Varjojen pituuksia tässä mittaillaan

Hyvä Lukijani,

istun mökin jykevän pöydän ääressä. Katse karkaa ulapalle ja rannassa olevaan purteen. Sitten ajatus siirtyy vihoittelevaan polveen: ei melanvetoja tänään. Polvilepoa. (Kylläpä kyllä: melominen tapahtuu jaloilla ja keskivartalon lihaksilla.)

Vietin eilen pitkän päivän vesillä näkemättä ristinsieluakaan. Hyvä sanonta! Venäjän puolella näkyi luotisuora lentokoneen jättöjälki pitkin rajaa. Viime viikolla rajan yläpuolella pöristeli kookas valkoinen drooni, josta sain videotakin. Lukijani voi silti olla levollisin mielin. Rajavartiosto on erittäin hyvin hereillä. Omakohtaisia kokemuksiakin, useita. 😄 Pysähtyvät kyllä rupattelemaan, kun kohdataan.

###

Tutkailin venereissun ruokatauolla vesiväen elämää. Pikkuahvenet kiinnostuivat saappaiden kärjistä, vesimittarit mittailivat pinnanmuotoja ja pysähtyivät välillä vaihtamaan mittaustietoja keskenään.

Aattelin mittareiden hauskoja täplävarjoja katsellessani minkälaisen varjon itse kukainen maankamaraan piirtää. Ehkä jättää ikuisiksikin ajoiksi, kuka tietää. (Toimituksen huomautus: vastikään hautajaisia järjestäneen puheita.)

Tuli mietityksi itseä ja lähimmäisiä, omaisia, työtovereita, ystäviä ja ystäväoletettuja. Mikä varjo jää? Häilyykö yhtenä varjona muiden joukossa vai nostaako päätään: Oi Minä, varjoista mahtavin? Keikaroiko, peilaako itseään ja varjoaan: Oi Minä, olen itselleni niin rakas, minäminä? Vai onko kenties anteeksipyytävä: mitäpä tälläinen mitätön varjo on varjonkaan väärtti.

Valitsen tämän, jota suositan Lukijallenikin: ponteva varjo marssii määrätietoisesti eteenpäin, vaikka välillä aurinko käy pilven takana ja varjo hetkeksi himmenee. Mutta kohta on varjo taas entisellään: tarkkapiirteinen ja vahva.

Kuten Lukijani havaitsee, tulee mäkäräisten ja sääskien pöhinässä kuistilla mietityksi kaikenlaista 😀 Käki palauttaa varjojen maasta reaalielämään kertoen käänteentekevät uutisensa: kuk-kuu!

Lisää realiteetteja. Joku innokas hotellinrakentaja oli eilispäivän retkeni aikana väsännyt hyysikän käsienpesupaikan hyllylle pesäntekeleen. Koska kuljemme samoilla huudeilla suolentoiminnasta riippuen enemmän tai vähemmän ahkerasti, oli pakko laittaa ilmoitus: ”Ei hotelleja tälle alueelle.” Onneksi pesä oli tyhjä, lienee hylätty. Tyhjän pesän syndrooma? 🙂

###

Palatakseni vajonsa heittäjiin ja maan matosiin, niin tämän kohtasin eilen. Hän käänteli uutterasti kivensiruja rantavesissä.

Juotikaspäivityksenä sanottakoon se, minkä Lukijani tietääkin. Siis, että näitä käytetään nykyisin lääketieteellisessä hoidossa. Älköön kukaan väittäkö lääketiedettä pelkäksi pilleritieteeksi. Ihmiset kyllä hörsii kaikenlaista mahlaa ja aloe veeraa, mutta näistä luomuluikeroista ei yllättäen innostukaan, jos niitä hoidoksi tarjottaisi. Hyvä niin: kallista hoitoa ja hoitojuotikkaiden varjot pönäköitä: meikäjuotikas ei sentään ole mikään rantojen rivijuotikas!

###

Lopuksi hyppään kirjallisuuteen. Lentiiralainen, ex-helsinkiläinen Jouni Laaksonen on kirjoittanut oivan kirjan. Siinä on tarkkaan mainittuna semmoisia selkosia, ettei tarvi possujunassa kulkea. On siinä possujunapaikkojakin niille, joille kapeilla poluilla tai suorastaan pusikoissa talsiminen ei ole oma juttu tai etsivät nuotioseuraa.

Korostan: vaikka olen kohtsiltään rinkkavetoisena Lappiin lähdössä, niin mielestäni Lappia painotetaan mediassa ja puheissa liikaa. Nautinnollista luontoa on joka puolella rakkaassa kotomaassa. Ei tarvi ensin reissata tuhatta kilometriä. Ja jos tunturiin mielii, niin hakeutua voi sinnekin, jossa polut eivät ole kulkijoiden ramppaamisista levähtäneet kahteen metriin. Ellei se ole Lukijani vaihtoehto, niin luontoa on useimmilla edessä melko heti, kun kotipihalta etenee. Kulkee sitten vaikka mettäteillä, jos suunnistustaidot arveluttaa.

Jahas, nyt tuli ukkonen ja salama iski itänaapurin puolelle, uhoilipa vähän tässäkin. Salamointi ei ole mun juttuni. Huonoja kokemuksia, muun muassa vesiltä ja pelikentältä.

###

Jätän nyt Lukijani tarkkailemaan varjoaan ja mikäli se piinallisesti seuraa perässä, on tässä neuvo siihenkin. Että kirmaa noin sata metriä, tekee äkkikäännöksen ja säntää vastakkaiseen suuntaan. Moni on sillä viissiin päässyt eroon kiusallisesta varjostaan ja jopa saanut sen siirretyksi jonkun toisen riesaksi.

Näihin salaman kirkastamiin puheisiin Teidän Klara.