Mustaa. Harmaata. Päivä 7. j.V.k

Hyvä Lukijani,

katson Kuun sirppiä sysimustalla paukkupakkastaivaalla korkean korkean hotellin ikkunasta.

Yritän saada viestin Kuulle. Huidon ja viittelöin, muodostan sanoja huulillani: ootko nähnyt, pistitkö merkille, näitkö minne meni?

Mutta Kuu ei vastaa. Se tuijottaa vääjäämättä eteensä.

On seitsemäs päivä ilman V:tä. Itkin eilen enää kahdesti, tänään vain puolikkaan.

V:n työkaverit lähettivät tiedustelun: saako hautajaisiin tulla?

Väsyttää. Ryömin tornihotellissa rakkaan sisämakupussini uumeniin. V makaa kylmiössään, mutta lennokas sielunsa liitää vapauden tuulissa. Kuulen hänen raikuvan naurunsa.

Huomenna on työpäivä.

Teidän, Klara

2 vastausta artikkeliin “Mustaa. Harmaata. Päivä 7. j.V.k

  1. Klara,

    Tanten ottaa osaa!

    Toivottavasti työkaverit saavat tulla hyvästelemään! Läheisille rakas vainaja on monelle tärkeä: hyvä työkaveri, kiva tyyppi harrastuskuvioista, mukava naapuri. Suru ei pienene jakamisesta, mutta se muuttaa muotoaan. Osanotosta jää lämmin muisto. Myös se lohduttaa. Ja sitten joskus liittyy muihin kauniisiin muistoihin.

    Tanten

    Liked by 1 henkilö

Jätä kommentti