Jahvat tuloo!

Hyvä Lukijani,

helmikuu on tullut, tulleet valkohanget, Pakkasherra nurkissa jo paukuttaa! Kaikki jotka elää unestansa herää! Ja niin eteenpäin ja poispäin. Näitä vanhoja koululauluja putkahtelee mieleen toisinaan.

Henkilökohtaisesti olen putkahdellut ladulle heti kun sellainen on ollut saatavilla. Työperäistä liikehdintää olen suorittanut nyt myös autopelillä ja silloinhan sukset kulkevat muassani kuin vettä vaan. Saisi ne toki junaankin, mutta jossain määrin haastavaa komuamista sellainen on. Omat touhuilut kun tietää, niin hatut lähtisi päästä ainakin muutamalla kanssakulkijalla ennen kuin pääsisin loppupisteeseen.

###

Painonvartijoinnin puolelle torpassamme on nyt siis ajautunut Talonhenkilö puolestaan. Kohta ollaan sutjakkaa porukkaa koko sakki, Rakki on jo entuudestaan. Sen kanssa onkin tullut viime päivinä taiteiltua niin suksi- kuin kelkkapelillä. Iso roikale kun on ja energinen, niin vauhtia ja vaaratilanteita ei ole päässyt puuttumaan. Mulla on teräskanttiset back country-sukset, joita käytän sen kanssa taiteillessa. Kantit alkavat olla vähän huonolla terällä. Jospa joku vaarin aikainen suksihuoltohenkilö vielä löytyisi, joka ei itteään kuoliaaksi nauraisi, kun noita huoltoon tarjottelisi.

Nyt on taas saatu koko maahan lunta, nauttikaamme! Meikäläinen kyllä asustaa seudulla, jossa lunta yleensä on käytettävissä jossakin muodossa. Olen aika kova likka lumilla liikkumaan eri vempeleillä, kun ihan hulluna siitä nautin.

###

Kirja-asiaa. Ankeuttajakuvausta.

Ostin taannoin Annie Ernaux´n palkitun kirjan: ”Vuodet”. Siitä tulee heti mieleen ankeuttajakommentti erehdyttyäni väärässä seurassa kirjasta riemuitsemaan. (Jatkan kohta ylärekisterissä, pieni musta narratiivi tähän väliin…nimittäin…)

Bai tö wei: eikö ole kumma, kuinka jotkut elävät negatiivisesta kommentoinnista, kampittamisesta, tylyttämisestä! Mikä näitä ihmisiä riivaa? Otan esimerkin some-ryhmästä, siis riittävän kaukaa lähipiiristäni osoittaakseni objektiivisen luonteeni 😉 Tarkoitan: tuttaviin ja sukulaisiin saattaa joskus suhtautua muita kriittisemmin. Nyt kyseessä on henkilö, joka ei kuulu lähipiiriin. Olen pakosta joutunut eräässä yhteydessä häneen tutustumaan ja havaitsemaan tyylinsä. Se on toisten masentaminen. Seuraamme samaa harrastusryhmää, sanotaanko vaikka Typpykylän Torttuleipurit (keksitty kertakäyttönimi tähän vain). Siellä innokas leipuri ilakoi ja somettaa:

”Sain hyvän reseptin. Haen huomenna torttujauhoketta kaupasta ja leivon!” Niin mitä rientää Ankeuttaja kiireellä kommentoimaan? ”Torttujauhokkeet on kaikista kaupoista loppu!” Voi itku, että nämä sosiaalisesti lahjattomat saisi niputtaa ja laittaa samaan tynnyriin killumaan katkerissa liemissään. Tai joku mind washing- aikuiskurssi pitäisi olla lakisääteisenä heille. Kurssilla opetettaisi empatiaa, ymmärtävää suhtautumista lähimmäiseen, kannustavaa kommentointia, toisten tukemista ja ilahduttamista, sosiaalista älyä ja tunneälyä.

Mutta hypätkäämme takaisin ylärekisteriin ja mainitsemaani kirjaan. Se oli niin täynnä hyviä huomioita, että piti ostaa itselle. Suosittelen, ellei Lukijani jo ole siihen perehtynyt. Lisähuomautuksena pyydän saada esittää, etten juuri koskaan innostu jossakin kisassa palkinnon saaneista kirjoista. On usein keino popularisoida vaatimattomiakin teoksia, jos parempitasoiset sinä vuonna puuttuvat. Kun Pirkko Saision Passio jäi Finlandia-palkintoa vaille oli selvää, ettei palkituiksi aina tulekaan se korkeatasoisin kirjallisuus. (Liekö tuossa arvioijaa vei oletettu Pseudo-Daideellisuus, joka palkinnon saaneessa teoksessa kyllä meni kirjallisuuspiirini kirjallisesti lahjakkailta jäseniltä yli hilseen. Yritin sitä tavata minäkin, kesken jäi, pälli oli levetä moisesta. Ehkä historia vielä osoittaa, että siinä oli sittenkin ainesta.)

Palkintokirjallisuuden näen näin, siksi skippailen. Lundbergin Jäätä olen useamman kerran yrittänyt, mutta ei, ei maistu Myrskyluodon Anni-meininki. Mutta tämä kirja tarttui kuunteluun ja olin heti niin myyty, että päätin ostaa sen itselleni makustellakseni sitä vielä paperilla.

Nyt on menossa Bernhard Schlink: Jäähyväisvärit. Sitä kollega suositteli. Olen huono lukemaan suoranaista proosaa, mutta tämä nyt tuntuu maistuvan.

###

Teen huomenna etäpäivän, mutta muutoin on koko viikko vapaaaaaaa. Ehkä ryhdynkin nyt iltamassa purkamaan etäpäivän materiaalia, niin huomenna on siitäkin vapautettuna.

Toivon oikein hyviä ulkoilukeleja ja vointeja! Suomi Natoon ja Ruotsi perässä!

Klara