Tervehdys erämaasta

Hyvä Lukijani,

toivotan huomenta Jeageloaivin lähettyviltä upealta leiripaikalta. Vaellustoverit vielä nukkuvat, minun telttaani paistaa auringonkilo siinä määrin, ettei enää uni tule silmään. Kello on 7.

Yöllä heräsin kopeuk-kopeuk-viestintään, jota jatkuu kauempaa ja lähempää siinä määrin, että odotin riekon kurkistavan teltan absidin helman alta millä hetkellä hyvänsä. Mitään ei kuutenkaan näkynyt.

Muutama sana tulomatkasta:

Hyvin runsaasti oli ohutrenkaisilla pyörillä keskellä tietä veivaavia heinäsirkkamaisia miespyöräilijöitä, ulkomaalaiselta vaikuttava out fit, mene ja tiedä. Mikään mieletön ruuhka ei autojen osalta kuormittanut tietä.

Vuotsossa käytiin kahvilla isossa puisessa rakennuksessa tien oikealla puolella, olikojan Vuotson rerkeilymaja-tms. nimeltäöän. Saatiin kotoista palvelua mukavassa pirtissä.

Yövyimme lähialueille saavuttuamme Muotkan Ruoktussa, jossa on uudet yrittäjät (puolalais-ranskalainen pariskunta). Ihan nappiin ei prosessi mennyt sen enempää buukkauksen kuin ravintolapalveluiden osalta. Nälkä oli, mutta ruokaa ei tulohetkellä ollut ostettavissa lainkaan, eika kämpän avaimiakaan heti saatu, kun kielitaidoton tyttö ei tiennyt mitä tehdä. Aamupala tilattiin ja etukäteen maksettiin, mutta sitä ei sitten ollutkaan kun sovitulla kellonlyömällä aamusella tultiin kahvilaan. Tarkoitus oli päästä pikaisesti eteenpäin jatkamaan matkaa. Lopulta sitten saatiin muutama kylmä nakki, herkullista pekonimunakasta, leipää ja hilloa, muutama mehukannu, kahvia, coctailpiirakka ja mysliä maidon kera. Palvelu oli ystävällistä, mutta vähäisen henkilökunnan vuoksi hidasta. Ilmeisesti toinen yrittäjistä oli kotimaassaan käymässä ja tilalla apuväkeä, jotka osasivat englantia hyvin huonosti, oikeastaan käytännössä ei ollenkaan. Toimintapuutteiden korjaamista suurempia haasteita tulevat varmaankin olemaan merkittävät, pikaiset investoinnit, sillä majoitustilat alkavat olla käyttöikänsä päässä. Palvelu oli kovasta haasteesta huolimatta ystävällistä.

Nyt ryhdytään tässä avotunturissa ensimmäisen leiriyön jälkeen keittelemään tsajua, vetelemään aamupuuroa ja saatanpa pulahtaa tuohon noin 50-senttiseen veteenkin aamu-uinnille. Jatkosuunnitelma on vielä kypsymässä, mikä tarkoittaa, ettei sitä vielä oikeastaan edes ole 😎 Mutta näillä näkymin joko pidämme leirin tässä ja teemme päiväretkiä tai siirrymme Stuorraäytsin rotkon seudulle tai Kielajoelle tai Nitsijoelle tai… Ei muuta kun valitsee siitä 🙂

Keli on mainio, mutta osoittautui oikeaksi ratkaisuksi ottaa paksumpi makuupussi kesäpussin sijasta, sillä ihan viileät olosuhteet sitten illan myötä helteisen päivän jälkeen kuitenkin kehkeytyi.

Kuulumisiin täältä tähän. Kiva kirjata joku sana muiden heräämistä odotellessa kun kenttääkin on, yllättävänkin hyvin.

T. Klara

Lisäys: Sulaojalla eli Kevon reitille menijöiden P-paikalla oli noin (vaan!) 20 autoa.