Leimahtavia liekkejä ja avaruusromua

Hyvä Lukijani,

raivaan juuri tietäni it-laiteviidakossa päästäkseni blogisivulla alkuun. Minua kohti kurottelevat siriseviä bittikäsiään ainakin seuraavat pirunkoneet:

• 1 kpl omia puhelimia (Omena)
• 1 kpl omia varapuhelimia (kirjoituspöydän laatikossa Nokian ikivanha karvahattumalli, hyvä!)
• 1 kpl työnantajan puhelimia (Samsung, Android, liukas käsissä)
• 1 kpl omia tieskoja eli tämä (Omena)
• 1 kpl työnantajan nro 1 leasing-koneita (Lenovo, Windows-käyttöjärjestelmä, peitenimi Yrjö*)
• 1 kpl työnantajan nro 2 omistamia koneita (HP, niin ikään Windows, jossa tosin eri Windows-versio kuin työnantajan nro 1 koneessa, peitenimi Asko)
• 1 kpl sanelukoneita, johdollinen, yhdistyy toosaan toki
• 1 kpl omia iPadeja
• 1 kpl lapsenlapselle siirtynyttä Lenovo-tablettia (Android)

Viisaampi kysyy: mitäs vielä puuttuu? Viidakko vastaa: tuuletin, imuri, munankeitin, papiljottien lämmityslaite, aggregaatti, maidonvaahdotin, robottileikkuri ja separaattori. Ainakin nämä.

@@@

Heti aamusta päätin ottaa virkistävän blogikirjoitushetken. Mutta kokemus on osoittanut, ettei meikäläisen hommat koskaan ole kovin suoraviivaisia mieluisassakaan toimessa.

Ensin tuli käteen puhelin. Sormi osui myöhäisyön watsapp-keskusteluun Bret-a-Porterin kanssa. Samalla nakkisormi kuitenkin sipaisi jotain videopuhelun aloituskohtaa. Siitä seurasi Pret-a-Porterin vastausyrityksiä ja minun väärä hälytys-viestejä. Rintaman rauhoituttua yritin poistaa ”vastaamaton soitto”-luurinkuvaa, josta laukesi uusi soitto P-a-P:lle, joka yritti vastata, johon vastasin, että väärä… jne jne.

Kierteen katkettua siirryin Yrjön* ääreen tarkistaakseni sähköpostit. Päätin samalla siivota OneNote-arkistoa: mission impossible. Olenkin pitemmän aikaa osoittanut it-osastolle OneNoten käyttöongelmista siinä määrin sofistikoituja kysymyksiä ;D ettei niitä ymmärrä pitkälle koulutettu asiantuntijakaan. Kierteisten kysymysten asettelu on vahvimpia lajejani, kaikilla sektoreilla. It-pelikentälläni on tilaa ja mahdollisuus useisiin banaanipotkuihin, onhan ympärille siunaantunut peräti neljä (4) it-osastoa. Voi rauhassa kehitellä monen tason kysymyssettiä vaikkapa tähän tapaan:

Onko tähdissä elämää ja jos on, millä sovelluksella saisin yhteyden toisiin sivilisaatioihin, meneekö Zoomilla vai otetaanko Tiimssi kehiin? Jos ottaa break-out-roomsit käyttöön pysyykö Saturnus linjoilla, kuullaanko Plutossa? Pääseekö International Space Station hakkeroitumaan linjoille?

@@@

Usein on kuitenkin niin, että uutterasta selittämisestä huolimatta pulma jää tukihenkilölle avautumatta. Ymmärrän siis vallan mainiosti potilasta, joka toistuvasti koittaa selittää vaivaansa eri lääkäreille kunnon vastausta saamatta. Että jos laitan jalkani näin kallelleen ja niskan kenolleen, niin vasemmalle puolelle kylkeen sattuu, miksi? Tuskaa ei vähennä se, että nykyään on niin vaikea löytää asiantuntevia kokemusasiantuntijoita. Jos alan selittää tuota OneNote-juttua tai pähkäillä jotakin vastaavaa, minua katsotaan hitaasti ja sitten joku sanoo: ei mutta hei, pitikö meidän lähteä? Joten ei auta kuin jatkaa kapisen päänsä varassa. (…josta kärsii koko ruumis.) Konkluusio: yksin oot sä ihminen, sotkun keskellä yksin.

Mutta voi elämää: nytpä olenkin jo omalla koneellani ja blogin äärellä! Aspergerin riemuvoitto! Saan huokaista syvään, rentoutua ja kurkistella toivorikkaana blogipihalle kesätuulessa suhajavien koivujen välistä: näkyykö pihalla ketään? Onko joku uimassa ihanan lämpimässä kesävedessä? Liplattaako laine laituria vasten?

@@@

Ja palatakseni maan tasalle aprikoin: onko Indonesiasta kotiuduttu? Onko Lukija saattanut jouluvalmistelunsa hyvään malliin? Kivipiparkakkuset, pienten kätösten koristelut, repeytyneet paketoinnit, mustanpuhuvat maustekakut, laimeat glögit, itse pantu hiivainen jouluolut, litistyneet jouluhedelmäiset, silliräämi, bataattirusinat, perunaruiskaus, neilikkatulpitettu kinkkunen, kompotti, äidin luumuinen vaahtosotku, käsinvaletut kynttiläräpellykset ja vesisateen kestävät muovijäälyhdyt, maustemäti, piparkakkulohi, livekalatorttuset ja luumutursoke, itse sävelletty joulumusiikki, kauneimmat kor..nalaulut, kaatuneet hyasinttiasetelmat. Ja sen semmoiset.

Minen ole tehnyt mitään. Talonmiehelle on yksi joulukuvitettu paperipussi. Sen sisällä on nassunkestävää partapalsamia tms. Tilasin nettikaupasta, pussi löytyi vanhasta kenkälaatikosta. Mielikuvituksellani ei näetsen ole rajoja. Talonmies onneksi näyttää huolehtivan jälkeläisten huomioimisesta. Mutta koskahan kerkeäisin katsomaan Wanhaa Äitiä? Juna taas mua iltasella kuljettaa työreissuun. Uskaltaako palvelutaloon joulunpyhinä mennäkään, koska nyt on…jätän sanomatta.

Voimia Arvokkaalle Lukijalleni ja hyvää joulun odotusta sinnepäin! Jouluna huilaillaan!

Klara