Non niin. Piti alunperin meikäläisen tällä viikolla olla jossain päin Keski-Eurooppaa työasioiden merkeissä, mutta kappas vain, pyyhkäisinkin sen sijaan Metsämökille, koska ko**na ja homma siirrettiin nettiyhteyksille. Hyvä niin: säästyy itse viremialta ja ilmakehä lentokonepäästöiltä. Enkä valita yhtään, vaikka diivailultahan tämä voi kuulostaa. Mutta sitä se ei ole, sillä inhoan lentokenttiä, huonohappisia tiloja, ryysääviä ihmisiä, jotka tyrkkii ja tönii ja kiilaa, vaikka kaikilla on joka tapauksessa oma paikkansa sekä kulkuvälineessä että maailmankaikkeudessa. En ole enää moneen vuoteen nähnyt noissa reissuissa virkistävää. Rakastan olla kotimaassa. Lukija jos sivusilmällä vilaisee vaikka näitä kuviakin tässä, niin enempää ei todisteita tarvi. On meillä niin upea maa!
@@@
Viimeisin lentokonereissu helmikuulla meni takana istuvan pissapäisen ruotsalaisukon haukkumista kuunnellessa. Oli jo kentällä tyytymätön Finnairiin ja arvosteli koneessa selkämme takana rumasti suomalaisia. Koska osaan äidinkieltään hyvin, niin käännyin jossain vaiheessa penkkien väliin ja kysyin häiritseekö häntä, jos laitamme penkkiä vähän bakåt, för att vila lite innan maten kommer. Rouvaa hävetti, kun älysi ukkonsa puheiden tulleen ymmärretyksi. Ukkoa se ei hidastanut. Jatkoi suunsoittoa tarttuen ruoantuontiin: sen aikana ette kyllä ainakaan pidä penkkiänne taaksepäin, onko selvä. Sanoin, jotta selvähän se. Rouva näytti kädellä mulle, että anna olla ja hys hys. Olivat äveriään näköistä porukkaa. Katselin jo check in-tilanteessa, kun staassasivat jonon syystä, ettei äijälle kelvanneet valmiiksi buukatut istumapaikat, vaan halusi toiset. Henkilökunta ahersi kärsivällisesti, että saivat paikat järjestetyksi uudelleen, jotta ukolle muijineen saatiin koneeseen kelvolliset paikat. Sanomattakin oli selvää, että ne löytyivät sitten meidän takaa. Vaan olisipa ollut mielenkiintoista tietää, mikä oli ukon psyyken notkauttanut tuolle tolalle.
@@@
Laittelin saunan lämpiämään ja kohtapa löyly jo kutsuukin. Haluan tähän kumminkin vielä kertoa, että saattaa tämä reissu tässä möksässä olla viimeinen. Kiinteistönvälittäjä tulee nimittäin tsekkaamaan nurkat ja kämppä menee myyntiin. Tähän päädyttiin, kun haastateltiin sänikätkin perheineen ja lopputulos oli se, että eivät innostu täällä käymään. Jos Lotossa voitetaan tai peritään toistaiseksi tuntematon Amerikan serkku, niin satsataan johonkin Lapin kohteeseen ajan myötä. Toivoisin tukikohtaa Lapista, jotta voisin kulkea siellä omia polkuja tai raastaa venettä jonnekin Tuntsaan tahi Vätsärin vesille, kun sen sorttiseen on vähän taustaa vuoskymmenten takaa. Voisi olla vaikka joku hikinen yksiökin jostakin skimbahelvetistä, josta pääsisi kohtuullisesti etenemään erämaihin. Aika näyttää, toteutuuko tämmöinen koskaan.
@@@
Tulomatkalla kuuntelin radiosta ohjelmaa kirjoittamisesta. Voi jee, että oli kannustavia sanoja ja tutun kuuloisia ajatuksia! Käskettiin ottaa kiireenkin keskellä aikaa kirjoittamiseen ja senpä olen tehnyt. Kun ajattelen tätä blogin kirjoittamista, tulee aina virkeä ja myönteinen olo. Kun ajattelen sitä vastausta, joka pitäisi kirjoittaa sille aiemmin mainitulle ”eroon kasvaneelle” kaverille (homma on vieläkin hoitamatta), niin tulee ahdistunut olo. Kiitos Lukijalle kun olet olemassa!
Teidän Klara S
Klara Saken kirjoittaa 