Sunnuntaitehokkutta

Joku päivä sitten Lapinmaassa

Sunnuntaina aamusella tervehdin Lukijaani aamupuuron ääreltä.

Tänään ajelen kaksilla rattahilla: tietokoneen näytössä on kaksi ikkunaa auki. Toinen on varattu tulevan viikon esitelmälle ja toinen tänne virkistyspuolelle. Eilen en saanut juurikaan puserretuksi esitelmädioja, mutta tänään ajattelin huijata itseäni käyttämällä porkkanaa eli tätä virkistyspalstaa, josta siirtyisin aina väliin esitelmäpuolelle tekemään yhden sliden kerrallaan. Jos sattuisi piuhat epähuomiossa vaihtumaan ja outoa juttua alkaisi virrata tälle alustalle, niin älä ole milläsikään: esitelmäyleisö tulee ilahtumaan yllättävästä juonenkäänteestä.

###

Kun nykyisellään saa, kiitos työmuutosten, olla oman elämänsä herra, niin ajelin Lapista toissapäivänä – ehkä edellinen postaukseni antaa osviittaa. Sieltä ei tuntunut palaavan juuri muita kuin minä, mutta vastaan tuli lähes tauoton autokolonna. Koko Suomi näytti olevan liikkeellä – ehkä Lukijanikin? Ruska vetää kansaa puoleensa, ymmärrettävästi! Mutta kuten Lukijani jo aiemmasta tietää, olen niitä ihmisiä, jotka kaikkoaa ihmisvirtauksia kuin väärinpäin asettunut magneetti. Sainpa silti palan ruskaa minäkin. Lähiviikkoina suuntaan Autiomökille katsomaan onko ruska tullut sinne. Ja hakemaan ne kantarellit, joiden paikan perheen mettämies eilen merkkasi kartalle. Sitä ennen tosin tapahtuu yhtä ja toista liikehdintää.

###

Rakki uikuttaa tuossa lähistöllä ja vaihtelee makuuksiaan. Ruoka ei kelvannut, ei edes tonnikalaliemen kera. Maha kurahtelee, kun illallisenkin (;D) jätti hyväkäs väliin. Yöllä oli oksentanut Talonmiehen työhuoneen matolle karvakasan, lienee nyppinyt partakarvojaan sonnustautuessaan aamuun. Kun yritti äsken syödä kukkia (!) päätin käyttää takapihalla heinää apehtimassa. Tunnettu koirien tapa, jonka tausta on jäänyt mulle epäselväksi. Jotkut höppänät sanovat koiran ”puhdistavan mahansa”. En kyllä medisiinarina oikein ymmärrä mitä se sieltä pH 1:n happamuudesta oikein puhdistaa, kun siinä happamuudessa kiillottuisi hopealusikatkin. Siis jos hopealusikoita ylipäätään hapolla puhdistetaan, hittoko tässä kaiken tietää – Martat apuun!

Olin jo antamassa rakille kipulääkettä, kun se tuossa käivertää, uikuttaa ja ryntäilee eteiseen mua tuijottamaan. On kuitenkin käynyt pitkällä aamulenkillä ja juuri myös takapihalla.

Mutta joo: sitten mulla leikkasi! Mehän ollaan menty sen kanssa tienpiennasta kuin viitapirut. Se on vetänyt nokka maassa kiinni hitonmoinen palo rinnassaan. Väliin äkkipysähdyksiä, jolloin se nuohoaa ruohikkoa kärsä liimautuneena maanpintaan. Nainen! Sillähän on kiikarissa joku ihana neito, joka nyt on otilla ja joka tulisi pelastaa jäämästä vanhaksipiiaksi. Se on rakastunut! Ruoka ei maistu, vaikka maha kurnii ja ulos pitäisi päästä tsekkaamaan huudeilta, onko sussu ilmestynyt lyhtypylvään juurelle nojailemaan. Selvät merkit.

Läpihän tuo kirkas aurinko paloi kuvasta, mutta tuossa se säilyy kaamoksen mustiin iltoihin ja siitä sitä voi itseensä käydä virtapistokkeen lailla ottamassa voimalataukseksi.

###

Heräsin tuon pirulaisen kitinään kello 5.23. Yritin kärvistellä tyyny korvalla. Tunnin verran kärvisteltyäni nousin ylös ja vein höyryveturin nuuskimisreissulleen. Palatessa huomasin, että a) auton on siirrettävä talliin, jotta reissusta palaava Talonmies mahtuu kärryineen pihaan b) ennen siirtoa on irrotettava peräkoukkuteline ja siinä oleva polkupyörä c) rapainen pyörä on pestävä ja huollettava d) autosta on tyhjennettävä loput retkikamat e) autotalliin on laitettava lämmitys päälle f) sitten on siirryttävä sisälle, purettava retkikamat lojumasta eteisestä, että Talonmies mahtuu sisään g) siivottava Talonmiehen työhuoneen matto e) …josta kuivanut oksennus pitikin ensin harjata takakuistilla ja f) matto pestä pesuhuoneen lattialla lopulta kokonaan g) mutta matto oli ollut osittain Talonmiehen recleinerin alla n. 2 vuotta, joten -> siirtyminen huoneen imurointiin g) ->merkittävät pölymäärät mm. tv-johtojen seassa vaikeissa paikoissa hyllyköiden yms. takana, ne siivottava h) luututtava lattiat i)asennettava siivousvälineet takaisin paikoilleen ja tyhjennettävä ”pikaimurin” pölysäiliö i) siivottava pesutupasysteemit pesuhuoneesta j) samalla vietävä kuivat pyykit pois saunan eteisen penkiltä lojumasta k)…huoh huoh. (Perässä apumiehenä kulki vonkuva koira.)

###

…jonka jälkeen pääsin aamukahvin keittoon. Silloin tuli mieleen neitinä elämäänsä liki 6-kymppiseksi eläneen kollegan sanat: ”Mutta kyllähän sinä olet niin kovin tehokas!” Havahduin: se oli kuin syytös! Pitäisikö olla tehottomampi, olisiko parempi niin?

Ryhdyin äkeentyneenä vertaamaan meidän kahden elämää. Hänellä: oma tuulen huuhtoma takalisto, omat harrastukset, oma elämä. Ei vaivaa, ei huolta sukulaisista, ei lapsia jaloissa pyörimässä kuumimpina päivystysvuosina, ei isoja ruokaostoksia, ei puolisoa söhläämässä, ei lapsenlapsia. Omat harrastukset, omat kiinnostuksen kohteet, omalla aikataululla. Siivooja siivonnut aina kotinsa, neliöitäkin vähemmän kunnossa pidettäväksi yhden ihmisen taloudessa…

Jollen olisi ollut niin ”tehokas” olisin suosiolla jättänyt kolme veronmaksajaa synnyttämättä. Olisin lykännyt mallinsa mukaisesti vanhukseni sisarusten harteille (joskaan omista sisaruksistani ei siihen ole ollut, toim.huom.). Olisin kulkenut kulttuurimatkoilla, puhjehtimassa vaihtuvien poikaystävien seurassa, lennähtänyt ex-tempore sukulaisiin Sveitsiin ja harrastanut laadukkaasti koneistetussa köökissäni fine dining-aterioiden suunnittelua ja laatimista feng shui-tyyppisesti.

Hänen harrastellessaan meikäläinen paahtoi työpäivää kilpaa päiväkodin seinällä raksuttavan kellon kanssa. Syöksyi tukka suorana tarhaan hakemaan lapsia, joille kaivoi autosta aamulla tekemänsä pikaeväät, jotta nassikat jaksoivat odottaa K-kaupan pihalla autossa ampaistessani kauppaan, josta kiireen kaupalla takaisin autolle neljän muovikassillisen kanssa. Samaan aikaan hän mietti, mitä tuotteita hakisi paikalliselta luomutilalta (itselleen).

Lopputulos: olen hyvä ihminen. Olen tuottanut yhteiskunnalle jälkipolven. Olen vanhainkotipaikkani ansainnut. Viis tehokkuussyytöksistä.

###

No, jottei totuus unohtuisi, niin ainuttakaan esitelmädiaa en kylläkään vielä ole saanut aikaiseksi 😀

Vien tuon vinkumooseksen ulos ja tartun sitten toimehen. Ellen sitten mene sohvalle jatkamaan keskeytyneitä yöuniani…

Hyvää pyhäpäivää! toivoo Klara

Kaveri iltautuisella järvellä joku viikko sitten. Huomattiin kesken kaiken, että aurinkohan kohta laskee 🙂 Tuli kiire palata majoituspaikkaan. (Väliin toki pysähdyttiin naatiskelemaan.)

4 vastausta artikkeliin “Sunnuntaitehokkutta

  1. Oli vaan pikku näytös omasta sunnuntaitehokkuudestani! Istuin piukassa auton takaistuimella ja yritin avata kirjoitustasi. Onnistuin vain lähettämään äänettömän viestin kuin mikäkin stalkkari. Olen kyllä halunnut ihan kunnollakin vastata, mutta se joutuu edelleen odottamaan. Kiitos kirjoituksistasi, ovat tarpeen etenkin tänä kummallisena aikana kun elän ensimmäisen kerran 55 vuoteen täysin yksin.

    Tykkää

    1. Voimia tuularead! Olet tilanteessa, jota salaa pelkään päivä päivältä enemmän, elämän äkillisyyttä kun niin palsjon työssä kohtaa. Unohdun joskus katsomaan itseäni peilistä: Talonmies on maantiellä, entäpä jos ei palaakaan? Tai aamuvarhain havahdun kuuntelemaan: hengittääkö se? – Mietin, mitä tapahtuisi. Miten elämäni jatkuisi? Ja tiedän: jatkuisihan se. Ihan kuten olen nähnyt sen jatkuvan muillakin yksinjääneillä. Toisenlaisena elämänä, muistojen kulkiessa rinnalla. ❤

      Tykkää

Jätä kommentti tuularead Peruuta vastaus