Katsahduksia pimenevälle ulapalle, kuivuribroileria ja pyyntö

HyväLukijani,

Istun nyt autiotuvan pirtinpöydän ääressä puolipimeässä. Tämä ikkuna sinulle päin kuitenkin loistaa tässä pöydällä (huiskuttaa! näenkö, että huiskutat takaisin, jess!). Ovi on ulos asti auki, ikkunat levällään. Tämä on hirsikämppä, joten lämpö herkästi uppoutuu hirsiseiniin, mikä on hyvä asia talvella, kesällä toistepäin. Tässä on länsimaisen kasvatuksen saanut natsi ja fasisti ahdistunut, kun ei tiedä, missä vermeessä nyt yönsä nukkuu. Pihalla on nimittäin riippumatto ja oli siellä äsken telttakin, mutta purin sen pois ja päätin nukkua sisällä, ellei ihan paistopuolelle fiilikset käänny yön mittaan. Siinä tapauksessa muutan riippumattoon.

Riippumatosta. Se on aivan taivaallisen terapeuttinen vehje. Suosittelen vakavasti! Siinä nukutaan vinottain, ei siis suorana, ja se lullaa kuin lapsuuden kaarevajalkainen puukehto. Voi nukkua miten vain, missä asennossa vain. Huono puoli tällä hetkellä on sama kuin teltassa: tuulen viimakas ääni. Korvatulpat toki on keksitty ja mukanakin. -No, aloitan sisätiloista 🙂 ja katson mihin se riittää (urheilijan sanoja lainatakseni).

###

Mulla oli kovatkin suunnitelmat mennä melomaan erääseen kansallispuistoon. Kun matkanteko aamusella kotoa vähän teknisistä syistä (kattotelineet) venähti, olin baanalla niin myöhään, että laskeskelin joutuvani sademyrskyssä pystyttämään telttaa, kun lopulta perille pääsen. En innostunut siitä, kun ratin takanakin alkoi niin väsyttää, joten kurvasinkin mökille. Täällä melon sydämen kyllydestä ja helppo nakki, kun pursi tojottaa tuossa rannassa valmiina seikkailuihin koska vaan. Ei tartte raijjata sitä minnekään.

Kävin seuraavana päivänä ajamassa vielä liki 200 km, jotta pääsin em. kansallispuiston fiiliksiä makustelemaan päättääkseni puranko kalustoni ja siirryn vesille. Mutta ensiajatus oli: mii nou laik! Pois täältä!

Kyllä se niin on, ettei kansallispuistot leveäksi tallottuine polkuineen ja koskisafareineen tms. oheistoimintoineen ole mua varten. Mun on päästävä olemaan yksin, ilman sivusilmässä suippopaprikoitaan peseviä kälättäviä naisia ja joka tienpistoon tuutattuja asuntoautoja. Olen ikävä, tyly ja hapannaamainen kotka. Ja ilonpilaaja. Mutta ei voi mitään, näillä mennään. Ja huom: toiset kokee sen turvalliseksi, kun on muitakin lähellä. Heillä on siihen oikeus samoin kuin hyvin reititettyihin ja selkeisiin polkuihin, joissa eksymisvaaraa ei ole ja aina kuitenkin aika pian joku kulkee ohi, jos makaa sydäninfarktissa pusikossa tai sääri murtuneena. On se etu!

No, palasin mökille yöksi ja keittelemään sotkujani (viittaan kuvaan yllä). Kotona olen näetsen kuivaillut ruokia ja huom☝🏻 nyt tulee suositus! Ostin semmoisen jonkun WHF tms. nimisen kuivurin (Verkkokauppa.com nettikauppa, n. 130€) ja on kyllä tuota pikaa hintansa haukkunut. Tulee omenarinkuloiden hinta ihan toiseksi itse kuivaamalla jne. Puhumattakaan esim. peruna-sipulisekoituksen kuivaamisesta – ennallistuu hienosti. No, nämä vinkkinä ja omana kokemuksena, että kannatti satsata. Tuolla voi tehdä omat myslipatukatkin tai minkälaisia välipalapatukoita sitten ikinä keksiikään tehdä retkilleen, välipalaksi töihin jne. Ei tartte olla retkiruoan harrastajakaan, kun kuivailee vaikka koko seuraavan talven kevätsipulit ja kantarellit. (Tämä oli maksamaton mainos, omasta päästä.)

Mutta nyt on aika siirtyä makuuksille. Heräsin klo 6 upeaan auringonnousuun ja nyt painuu luukut kiinni, läps ja läps.

Mutta vielä lopuksi yksi kysymys: olisiko täällä innostusta katsoa pikkuruisia eli semmoisia maksimissaan muutaman minuutin videoita, joita (jo nyt) tuunailen eri asioista läheisille? Pelkään kyllästyttäväni lähimmäiseni. 😹 Pelko voi olla turha: kiittelevät hyvinkin kohteliaasti. Mutta niinhän ihmiset joskus tekee, vaikkeivät sanojaan ihan tarkoittaisikaan 😉

Kuten Lukijani huomaa, olen taipuvainen kyynisyyteen… ainakin tällä hetkellä, kun on vähän perheessä murhetta. Voin kertoa siitä lähiaikoina. Lomalla koitan asian ainakin hetkeksi unohtaa ja siihen tällä hetkellä liittyy vähän liikaa murheen rutistusta sielussa. Pitää antaa asialle aikaa.

***

Olisin iloinen, jos tulisi kommentteja tuosta videoasiasta. Lähden sitten kokeilemaan, pyörivätkö juohevasti tällä alustalla (luulisi) vai pitääkö perustaa suljettu youtube-sivusto, jonne Lukijani kyllä halutessaan pääsee, mutta en halua ainakaan tässä alkuharjoitteluvaiheessa koko kansan katsottavaksi.

Jään odottamaan vastauksia tämän tekstin alapuolelle. Kiitän tässä vaiheessa tuulareadia, ollut usein mielessä ja nyt kun muistan, niin kovasti kiitoksia reaktioista jokaisen tekstin kohdalla! Tietää, että ainakin yksi lukija lukee ”kirjeitäni”. Se on iso asia, kiitos ja ylistys!

Nyt nukkumaan! Kiitos kun luit! Ja Hyvää yötä! Klara

Tähän videoasiaan kuulisin siis mieluusti näkemyksiä. Jos comments-osio ei toimi tai on muuta pulmaa siinä, niin minulle on email helgavkv@gmail. com. Sen pitäisi toimia. Voin huomenna tarkistaa vielä. Huom. Olen aiemmin avannut kommenttitoiminnon asetukset niin, ettei siihen edellytetä henkilötietoja näkyville.

Kuulumisiin! Klara