Kukon askelia ja kevään odotusta

Hyvä Lukijani,

olen viimeiset puoli vuotta viettänyt Kiitollisuuden Aikakautta keskittyäkseni elämän syvännevesien kirkastamiseen sen sijaan, että antaisin sapen värjätä niitä. Kiitollisuuden Aikakausi liittyy suurempaan perskohtaiseen siivousprosessiin. Se sisältää muun muassa toksisten ihmissuhteiden saneerausta kuten olen jo aiemmin kehuskellut. Kun perusvesiä kirkastaa pääsee kiitollisuus lähemmäs ihoa, nousee kasvoille ja karehtii suupielissä. Eikä tässä vielä kaikki; olen saneerannut myös työolojani ja opetellut ottamaan sorvin ääreltä lomaa. Juuri nyt vietän lomajaksoa. Sen käytän huoltotoimiin eli voimainkeräilyyn, liikkumiseen, nukkumiseen, kirjoittamiseen, läheisten kuulemiseen ja konmarittamiseen. (Viimeisin oli vähintäänkin liioittelua, ellei täytä jo valehtelun tunnusmerkistön).

Kiitollisuuden aikakausi sisältää myös vierailuja pitkäaikaisten, mutta kiireen vuoksi sivuraiteille jääneiden ystävien luokse – antoisaa! Olen näissä yhteyksissä saanut mm. yllytyksen liittyä soittoporukkaan. Toki torjuin ehdotuksen ajanpuutteeseen vedoten, mutta huomaan palaavani siihen ajatuksissani. Itse asiassa aika hyvä idea ja sopisi hyvin perusvesien kirkastamistoimiin: iloa, virkistystä ja vanhojen kavereiden seuraa! Jää nähtäväksi toteutuuko.

###

Iloitsen päivien pitenemisestä ja auringon näyttäytymisestä! Heittäydyin eilen liukulumikengille auringon kuurottellessa himmeänä aavistuksena pilviverhon takana. Välillä kurkki ollaanko Telluksella kotosalla. Kyllä ollaan: hauska nähdä pitkästä aikaa!

Kun se tänään oikoi päivän ensimmäisiä säteitään painelin oitis ladulle. Siellä kävi kuten meikäläiselle usein käy (ja mietin aina miksi!). Laturisteyksessä nimittäin väistin iäkästä siiriäiteerantanen-eeromäntyranta-tyyppistä pariskuntaa. Tulivat laturisteykseen oikealta, jonne olin aikeissa kääntyä. Rouva kuitenkin alkoi rupatella ja tuota pikaa olinkin jo ajautunut auttamisen uhriksi eli hiihtoreittiohjeistuksen kohteeksi. Kannatti ehdottomasti hiihtää suoraan ja käydä tekemässä lenkki Sen-Ja-Sen (minulle tuntemattoman) paikan kautta. Lenkki kyllä sitten palaa näille nurkille. Rouva piirsi sauvalla lumeen oikein lenkin kuvankin väärinkäsitysten välttämiseksi. Minäkin olin tutkinut latukarttaa ja tiesin tarjotun lenkin pituuden, josta heillä kumma kyllä ei ollut käsitystä. Kun kilometrejä oli jo sille päivälle kertynyt, niin suunnitteilla oli enää pieni kurkkaus oikealle. En kuitenkaan tohtinut torpata heidän innokasta ja hyvää tarkoittavaa ehdotustaan.

Läksin puottelemaan toivottuun suuntaan heidän toivotellessaan hyviä hiihtoja. Päästyäni näköetäisyydeltä kysyin itseltäni: mikset sanonut, ettet aio hiihtää tännepäin? No en sanonut, kun olen suomalainen! Niin suomalainen toimintamalli! Erään lähiseudun maan kansalainen olisi kohauttanut harteitaan, nauranut itsevarman ivallisesti ja makeasti ja sanonut sitten vastoin totuutta: ”Olen käynyt siellä jo ajat sitten!”

Ongelmatilanteen ratkaisu? Oikaisin metsän poikki eilisille liukulumikenkäjäljilleni. Reitti oli tämän päivän kapeille pertsasuksille hankala, mutta sitä kautta tiesin pääseväni autolle. Matkalla mietin toimintamallia, mikäli siiriäiteerantanen ja eeromäntyranta tulevat vastaan. Onneksi heitä ei näkynyt.

Yhteenveto: ollaan typerän kiltinkohteliasta väkeä (vain Sauli sanoo julkisesti suoraan miten asiat näkee! Hyvä Sauli!).

###

Taisin viimeksi luvata sanoa jotakin covidista. Tässä tulee pötkönä ajatusriekaleita:

• olin bussissa joulukuussa 2020 ja kuuntelin sivusta keskustelua. Kaksi ihmistä selitti toisilleen kuinka eivät voi käyttää bussissa maskia, kun sen kanssa on niin hankala hengittää. Korostivat, etteivät pelkää sairastuvansa. Puutuin sivusta keskusteluun maski naamassa. Kerroin olleeni ennen bussiin nousua maskin takana 9 tuntia töissä ja maskissa edelleen, sillä maskini tarkoitus on suojata heitä mahdollisuudelta, että uloshengitysilmassani tai mahdollisessa pärskeessäni olisi virusta. Kyse ei ole omasta suojauksesta, sillä siihen tarvitaan venttiilimaski. Toinen heistä toivotti minulle (ystävällisesti) hyvää joulua 😀
• vielä joku vuosikymmen sitten rokotukset oli pakko ottaa, jos aikoi työskennellä sairaalassa. Se koski kaikkia. Kummastelen joidenkin hoitopuolen ihmisten näkökulmaa: kyse on kuitenkin potilaiden suojaamisesta. Kuinka he voivat ajatella, että heillä on nk. parempaa tietoa? Minä en kykene, kun en ole siihen aiheeseen erikoistunut. Lääkärit ovat rokotteen ottaneet mukisematta lukuunottamatta joitakuita nk. erilaisia nuoria, joiden taustoista en mene sanomaan mitään, enkä kaikista tiedäkään. Näitä tyyppejä on tietääkseni vain joitakin kymmeniä, kun lääkäreitä on rapiat 30 000.
• kyllä me tästä selvitään. Ja niin paljon kuin media rummuttaakin pandemian ihmisille aiheuttamaa henkistä pahoinvointia, niin näen / kuulen ja ymmärrän paljon myös tilanteita, joissa pandemia on rauhoittanut ihmisen / perheen elämää ja avannut nk. toisenlaisen elämän mahdollisuuksia. Ihmiset ovat löytäneet asioita, toimintamalleja ja ideoita, joita aiemmassa rytyyttävässä menossa eivät olleen tulleet edes ajatelleeksi.
• harmittelen mediaa, joka toimii kuten media toimii ja kuten on mediafirman tuloksen takia menetteleminen: repii raflaavia otsikoita, hakee kauhuja ja tragedioita, kaivaa ja tonkii löytääkseen jotakin kammottavaa ihmisille kerrottavaksi ja kauhisteltavaksi – ja levikkipäällikkö on mielissään. Kyllä meitä muutoinkin jo ahdistaa ihan riittävästi, kansakuntanakin.

Tässä tuli paljon tavaraa, joten onnittelen Lukijaani, joka pääsi tänne asti 😀 klap-klap klapiti klap! Kuulumisiin Klara The Lomalainen