Päivän epistola

S-kaupassa tavattu kaunotar! Käsittämätön luonnonrakennelma!

Hyvä Lukijani,

vaikka nyt on tuli hännän alla ja olo ahdistunut edessä olevan päivän, oikeastaan koko loppuviikon ja seuraavankin mukanaan tuomista lukuisista hommista lukuisilla eri tahoilla, niin silti päätän lohkaista aivan pienen siivu aikaa tässä välillä. Sain juuri ainakin kaksi ensi viikon alkuun sijoittuvasta luentomateriaalista jollain tapaa harsituksi kokoon.

Note-to-self: pitääkö näin monta rautaa olla tulessa yhdellä ihmisellä?

Nämä yllä mainitut ovat siis työelämän vaateita. Lisäksi tulee sukulaiselta käskyjä kauko-ohjaimella. Pitää hommata Wanaemalle hoitokotiin vaate- ja muuta tavaraa. Soittelee hoitokotiin ja saa toivomuksia, asiallisia kyllä. Sitten seuraa tarttuminen kauko-ohjaimeen satojen kilometrien päästä. Paikalle on satojen kilometrien päästä vaikea tulla, matka pitkä, aiheuttaa kustannuksia ja sitä rataa. Mutta minä olen joutilas, olenhan vielä työelämässä mitä suurimmassa määrin, kiireet ja matkakustannukset koskevat vasta eläkeläisiä. (Kävin iltamyöhäisellä marketissa hommaamassa mummolle roinaa, sivun virkistyskuva on siltä reissulta.) – Tähän sopii yksi mielilauseistani hieman muotoiltuna: nykyään on niin vaikea saada kunnon sukulaisia. Jos sanoin tämän jo jossakin yhteydessä aiemmin, niin pahoittelen kertausta.

@@@

Ilmoja pitelee. Saamme täällä maalla kuulla may-day- uutisina heti Trumpin edesottamusten jälkeen joka torvesta, että Helsingissä on satanut lunta! Wau! Tuommoista luonnonkatastrofia koko kansa ihmettelee! Pertsalla ja Kilulla on Teslat jääneet lumikuorman alle, heh. Sanon kuin poikani vinosti naureskellen: ”Mut hei,eixne pääse sporal?” Anteeksi anteeksi anteeksi. Mun sukulainen ihmetteli joskus takavuosina, kun tämä sama ennalta arvaamaton ja ihan järisyttävä lumensataminen iski heille sinne, että mistä saa sellaisen lapion, et onx niitä semmosia, joilla voidaan hei työntää snötskin diikeen, ett’ ne ei tiiätsä niinku ole siin skäbäl skrättäämässä glubeen ja föntsät brägää kun strobot tsäppää.

En ikinä viihtyisi tuolla seudulla, enkä viihtynytkään. Kokeiltu on. Mutta hyi minua: kaikki eivät voi valita työpaikkojaan eikä puolison työpaikkoja. Totuus on kuitenkin se, että Meilahden palkkataso on muuhun Suomeen nähden kitsas ja asunnot kalliit. Palkkataso on yleinen tieto, joka on tarkistettavissa Lääkäriliiton sisäisiltä sivuilta. Paras palkkaus erikoislääkärillä on pienehköissä keskussairaaloissa. Uskokaa tai älkää. Isoissa taloissa on paljon saman sarjan työntekijöitä, joten kellekään ei voi antaa mitään ylimääräistä, muuten se on annettava liudalle muitakin vastaavaa työtä tekevälle. Siis kaikkille kitsautta, niin kukaan ei koe etujansa poljettavan. Tämä varmaan koskee kaikkia työnteklijäryhmiä.

BTW: en ymmärrä yhtään, miksi meneillään olevcan viruksenhoidon suhteen media huutaa, että hoitajat ovat kovilla. Kyllä se on pieni porukka hoitajia, jotka kamppailee näiden potilaiden raskaimpien hoitovaiheiden kurimuksessa. Vissiin siellä ei lääkäreitä ole sitten laisinkaan? En ole ainakaan havainnut median rummuttavan lääkäreiden jaksamisesta. Tai sitten vain emme herätä yleistä empatiaa, me hyväkkäät raharosvot, jotka emme tee muuta kuin lekottelemme ja ajelemme maastureillamme naurettavan lyhyen koulutuksen jälkeen. (Minulla ei ole maasturia.)

Jassoo, kuten sanottua, vähän ahdistaa tulevat työkuormat, mikä tokikaan ei käy ilmi mistään 😀

Lähdenkin tästä nyt sitten purkamaan yhtä sumaa, jossa kohta potilaat jo odottavat. Kampaan tukan, vedän henkeä ja käännän moodin plus-puolelle, sillä potilaat ovat pääsääntöisesti tämän homman ehdottomasti paras puoli, eikä stressiään saa heihin purkaa missään tilanteessa, jämpti on näin!

Voimia sinnekin! t. Klara

5 vastausta artikkeliin “Päivän epistola

  1. Asuimme vuosia Helsingissä, eikä kotiuduttu. Nyt sitten ollaan päädytty tänne Jumalan selän taakse, korpeen, sydänmaalle. Lasten ja lastenlasten harmiksi tai onneksi. Miten sen nyt ottaa. Saattaa olla hyväkin, ettei olla sekoittamassa/jarruttamassa/kommentoimassa heidän oravanpyöräänsä. Apuna tietenkin saatettais olla, niinku esim. kaivamassa autoja lumikaaoksen keskellä tai viemässä lapsia harrastuksiin, mutta kun tehtiinkin ihan omat valinnat loppuelämän suhteen. Hyvää vuoden jatkoa, valloo ja illoo elämään.

    Tykkää

    1. Voi jee, nyt huomaan vasta tänne tulleen kommentteja! Kiiiiitos ja syvä niiaus! Hannele miten naulan kantaan sanoitkaan! En käy pääkaupungissa koskaan muutoin kuin pakosta. Koen sen ahdistavaksi, päällekäyväksi ja jalkoihin tallaavaksi myllyksi, jossa sieluni ajautuu puristuksiin. Ymmärrän myös tuon kantasi mitä tulee jälkeläisten auttamiseen ;). Omat pienokaiset on tässä lähimaastossa ja olen huomauttanut, että onneksi voimme puolestamme laskea heidän varaansa samaan tapaan kuin Wanaema nyt nojaa meikäläiseen, äitini siis, joka on ihan suomalainen siis. Ja täyttää lähipäivinä 90v. – Voimia meille!

      Tykkää

  2. Nyt Klara menee jo sakiaksi, leijonansilmässä on kohta kaksi viikkoa rustattu raamatullisesti lukukappaleeksi nimettyä tekstiä, alkuun se kulki epistolan nimellä. Vielä vähän aikaa, niin se pullahtaa Internettiin luettavaksi. Siitä huolimatta, että täällä päiväntasaajan tällä puolen ei olla läheskään samassa tehomoodissa, niin tekstit kulkevat samoja latuja, eikö ole ihmeellistä!

    Se olisi ihme ja varmasti postaisin joka kanavalleni, jos täällä sataisi lunta, mutta olen toki tykkäillyt kaikkia hienoja umpihankikuvia, onhan se ihanaa, että ihmiset osaavat olla iloisia asiasta, jonka joku muu voisi kokea vitsauksena.

    Lähettelen täältä tätä auki olevaa kanavaa pitkin voima-ajatuksia sinne vastaanotolle pöydän molemmin puolin!
    -Lea

    Tykkää

    1. Kiitos valtavasti! Kyttäilin tässä iltana muutamana juuri ennen silmän sammumista onko päiväntasaajan tuolla puolen jossakin maa, jossa laineet liplattaa päivän kuulumisia. Ei näkynyt elonmerkkiä, mutta lähetän uuden signaalin tuota pikaa kohti Juutinraumaa, siitä Englannin kanaalin läpi Biskajanlahden vierustaa Afrikan rannikon tuntumaan ja niin edespäin ja poispäin aina kauas etelän saarelle. Se soittaa ovikelloanne (vai kolkutinko on?) ja kun menet aukaisemaan, käy pieni tuulenhenkäys ovesta ja se on siinä: signaali siis! Voila! – Voimia paratiisiin ja antaa kaikkien lentokoneiden lentää, lentää vaan, jotta pääsette ajanoloon tänne hiihtämään!

      Tykkää

Jätä kommentti