Kajakki rannassa, mummo katolla ja Huutosen Matin ennustukset

Hyvä Lukijani,

odottelen sääennustuksen toteutumista. Matti Huutonen on yksi ehdottomista meteorologisuosikeistani. (miettii) Nykyään kyllä kautta linjan on meteorologikunta kelpo porukkaa. Kuka muistaa Kauko Saarentauksen viittelöimässä piipulla sääkarttaa! Mikä meteli syntyisikään, jos Anne Borgström ilmestyisi tv-ruutuun piippu ojossa.

###

Tulisipa ukkonen ja kunnon vesisade. Jos Huutosen Matti säikkyy kansan reaktioita sadekuuroennusteisiin, niin täällä sadekuurojen odottelija. Selitän tarkemmin.

On sillä viisiin, että olen ulkoilmatouhuilija, joka ei pysy aloillaan kuin vesisateella. Tällä hetkellä kirjoitan ulkona ja pälyilen polkupyörää oikealla silmällä, kompostiastiaa vasemmalla. Komposti odottaa tyhjentäjää.

Olen jo käsitellyt terassiöljyllä osan kuistista, raahannut A-tikkaat varastosta ja kiivennyt rappaamaan kattorakenteista sammaleet. Kantanut saunavedet ja puut, pilkkonut syttypuita. Rientänyt rantaan kajakkia puleeraamaan, kuskannut vettä kaivolta, kerännyt puoliraakaa mustikkaa ja ja ja.

Välillä polskahdin järveen. Tarkoittaa kohdallani sekä uimista että kellumista mökkirannan tuntumassa kuin isossa ammeessa. Synnyin järven rantamaisemaan, elin lapsuuskesät mummoloissa ja enoloissa vesien äärellä ja kasvatin piiloevät. Ehkä päähänkin jäi aikanaan lapsveden loiskintaa, mene ja tiedä, mutta luonnonvedet on syvällä sielussa. Olen kuin lintukoira, joka syöksyy veteen heti sen nähdessään (poislukien kloorivesi). Luiriessa ja auringon paistaessa aattelin, että tämä on arvokkaampaa kuin mikään ulkomaanreissu. Talonmies ei tykkää kastella päätään (tirsk), vesi on nou-nou. Väitin, ettei kakarana ole riittävästi viety uimaan. Väitti, että oli. Mutta me evälliset lapsivesipäät ei tuota uskota. Voi tosin olla niinkin, ettei meikäläisen perään niin tarkkaan katsottu, nk. vapaan lapsuuden kasvatti. Sopii luonteelleni, ehkä vanhempani näkivät sen.

###

Tässä on eletty jänniäkin päiviä lapsenlapsen ulosauttoa odotellessa. Ihan Strömsön förlossningsavdelningenin hommia ei ollut. Semmoinen verilöylyn tyyppinen kähäkkä, lapsparka sai rytäkässä takkiinsa ja joutui teholle, mutta on tänään päässyt tarkkailupuolelle ja voi hyvin, elämälle kiitos! Kuva on tullut päivittäin. Tänään oli niin suloiset makkaralahkeet liian pitkissä potkuhousuissa <3. Normaalipainoisena ja fyysisesti hyvärakenteisena syntyi, hyvät eväät elämää aloittelemaan rytäkästä huolimatta.

Samaan aikaan toisaalla: Talonmies piipahtaa hoivaosastolla viemässä anopilleen karamelliä. Laittaa videonpätkän, jossa äiti mutustaa karkkia tyytyväisenä. Lapsiaan ei muista, mutta autettuna muisti etunimeni. Sen sijaan nappasi minulle heittämällä uuden sukunimen sota-arkistosta. Oli siitä niin varma, että risti sillä Talonmiehenkin. Nimi on isoäitini toisen aviomiehen sukunimi. Ensimmäinen puoliso, äidinisä siis, kuoli talvisodassa ja sotaleski avioitui uudelleen. Liitto jäi kuitenkin lyhyeksi, kun kakkosaviomiehen kanssa samassa porukassa ollut lotta oli napsahtanut köökihommissa (rykäisy) raskaaksi ja synnyttänyt miehelle lapsen. Lapsen kasvaessa lotta kirjoitti kirjeen, jossa toivoi miehen tulevan lapselleen isäksi. Tähän oli isoäiti sanonut, että mene vain, siellä sua tarvitaan enemmän. Näin hän minulle kertoi. Ja siihen on uskottava paremman tiedon puutteessa. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka miehen kävi. Minullahan on jo sukunimensäkin. 🙂 Ja yksi ikivanha isoäidin keittokirja, jossa omistajana on isoäiti, tuolloisella sukunimellään.

Ei näy sadetta vieläkään, Matti Matti minkä teit. Nyt on mentävä ennen saunanlämmitystä joko pyöräilemään tai kompostille. Jätän Lukijani arvioitavaksi kumpiko toteutuu.

Teidän Klara