Kadonneita kaasukeittimiä ja kuninkaallisten kuulumisia

Kun kello käy, niin myötä vanhenet sen. Ei jää aikaa rakkauden, oi miksei kellot voi sei-sah-taa! Oliko Kristiina Hautala se laulajatyttö, joka tämän luikautti ilmoille kuuskymmentäluvulla?

Ihmeen paljon on ollut kaik…(Talonmies tulee tähän väliin: ostanut mulle öljykannun) …kenlaista touhua ja tohinaa. Kelläpä ei? On niin muodikasta korostaa, kuinka kiireellisiä (lue: tärkeitä) ihmisiä tässä ollaan. Voi voi että onkin niin paljon sidoksia ja tähdellistä tehtävää, ettei meinaa saada raivatuksi aikaa tälläisiin joutohommiin kuten tekstien kirjoittamiseen. MITÄH! Lukijani ymmärsi juuri oikeinpäin asian: tuo oli sarkasmia! Kirjoittaminen on meikäläiselle terapiaa ja mielihyvän lähde jos mikä. Jo aamusta ajattelen: ”Tänään kyllä kirjoitan blogitekstiä!” Ja illalla sänkyyn kaatuessani havahdun: eikö muka tänäänkään ollut aikaa?

Minähän se rallaan ympäri maata ja lopun aikaa pörrään pienempää ympyrää, mutta Lukijaani en unohda koskaan. Moni muu asia kyllä rapisee mielestä.

@@@

Kuten Lukijani huomaa, olen kadottanut tavaraa. Jos olit laavulla X omituisen, sekalaisen seurakunnan joukossa, niin jäiköhän keittimeni sinne? (Tuskin Lukijani niin törpössä porukassa liikkuu.)

Sakki ei meinannut osata siirtää edes makkarapakettejaan vapauttaakseen meikäläiselle istuinpaikan nuotion äärestä. Piti huomauttaa, jotta ”Hyvä makkarapaketti, saisinko hetkeksi lainata istumapaikkaasi?” Paikalle on kuljettava hyvän matkaa osittain haasteellistakin polkua pitkin, joten en osannut odottaa, että siellä olisi ihan torveloita ja vielä läjäpäin. Ajattelin ruokailla, mutta vetelin vain nopeat eväät, sillä hermo ei kestänyt enempäänsä.

Sakin koostumus jäi epäselväksi varsinkin, kun osalta porukkaa oli harakka vienyt kielen. Paukahtaessani paikalle ja sanoessani päivää, sain vastaukseksi puolenkymmentä mykkää mulkaisua ja muutaman murahduksen. Joku metsässä kulkemiseen tottumaton sukukunta siinä oli ja laavussa rötkötti pari uupunutta vaeltajaa. Uni olisi heille varmaan maistunut, mutta sukukunta piti semmoista metakkaa ja hosui kaikenlaisten onkivapojen kanssa, ettei mitään jakoa mihinkään lepoon. Ruokataukonikin jäi lyhyeksi.

Note to self (metsästäjäpojan opetuksia): ”Katso aina kartasta alue, joka on mahdollisimman kaukana tiestä, lähimaillakaan ei ole P-paikkaa, edessä on suuri suo tai vaikeakulkuista maastoa ja mahdollisesti joku vaara tai tunturi. Mene sinne.” Näinä aikoina käypä neuvo.

@@@

@@@

Svensk Damtidningeniäkään (SD) ei ole ehtinyt lukea, mutta Expressenin tv-versiota olen seurannut. Amorellalta tuli kuvia ja haastatteluita. Mikä lie purtiloon mennyt, kun piti tehdä costa concordiat.

Jos Lukijalleni sopii, läpikäyn tässä pari viimeistä SD:tä, kun lojuvat tuossa olohuoneen pöydällä. Katsotaanpa kuinka Marsipaanimaa makaa. Samalla tulee tsekattua villakoirat Euroopan kuningashuoneiden sänkyjen alta.

• Madde ja Chris talsii perheineen maskit naamalla. Siis haluavat estää, ettei heidän mahdollisesti kantamansa koronavirus tartu keneenkään. Se lienee maskin päätarkoitus edelleen, jos oikein ymmärrän. Teddy-koiraa siinä ulkoilutetaan.
• Silvia on kiitollinen ambulanssiväelle.
• Charles ei aikanaan ottanut Harrya mukaan hakemaan äiti-vainajaa Ranskasta. Kylymän viileästi reissasi ilman poikaparkaa. Tämä muistetaan, Tsarles!
• Monacon Charlene leikkautti polkkatukan. Vai leikkasko ite kynsisaksilla vessanpeilin ääressä? Jestas sitä tyttöä!
• Lukijani varmaan muistaa huomioida kotikartanonsa eteisaulan. Se nimittäin on kodin sydän.
• Päivälliseltä yli jääneestä palsternakka-risotosta pyörähyttää Arancinit, nuo mainiot risottopyörykät. (:0) Nevö hööd. Jälkiruoaksi pähkinämazariineja.
• Carl Larssonin perhe-elämästä ei jaksa kukaan kiinnostua, hyppään yli.

Luettu. Entä seuraava SD?

• Meekkanin ja Harrin italialaistyylinen palatsi Santa Barbarassa, OMG. Magnifik utsikt. Uskotaan. Siellä on 12 toalettia. Niissä kelepaa p@skoa kepeästi.
• Vickan on käynyt Danielin kanssa vaeltamassa fjällenillä. Hörsii siinä tunturipuron vettä. Kadehdituttaa. Jämtlannissa siinä mennään rinkat seljässä. Tainneet helikopterit pörrätä ympärillä vahtimassa, että turvallisuus säilyy. (Helpottaa kademieltäni ropeleiden räpätys.)
• Daanielin vanhemmat ne vaan rivitalossa asustelee Ockelbossa, tavan ihmisiä. Isä Westling duunaili vanhustenhuollossa pomomiehenä ja mamma Ewa oli postikonttorin virkamies. Lienevät eläkkeellä nykyisellään. Hälsning till Ockelbo!
• Espanjan Juan Carlos on etunimensä väärtti. Ja nimen eteen lisänimi Don. Joku Corinna tilittää suhdettaan kilipukkiin, hyh hyh, sotkuista settiä. Sophia raukka moisen porsaan vaimona joutunut kulkemaan. Liekö luvannut aikanaan papille tulitukea myötä- ja vastamäessä.
• Norjan Sverre Magnus pääsi ripiltä. Äiree Mette-Maritia se itkettää. Liikutuksesta tietty.
• Ruotsalaiset mielissään: kuningashuoneen kulut (apanage) on olleet pienempiä koronan estettyä edustamisen ja edustuskulungit. Heja-heja!
• Pyöräyttäisimmeko suklaatortun lemon curd-täytteellä? Entäpä pannacotta på egen hand?

Siinäpä kiivaimmat. Enää jäi Koiramme-lehti, Lääkärilehti ja Kuluttaja-lehti ynnä kaksi Suomen Kuvalehteä. Viimemainittu on mennyt ihan lipareeksi ja sisältää aina jotakin freelance-toimittajien pitkiä ei-ketään-kiinnostavia artikkeleita tyyliin ”Maailman Ruskovalaat” tai ”Etelä-Uigurian murrealueiden historiaa”. Kiinnostaa kiviäkin.

Toivotan mahdolliselle Lukijalleni voimia tulevaan viikkoon. Omalla kohdallani se tarkoittaa liki 700 km autoilua ja hikisiä työ- ja kokouspäiviä. Niiden perään kuitenkin loistotapaaminen ystäväni ”Pret-a-Porterin” buduaarissa yökylässä. Osti tyylilleen uskollisena luxus-luokan moottoriveneen, josta en ole henkilökohtaisesti kiinnostunut niin veneenomistaja kuin olenkin (2 kajakkia, 1 hikinen soutuvene, kröhöm). Mutta ainahan voi olla jakamassa ystävän iloa, eikö totta!

Näihin puheisiin, Klara aus Helgaland