenpistoja 100 kpl, joihin mäkäräiset hyvä lisä kaupan päälle.

Istun nyt iltateellä kuivattelemassa tukkaa. Pyyhe jäi matkasta, joten piti käyttää paitaa, joka yritti parhaansa, mutta ei sekään nyt miksikään hotellin rantapyyhkeeksi voi muuttua.

Tämmöisessä paikassa olen. Jos tuo kuva on lappeellaan, kuten tässä näyttäisi, niin pahoittelen. En saa sitä tällä tabletilla suoraan. (Korjattu ongelma pöytäkoneella.)
Katselen ulos autiotuvan akkunasta ja hienosta näyttää aurinko tähän aikaan illasta tällä leveydellä. Ei mua täällä pelota yksin olla. Jos tänne joku tulisi, se olisi joku kunnon retkeilijä, sillä tänne ei ole tietä mistään suunnasta, vaan on käveltävä hyvän matkaa, että tänne pääsee. Metaän eläimistä en susia pelkää, sillä eihän ne ihmisen päälle käy, karkuun menevät. Emokarhun ja poikasten väliin en mielisi joutua ja tämä on kyllä karhuseutua jos mikä. Mutta on niitä karhuja ollut Mikkelissäkin ja Vääksyssä viime vuonna, jotta emme ajaudu paniikkiin karhujen suhteen näillä selkosilla. Nämä mesikämmenet on villieläimiä, jotka ei ihmisseuraan hakeudu. On mulla karhukello kävelysauvassa ja laulelen kulkeissain. Tyttö nuori matkallaan, heissun hei, trallal-lei!

Tääl yksinäni laulelen kun ilta tullut on. Laittelin varalta riippumaton tuohon pihalle. Jos nyt joku vielä yön päälle tulisi, niin menisin sinne nukkumaan, sillä olen ihan karsea kuorsaamaan. Talonmies ei näillä reissuilla viihdy ja siihen liittyen onkin nyt vähän ahdistava viestimun messengerissä. Kysyisinkin tähän neuvoa, että mitä vastataan, jotta ihmisen itsekunnioitus säilyy. Meinaan, joku (oletan, että nuorehko) mies kysyi jo toissapäivänä yhteen harrastukseeni liittyvää asiaa. Nyt hän lienee stalkkaillut mun naamakirjaa, koskapa kysyy, ottaisinko hänet mun tiippumattoon saman makuupussin sisään (:0). Herraparatkoon. Aiemman viestin perusteella naamakuvassa oli noin hieman poikiani vanhempi henkilö. Vähän ahdistavaa: eipä taida poika tietää, että en oo va-paaa vie-lä (laulun sanoja mukaillen). Eikä taida poika tietää, että meikäläinen on ihan saateri mummoiässä. Ja yks makuupussin viikkaaja mulla jo on kotosalla (ei tule makuupussiin, haluaa nukkua lakanoissa :D). En haluaisi tehdä naurunalaiseksi ketään, enkä vahingoittaa itsetuntoa. Joku kohtelias kieltäytyminen… mutta meikäläinen ei semmoisiin ole tottunut 😀

Taidanpa mennä nyt lauleskellen hyysikkään, napata muutaman yöttömän yön luvan, joutua hyttysten järkyttävään ristituleen (tosi verenhimoisia nyt) ja asettua makuupussiini.

Kuulumisiin, KlaraS the Grillikylki

ps. Mä tiedän. Mä kysyn mun viisaalta tyttäreltä. Se on ihan haka tämmösissä. Mutta kuulisin mieluusti mitä -käsittääkseni samoissa parasta-ennen päiväyksissä liikkuvat blogikaverini tekisivät minun tilanteessani. …katsotaanpa päivittyykö teksti täältä jostain…peukkua pidän.