Villahousuvetoisia puheita vuoden alkajaisiksi

Hyvä Lukijani,

joko taakse jätetystä vuodesta on tehty yhteenveto, siis plussat ja miinukset? Voitot ja häviöt? Tuotot ja tappiot? Näistä sanapareista heti tulee mieleen, että…

Kävin kerran johtamiskoulutuksen syystä, jota en ymmärrä. Esimies kehoitti ja ajattelin, ettei liene haittaa hypätä omasta laatikosta toiseen toimintaympäristöön (asiakkuuksiin, rajapintoihin, toimintasektoreihin ja mitä heikkarin bisneslatinaa käytettiin). Vanha kansa sanoo, että kaikesta on hyötyä elämässä (miettii…), ehkä?

Menneen vuoden osalta voi opittuja käsitteitä ja tulokulmia jälkikäteen soveltaa, vaikken oikeastaan etukäteenkään älynnyt niistä tuon taivaallista. Mutta yksi motto kuitenkin jäi mieleen: varastokierron on oltava kunnossa, eikä varastossa saa seisottaa tavaraa, muutoin tuotot notkuu.

Kyselin johtamiskurssilla vaivihkaa opetettujen asioiden soveltuvuutta terveydenhuoltoon ja kliinisen työn esimiesasemaan. Se sai opettajan kiusaantumaan, sillä liikemaailman opeista ei oikein löytynyt tulokulmaa, jonka lopputuotteesta mummo tai vaari millään kuviteltavissa olevalla järjellisellä tavalla hyötyisivät terveydenhuollon vuodeosastolla. Lienee siis kaikkien onni, etten koskaan edes yrittänyt hakeutua esimiestöihin. Oppikurssilla oli toinenkin terveydenhuollon edustaja. Siirryttiin usein kahvitauolla nurkkaan hihittelemään terveydenhuollon ja bisnestulokulman yhdistämisestä syntyviä mielikuvitusratkaisuja käytännön arkeen vietynä. Että pistetään vuodeosastolta muorit ja vaarit vaihtoon ja napataan työterveyshuollosta rajapintaseksikkäämmät potilaat ja sitä rataa. Tulos ja ulos.

Huh, mitä hölinää! Mistä tämmöinen nyt ylipäätään päänuppini rahisevalta kovalevyltä ruutuun pläjähtikään?

###

Arvasin, että pakkanen ajaa Talonmiehen ja nelivetokarvanahkan uudenvuodenviettopaikasta kotiovelle perässäni. Tulin jo etupeltoon eilen (tämä sanonta uusinta uutta hottia) jatkaakseni tänään huomiselle työpaikkakunnalle. Äsken oveen koputettiin. Ovella seisoi kaksi sisäänpyrkijää: Talonmies ja karvanahka. (Ovikello ei pakkasen takia toiminut.) Autokin oli matkan aikana ollut sekaisin pakkasesta ja läpikäynyt kaikki hälytysvaihtoehdot. Kun Talonmies oli vain ajellut menemään, oli auto lopuksi vetaissut viimeisen oljenkorren: ”Rengaspaine laskee. Tarkista rengaspaineet!” Ilmeisesti renkaissakaan ei vikaa ollut, koskapa perille pääsivät. Autokin seisoo pihalla oikeassa asennossa. Näissä keleissä Lada Niva olisi paras vaihtoehto.

###

Laitan ylläolevan kuvan muistutuksena itselleni, ettei metsään kannata mennä ahdistava teksti äänikirjassa, vaan sen sijaan nauttia hiljaisesta metsästä ja korkeintaan säikkyä lentoon pyrähtäviä riekkoja. (Lopetin kirjan kuuntelun tuon kuvan kohdalla. )

Kirja oli Sirpa Kähkösen uurnajutska. Palkittukin teos, kuten Lukija toki tietää. Jorma ”Nurejev” Uotinenski kai valitsi ykköseksi? Oli miten oli, niin aika paljon sai kirjailijan kynä pidäkkeettä rallattaa (paraskin sanoja täällä! :D) ja toistella tragedioita joka tulokulmalta ja kaupan päälle samastakin tulokulmasta useampaan kertaan. Kertaushan on opintojen äiti, ehkä?

En pidä kirjailijan tuotannosta, historioitsijana varmaan ansiokas (kompetenssini ei riitä arvioimaan), mutta suon sen kaikin mokomin muille. Mitä kirjallisuuspalkintoihin tulee, niin haluan aina itse arvioida kirjan. En totisesti kuulu (tässäkään asiassa?) niihin, jotka varauksetta luottavat auktoriteetteihin ilman omaa kriittistä tarkastelua.

Tässä tapauksessa auktoriteetti on niinkin kirjallisuuden alalla oppinut henkilö kuin Jorma Uotinen. Uotista en laittaisi valitsemaan lääketieteen valtakunnan palkinnon saajaa ja jos sen valitsisi, perehtyisin kyllä voittajan tuotantoon ihan itse.

(Bai-tö-vei: Mitä itseoppineisiin tulee, niin muuan sarasvuopailija kyllä kuulosti itseoppineelta, kun Yle lähetti em. saarnamiehen vanhan saarnan radiosta eilettäin. Kuuntelin autossa ja muistin syyn kriittisyyteeni saarnojensa suhteen. On saarnoihinsa nappaillut kirjallisia lähteitä puheittensa pohjaksi ja käyttää niitä kuin kulloinkin kohteenaan olevan alan pätevöitynyt tiedemies. Äärettömän vaikea on kyllä itseoppineena löytää tiedemaailman arvostamat lähteet ja tietäjät. Jos lääketieteellisissä aiheissa on konsultoinut liikuntatieteilijöitä, niin se ei riitä. Liikuntatieteilijä ei ole lääketieteilijä, eikä lääketieteilijä taloustieteilijä, mikä jutun alusta jo kävikin konkreettisesti ilmi. Puheensa pontimiksi sarasvuopailija heittelee lähinnä jenkkinimiä. Äkkinäiselle kuulostaa vakuuttavalta, mutta moniko hakeutuu varsinaiselle alkulähteelle, eipä ehkä monikaan.)

###

Kuten Lukijani huomaa, aion tämänkin Herran vuoden jatkaa kriittisestä avaimenreiästä asiaintilojen tarkastelua ja kutoa turinaverkkojani soimaamisen solmuisilla kudelmilla. Että sisältövaroitus siltä osin. Ja muita osin näin:

OIKEIN HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA! Olkoon villahousut kanssanne!

Toivoo Klara S