Kattelen ulapalle mietteissäni

Hyvä Lukijani,

jätin kylmän viileästi Talonmiehen ja hurtan pitämään kotimökkiä pystyssä ja ajelin tänne Autiomökille. Katselen nyt ikkunasta peilityyntä vedenpintaa, toinen silmä karkailee rannassa köllöttävään kajakkiin.

Voimat vain ei millään enää riittäneet illan päälle melaa veivaamaan, eikä yli 10 m/s tuulenpuuskat innostaneet yksinmelojaa aamullakaan. Sen sijaan reppu neuvoi: polulle! Mulla on täällä mökin lähistöllä noin sadan kilometrin säteellä (muka) salapaikkoja. Eli polkuja ja laavuja, joissa en koskaan näe ketään. Noin miljoona kertaa (ja nyt vielä kerran) sanon Lukijalleni tutuksi tulleen mottoni: ”Kierrä kaukaa paikat, jonne muut säntäävät”.

No tuo Lapin reissu nyt oli semmoinen säntäyspaikkojen vakoilureissu pitkästä aikaa. Olen joskus asunut siellä, kuten Lukijani saattaa muistaa ja molen vähän tehny töitäkin sielä, joten mikhän intohimo se seutu ei mulle ole. Komeita paikkoja on muuallakin paljon, eikä niissä ole vessapaperia, eikä jätöksiä kämpän vieressä. Kurkataan loppukesästä, jos Luoja suo, myös poluttomaan erämaahan, onko vessapaperia siellä. Kerään samalla kaikki sinne hukatut tavarat.

Palatakseni Lapin vaihtoehtoihin, niin minäpä besserwisserinä sanon, mitä kartastani nousee esiin. Kokkolan saaristoa ja itä-Suomen hiljaisia salomaita, Litokairaa ja Konnevettä, Suvasvettä ja Puulaa ja Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen! Niiden lisäksi on Vaasan saaristoa ja Turun hienouksia, Kolia ja Koiteretta, Oulujärveä ja Kuntivaaraa. (Joitakin mainitakseni 😅). Tuossa vinkkejä. Ja Posiolle kannattaa mennä ja Ranualle, Puolangalle myös ja Jonkeriin. Ja Lieksaan ja Ylistaroon. Ja ja ja. Porvooseen, Ruotsinpyhtäälle ja Teiskoon ja Hailuotoon. Tervolassa kannattaa käydä ja Ylitorniolla, vaikka Aavasaksalla. Eikä pidä unohtaa Koilliskairaa, Tuntsan pubia ja Naruskaa. Sorsatunturiin kannattaa pyörähtää ja kavuta Kanavuoreen. Tässä käyntivinkkejä 💁🏼‍♀️ Oulankaa en mainitse, kun siellä on satakuuskytseittemän muutakin, hieno paikka kyllä.

Huh, sainko päivällä hyttysmyrkytyksen vai auringonpistoksen vai nielaisinko maastokartan? (Palautuu reaalimaailmaan.)

###

Tänään oli niin hieno polkupäiväkeli, että painelin hyttyspaljouden ajamana eteenpäin venyttäen juomataukojen välejä. Huono ratkaisu hiki päässä,kun hyttysten takia oli pakko olla täysissä tamineissa. Piti sinnitellä laavulle saakka, että pystyi virittämään rankisen (viittaan edelliseen kirjoitukseen) ja olemaan hetken aikaa rauhassa.

Mulle todisteli vastikään yksi Besser Wisser, että hyttysistä tehdään ihan turhaan ongelma. Luetteli kokemustensa ajankohtia, jolloinka on tullut uskossaan autuaaksi ja lukitsi kantansa: ne ei haittaa (häntä siis). Ja lisäsi, että valittaminen sääskistä on ihan turhaa.

Oukki doukki, mutta meitäpä ei (onneksi) ole kloonattu samasta soluviljelmästä. Omakohtaisesti pärjään kyllä inisijöiden kanssa, mutta pientä haittaahan niistä on ainakin metsäpoluilla (edellä mainittu ei kulje metsissä).

Take home message: itseään ei kannata ottaa kultaiseksi standardiksi, jos multa kysytään. Kunhan vain tehdään, kuten minä teen. Koska se on ainut oikea tapa ja totuus. (Sarkasmia)

###

Laavussa rankisen sisällä oli oikein lokoisaa makoilla mukaan ottamallani retkialustalla ja tutkailla pientä suolampea, josko mesikämmen pulahtaisi uimaan. Ei näkynyt. Edellisellä pikkuruisella lammella se oli käynyt. Näkyi jälkiä ja iso muurahaispesä, jota oli käynyt kauhomassa. Tuo alue on karhurikasta seutua. Sen vuoksi kulkeissani laulelen kansakoulussa oppimiani maakuntalauluja ja lastenlauluja kuten ”Korpikuusen kannon alla” tai ”Karhu nukkuu, karhu nukkuu sammalvuoteellansa”. Nuo pitää opettaa tuoreelle lapsenlapselle.

Susista vielä sen verran, että niitä kaipailen. Nehän ilahduttivat tässä mökin lähellä meitä ulvonnallaan vielä viime vuonna. Nyt pääsiäisenä kuultiin vielä yksi laulunpätkä. Mutta sen jälkeen ei pihaustakaan. Liekö lauma hajonnut vai siirtynyt muualle.

###

Tuli mieleeni, että taidanpa kallistua tähän sääskiverkon sisään (koko ajan joku inisee verhon takana) ja kerätä unta palloon, sillä huomenissa on ajettava kotiin lepäämään jaksaakseen loppuviikosta hoitaa uunituoretta lapsenlasta yön yli. Hauskaa, jos kohta hieman uuvuttavaa sekin. Mutta kuten sanottu, tulevaa Arkunkantajaa kannattaa hoitaa pieteetillä. Sattuupa loppuviikolle yhdet hautajaisetkin, arkusta kun tuli puhe. Ikäihminen, jonka puoliso soitti ja kutsui viimeiseen juhlaan. Mentävä on. Oi elämän kiertokulkua! Yksi sovitti juuri ensimmäisiä kenkiään, toiselta riisuttiin jalasta viimeiset.

Voikoon Lukijani hyvin ja nauttikoon kesästä, joka Anne Borgströmin mukaan taas palaa! Vai kuuntelinko selektiivisesti…

Teidän Klara

Ps. Kirjavinkki: Paul Auster, Baumgartner. Hieno teos.