Hyvä Lukijani,
ensalkuun Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2023! Toivon sen alkaneen hyvissä merkeissä, tinoista tullut rahaa ja rakkautta, ilotulitusraketit lentäneet sinne minne suunniteltukin ja perhesopu säilynyt kaikin puolin. Jos olet ollut yksin, toivon sen sujuneen hyvien tv-ohjelmien, radioviihteen ja rakkaan harrastuksen parissa.
Täällä meillä on pidetty keuhkotautiparantolan arkea, yskitty Talonmiehen kanssa duettona, tehty koronatestiä (2 x neg.), kiskottu jopa astmapiippua ja otettu 10 mg prednisolonia, jotta hemmetin yskän sai edes yöksi taukoamaan. Astmapiippu mulla on edellisestä hinkuyskä-tyyppisestä episodista, jolloin työhuonetoverini kyllästyi hakkaavaan yskääni, hävisi jonnekin (kuulemma keuhkolääkärikaverin luokse) ja palasi lääkenäytteen kanssa. Käski ottaa sitä oliksenyt kahdesti päivässä oliksenyt yskän keston verran. Otin sitä ehkä kahtenä päivänä, ehkä kerran päivässä. Niinhän ne lääkkeet otetaan, että vähän sinnepäin ja unohdetaan loput. Tästä on muuten tutkimustietoakin ja näkeehän sen potilaan lääkelistalta onko se hakenut lääkkeen ja koska ja montako kertaa. Siitä näppärästi voi päätellä minkä verran häiskä rohtoa ylipäätään nauttii. ”Otapa lääkettä, rohtoa nauti”, tapasi äitivanhus sanoa aikanaan.
###
Iloitsen harrastuksestani eli niiden pätkävideoiden teosta. Ja kun tulee otetuksi luontokuvia pitkin vuotta, niin täydellisen väärinkäsityksen kourissa luulin (muka hienoista) luontokuvista ilahduttavani lähimmäisiä, tovereita ja kavereita. Tein kokoelman mielestäni parhaista luontokuvistani, niihin jokusen kommentin ja loppuun uudenvuoden toivotuksen.
Olahtuneita kiitoksia tuli paljon, joku toki ihaili tyylinsä mukaisesti vähän liiankin maireasti, mutta ylipäätään vastaanotto oli positiivinen. Juuri äsken tuli sitten tälläinen kommentti: ”Olipas siinä kaikenkattava kokoelma”. 😦 Latistavaa ja meni tovi palautumisessa ylärekisteriin. Jatkan videonpätkien tekoa, mutta rajaan hänet jatkossa pois, itseni takia. Ei jaksa ryhtyä aikuista ihmistä opettamaan hyväntahtoiseksi. Ylärekisterimerkintä: mulla on paaaaljon paljon iloisia, hauskoja ja hyviä kavereita. Myös täällä blogissa, näin uskon. Kansalaiset: kannustakaamme toisiamme! Jakakaamme toisen ilon keskenämme!
###
Kas, savolaisherkkumme mustikkakukko eli rättänä nousi tänään uuniin kiekumaan pörähtäen sieltä pöydälle nautittavaksi. Reseptin nappasin ET-lehden nettisivulta på grund av, että siinä oli vähiten rasvaa, siis 1 dl rypsiöljyä kun muissa oli jopa 250 g voita. Mulla on nyt tämä hoikempi out fit, enkä halua enää sitä toistakymmentä kilon punnusta helmoihini roikkumaan, kun jalka nousee kepeästi. – Jos nuo kukot tuosta nyt hyppii Lukijan silmille, niin pardoon. En osaa tällä alustalla pienentää kuvia…öhhh, kokeilin jotakin kuvansiirtoversiota, loputulos ohessa. Mutta kukko-kiekuu, hyvää tuli!
Tämän resepti siis löytyy netistä, mutta lyhyesti näin: 5 dl mustikkaa, johon 1/2 dl sokeria. Taikina: 3,5 dl ruisjauhoa, 1 dl vehnäjauhoa, 1 tl leivinjauhetta, ripaus suolaa, 1/2 dl sokeria, 1 dl öljyä sekoitetaan, tulee märän hiekan näköistä murua. 200 ast / 20 min. Oma huomio: taikinaa tuli liikaa suhteessa mustikan määrään. Herkullista vaniljajäätelön kanssa,
###
Kiitän Lukijaa menneestä vuodesta! Ainakin 5 on aina linjoilla, usein jopa 10, kiitos siitä! Elän toivossa saada kirjoittaa tänä vuonna 2023 iloisia päivityksiä, joissa maininnat kasakoista vähenevät pyynä maailmanlop…öhh huono vertaus, otan paremman…. eli vähenevät kuin tina tuhkaluukusta huitsin nevadaan ja saadaan elää – jos basaarikauppias suo – osana läntistä…öhhh… sanotaanko, että tuulahdusta!
Hyviäö myötätuulia purjeisiinne toivoo Klara
Klara Saken kirjoittaa 